Yöpäivystys leikkauslistalla – Vietimme yön Kouvolan sairaalassa: Hengitysvaikeuksista kärsivä Marita pelkää nyt omalta kohdaltaan pahinta
Hallituksen päätös lakkauttaa Kouvolasta terveydenhuollon yöpäivystys huolestuttaa potilaita ja henkilökuntaa. Vietimme yön lakkautusuhan alla olevassa sairaalassa.
Marita Ikonen ei ymmärrä yöpäivystyksen lakkautuspäätöstä. ”Kotkassa ei ole edes kapasiteettia ottaa Ratamon sairaalan päivystyspotilaita, ellei sinne rakenneta uutta osastoa. Hallituksen esityksessä on paljon sellaista, mitä ei ole ajateltu.”
Matkaan kului vain noin 15 minuuttia, mutta se tuntui ikuisuudelta.
”Aioin jo kehottaa kuskia hakemaan jonkun ensiavusta, jos minulta lähtee matkalla taju”, kertoo Marita Ikonen.
Astmaa ja keuhkoahtaumaa sairastava Marita haki apua hengenahdistukseen Kouvolan alueellisen sairaalan Ratamokeskuksen päivystyksestä lauantai-iltana 29. kesäkuuta. Se ei ollut ensimmäinen kerta. Hän laskee turvautuneensa päivystykseen keskimäärin kerran kuukaudessa tämän vuoden aikana.
Tulevaisuudessa Marita joutunee hakemaan apua paljon kauempaa Kymenlaakson keskussairaalasta Kotkasta, sillä hallituksen kehitysriihen huhtikuisen esityksen mukaan terveydenhuollon yöpäivystys lakkaa Kouvolassa viimeistään vuoden 2025 lopussa.
Lakkautusuutisen luettuaan Marita tuli vihaiseksi. Sitten mieleen asettui kauhu. Hänen sairautensa eivät parane, vaan edessä on todennäköisesti entistä vaikeampia vaiheita.
”Tunnen itseni todella turvattomaksi. Pelottaa.”
Yöpäivystys ja akuuttiosasto uhattuina
Ratamon yöpäivystys alkaa kello 22. Kello 22.10 saapuu yövuoron ensimmäinen ambulanssikyyti. Odotusaulassa on lisäksi kaksi potilasta. Toisella on saattaja mukanaan. Muutamaa hiljaa lausuttua sanaa lukuun ottamatta on hiljaista.
”Tilanne on tällä hetkellä rauhallinen”, sanoo sairaanhoitaja Tommi Mäkelä.
Odotettavissa on kuitenkin tavallista vilkkaampi yö. Edellisenä iltana Kuusankosken rantapuistossa alkaneet Kouvolan Wiinijuhlat tuovat todennäköisesti oman vivahteensa potilasvirtaan.
Iltavuorosta on jäänyt yhdeksän potilasta, joiden hoitoa yövuoron henkilökunta jatkaa. Asiakkaita on myös monitoreihin kytkettynä akuuttiosastolla, joka on tavallaan päivystyksen jatke. Siellä hoidettavia voidaan seurata tarkemmin kuin tavallisella vuodeosastolla.
Yöpäivystyksen lopettaminen päättäisi myös akuuttiosaston toiminnan.
Tommi miettii, että ylipäänsä puhe yöpäivystyksen lopettamisesta on kaunistelua. Käytännössä sen myötä päivystystoiminta päättyisi kokonaan.
”Ensiapuun ei voisi ottaa tietyn kellonajan jälkeen potilaita, joiden tila vaatisi useiden tuntien ajan seurantaa. Pitäisi valita, keitä otetaan vastaan ja keitä ei. Se kaatuisi omaan mahdottomuuteensa”, hän sanoo.
Hallitus perustelee Ratamon yöpäivystyksen lopettamista kustannussäästöillä, joita sen laskelmien mukaan saavutetaan 4,8 miljoonaa euroa vuodessa. Sen sijaan Kymenlaakson hyvinvointialueen 1. heinäkuuta päivätyssä lausunnossa todetaan, että nettokustannukset lisääntyisivät 2,5‒8,9 miljoonaa euroa toiminnan uudelleen järjestämistavasta riippuen.
