Sami on Saab-keräilijä, jolla 18 rekisterissä olevaa menopeliä pihassa! Yhden homman hän jättää kuitenkin suosiolla muille
Saabismi iski joensuulaiseen Sami Puustiseen, 50, jo nuorena poikana. Keräily on hyvää vastapainoa arjelle yrittäjänä.
Mikko Puustinen harrastaa Saabeja.
Sanotaan, että saabismi on sairautta ja turbosaabismi mielisairautta. Minä sairastuin jo nuorena poikana. Isäukko hankki 1980-luvun alussa ensimmäisen Saab 99:nsä, jolla opettelin myöhemmin ajamaan. Vuonna 1984 meille tuli Saab 900 Turbo. Se oli nuoren pojan unelma. Se kulki kovaa ja teki minuun lähtemättömän vaikutuksen.
Ensimmäinen oma autoni oli Audi, mutta 22-vuotiaana hankin ensimmäisen Saabini, ja ne olivatkin ajoautoinani pitkään. Pikkuhiljaa siirryin kuitenkin Saabien osalta harraste- ja keräilypuolelle.
Nyt minulla on hallissa kahdeksantoista Saabia. Aina kun ostan kokoelmaan uuden, sanon, että enää ei yhtään – mutta jostain niitä kuitenkin tupsahtaa lisää. Nyt mietin, että 2008 juhlavuoden Turbo X:n kun jostain löytäisin vähän ajettuna, niin sellaisen ostaisin.
Puustinen keskittyy kiillottamaan ja putsaamaan
Olen keskittynyt nimenomaan turbo-Saabeihin ja harvinaisiin erikoismalleihin, joita etsin netin myytävää-palstoilta. En ole niinkään kiinnostunut vanhoista autoista. Vanhin Saabini on 99 Turbo 1980 ja uusin on vuosimallia 2014 Saab 9-3 Aero NEVS. Harvinaisin yksilö on Saab 9-4X Aero. Niitä on Suomessa alle kymmenen.
Kaikki autoni ovat rekisterissä, ja niillä pystyy ajamaan. Kesällä ajan jokaisella pienen pätkän, jotta auto pysyy kunnossa. Tänä syksynä onkin iso savotta edessä, kun pitää viedä yhdeksän Saabia katsastukseen.
Autot vaativat tietysti myös kunnossapitoa. Itse en osaa niitä paljon laitella, mutta onneksi on ihmisiä, jotka osaavat. Minä keskityn kiillottamaan ja putsaamaan.
En pysty pukemaan sanoiksi sitä, mikä Saabeissa viehättää. Kai se on jotain nostalgiaa. Minusta on mukava katsella autojani hallissa. Keräilyharrastus on myös hyvää vastapainoa työlle. Olen yrittäjä, ja autojen parissa puuhaillessa työasiat unohtuvat tehokkaasti. Mieli rentoutuu.
Kuulun myös Saab-klubiin, mutta käyn aika laiskasti missään tapahtumissa kuten vaikka valtakunnallisilla kesäpäivillä.
Autojen keräily on antanut elämälle sisältöä ja vienyt rahaa. Koskaan en ole kuitenkaan laittanut viimeisiä rahoja autoon, sen verran järkeä on oltava mukana.
Parikymmentä vuotta sitten hain vaimoni ensimmäisille treffeille Saab 9000 Aerolla. Vaikka siinä vaiheessa Saabit olivat minulle vielä käyttöautoja ja myin vanhan pois vaihtaessani uuteen, niin tästä autosta en ole koskaan luopunut. Sillä on tunnearvoa.