Yksi kustannuksia merkittävästi kasvattava tekijä on välimatka. 90 prosenttia Kouvolan väestöstä asuu Marita Ikosen tavoin 10‒15 kilometrin säteellä vuorokauden ympäri toimivasta päivystyksestä. Kymenlaakson keskussairaalaan Kotkaan välimatka on 55‒70 kilometriä. Kouvolan kauimmista kolkista matkaa tulee yli sata kilometriä.
Potilaiden kuljettamiseksi Kotkaan tarvittaisiin lisää ambulansseja ja ensihoitajia. Myös omalla autolla tai taksilla päivystykseen kulkevien Kela-korvaukset kasvaisivat kilometrien lisääntyessä.
Taksikyyti tuntuu riskiltä
Marita Ikonen lepää päivystyshuoneen vuoteella. Neste valuu tippa kerrallaan kanyylin kautta suoneen. Anturi etusormessa mittaa veren happipitoisuutta. Hengittäminen sujuu jo huomattavasti helpommin kuin saapuessa.
”Jouduin odottamaan vain muutaman minuutin ennen kuin sain tarvitsemani lääkkeen.”
Hengenahdistus oli pahentunut illan mittaan. Kun kotona otettu hengitysteitä avaava lääke ei auttanut, Marita soitti päivystysapuun ja häntä kehotettiin lähtemään Ratamoon. Kelataksi saapui nopeasti. Matkaa Ratamon päivystykseen on vain reilut kymmenen kilometriä, mutta sekin tuntui liian pitkältä.
Maritan kotoa Valkealasta Kotkan keskussairaalaan on noin kuusikymmentä kilometriä. Sellaiselle taipaleelle hän ei olisi uskaltanut lähteä taksilla tilanteessa, jossa tunsi, ettei saa kunnolla henkeä.
”Taksikuskit eivät välttämättä osaa auttaa, jos matkalla tapahtuu jotain.”
Jos Kotkaan olisi ollut pakko lähteä, Marita olisi soittanut ambulanssin.
”Tai olisin jäänyt kotiin ja kenties menehtynyt, jos tilanne olisi ollut vielä pahempi.”
Kun aika ratkaisee
Kello 23.53 ambulanssi tuo potilaan, jonka matka sähköpotkulaudalla viinijuhlilta kotiin oli tyssännyt asfalttiin.
Ratamossa otetaan röntgenkuvia ja laboratorionäytteitä sekä tehdään verisuonten varjoainekuvauksia ympäri vuorokauden.
Erityisesti aivoverenkiertohäiriöissä ratkaisevaa jatkoennusteen kannalta on tunnistaa, onko kyse tukoksesta eli aivoinfarktista vai aivoverenvuodosta, ja päästä aloittamaan hoito mahdollisimman nopeasti. Sairaanhoitaja Tommi Mäkelän mieleen on jäänyt tapaus, jossa potilaan soitettua hätäkeskukseen ambulanssi toi hänet päivystykseen. Tietokonekuvissa paikallistettiin aivoinfarkti ja liuotushoito aloitettiin 45 minuutissa oireiden ilmaantumisesta.
”Tunnin kuluessa saatiin hoidolle myös vaste. Se on siinä ja siinä, olisiko hänet ehditty viemään Kotkaan siinä ajassa.”
Vuonna 2023 ensihoito toimitti 442 potilasta Ratamon päivystykseen aivoverenkiertohäiriöepäilyn vuoksi. Sen lisäksi osa haki apua omatoimisesti samasta syystä. Suurin osa aivoverenkierron häiriöistä on tukoksia. Niiden liuotus voidaan aloittaa Ratamossa ja jatkohoito annetaan Kotkan keskussairaalassa tai HUS:n Siltasairaalassa. Aivoverenvuototapaukset, joille ei suunnitella neurokirurgista toimenpidettä HUS:ssa, hoidetaan Kotkan keskussairaalassa.
”Viive on suuri, jos potilas joudutaan viemään ensin kuvaukseen Kotkaan ja vuototapauksissa siirtämään sieltä edelleen Helsinkiin. Silloin ennuste voi olla huono.”
Tommi puhuu niin sanotusta Kouvolan mallista, joka on luotu nimenomaan akuuttilääketieteen tarpeisiin. Hoidon tarve arvioidaan ja tarvittavat tutkimukset tehdään viivyttelemättä. Tarvittaessa lääkäri konsultoi muualla toimivia erikoislääkäreitä. Päätös hoidosta Ratamossa tai potilaan siirtämisestä erikoissairaanhoitoon syntyy nopeasti.
”Sehän on nimenomaan kustannustehokasta, ettei meidän tarvitse turhaan lähettää potilaita kuormittamaan erikoissairaanhoitoa.”
Lääkäri vuodeosastojen turvana
MET-tiimi (Medical Emergency Team, sairaalan sisäinen ensihoitoryhmä) hälytetään akuuttiosastolle kello 00.50. Ryhmään kuuluu lääkäri ja kaksi hoitajaa, ja heidän mukanaan on muun muassa defibrillaattorilla eli sydäniskurilla, hengityskoneella ja monipuolisella lääkevalikoimalla varustettu kärry.
Tiimiä tarvitaan jo toisen kerran vuorokauden kuluessa.
”Koskaan ei kulu kahta päivää ilman hälytystä”, sanoo Tommi.
Hälytyspaikalle lähdetään aina juoksujalkaa, sillä kyseessä voi olla elvytystarve.
Tällä kerralla potilas kärsii yleistilan romahduksesta, hengenahdistuksesta ja kivuista. Hän jaksaa vaivoin avata silmänsä. Lääkityksellä vointi saadaan vakautettua puolessa tunnissa.
Ratamossa MET-tiimi on paikalla muutamassa minuutissa. Jos yöpäivystystä ei ole, ainoa vaihtoehto potilaan auttamiseksi on soittaa hätäkeskukseen, josta ohjataan paikalle ensihoitajat.
Vuodeosastoilla on yleensä yöaikana kaksi työntekijää: sairaanhoitaja ja lähihoitaja.
”He voivat konsultoida päivystyksen lääkäriä, vaikka MET-tiimiä ei tarvittaisikaan. Yöaikaan paikalla oleva lääkäri on merkittävä turva.”
Ei yksin asukkaita varten
Kello 2.36 ambulanssi tuo jälleen sähköpotkulaudalla kaatuneen. Tommi Mäkelä tilaa röntgenin: ”Täällä on yksi langennut, joka tarvitsee rannekuvat.”
Muutamia minuutteja myöhemmin paikalle saapuu poliisipartio. Tällä kerralla he eivät tuo rattijuopumusepäiltyä verikokeeseen, vaan vaaleanpunaisen päähineen, jonka epäilevät pudonneen loukkaantuneelta.
Ratamon päivystyksen lakkauttaminen vaikuttaisi myös poliisin toimintaan.
”Jos kaksikin partiota joutuu peräkkäin viemään rattijuopumuksesta epäillyn Kotkaan, niin aika iso osa on poissa hälytysvalmiudesta. Varmasti poliisinkin on siinä tapauksessa mietittävä resurssejaan uudelleen”, Tommi miettii.
Kouvola on lähes 80 000 asukkaineen Suomen 11. suurin kaupunki. Se on Suomen suurin varuskuntakaupunki, jossa koulutetaan vuosittain noin 4 600 varusmiestä ja noin 3 000 reserviläistä Karjalan prikaatissa ja Utin jääkärirykmentissä.
”Varuskunnissa talven ja kevään aikana riehunut adenovirus toi päivystykseen runsaasti potilaita. Tauti oli raju ja vei huonoon kuntoon myös nuoria ja hyväkuntoisia”, Tommi kertoo.
Päivystyksen palveluja käyttävät alueen 7 500 vapaa-ajanasunnossa lomailevat. Kesäkuussa ensiapua tarvitsi 353 Kymenlaakson hyvinvointialueen ulkopuolella asuvaa.
Kehtaako kukaan väittää vastaan?
Marita Ikonen pääsi yöksi kotiin. Hän sai tällä kerralla tarvitsemansa avun nopeasti. Taudit kuitenkin etenevät, ja yksin asuvana häntä pelottaa tulevaisuus, jos Ratamon päivystys lakkautetaan.
”Tulen tarvitsemaan apua yhä useammin kuten muutkin pitkäaikaissairaat. Päivystys on pelastus, jonka merkitystä ei tajua ennen kuin sitä tarvitsee.”
Marita haluaa uskoa siihen, että hallituksen esitys tyrmätään.
”Moni asia puoltaa päivystyksen säilyttämistä. On myös osoitettu, etteivät esityksen laskelmat pidä paikkaansa. Luulisi, ettei kukaan enää edes kehtaa alkaa väittelemään asiasta.”