50 000 myssyä: Tuntemattoman auttajan tekemä myssy lämmittää sytostaattipotilasta

Jaa kaverilleTilaa Seura
Helvi Vahtola (vas.) on ensimmäinen Marja-Leena Matilan kasvotusten kohtaama ”myssypotilas”. © Anni Kinnunen
Yksinkertainen myssy lämmittää muutakin kuin päätä. Se tuo syöpäpotilaalle viestin välittämisestä.

Oulun yliopistollisen sairaalan syöpäosastolla Marja-Leena Mattila ja osastonhoitaja Irma Kinnunen täyttävät myssykoreja. Koreista jaetaan myssyjä syöpää sairastaville sytostaattihoitopotilaille, joiden hiukset saattavat lähteä hoitojen takia.

”Kaikki myssyt ovat vapaaehtoisten tekemiä”, Mattila kertoo.

Neulottujen ja virkattujen ”sytomyssyjen” teko on levinnyt kampanjoina ja haasteina ympäri maata.

Marja-Leena Mattila on yksi myssykampanjan aloittajista. Hän on auttanut omin käsin satoja ja välillisesti tuhansia ihmisiä. Entuudestaan tuntemiaan ihmisiä lukuun ottamatta Mattila ei ole tavannut ketään heistä henkilökohtaisesti.

Valikoimaa riittää, kun myssyjä pöyhitään ja järjestellään. Värejä ja malleja on monenlaisia.

Potilaat saavat itse valita mieluisan myssyn.

”Joitain paksuja villaisia myssyjä ei mene, jos kudos on jäykkä”, Kinnunen kertoo. ”Pehmoisia menee paremmin.” Materiaali on myssyissä tärkeä.

”Teko-ohjeissa suosittelemme, että myssy on pehmoinen ja kutittamaton. Malli on täysin vapaa, vain mielikuvitus on rajana”, Mattila kertoo.

Ihania ihmisiä

Eläkeläinen Helvi Vahtola on tullut juuri sytostaattihoidosta. Hoidot eivät ole vieneet hiuksia päästä, ainakaan vielä.

”Liekö sen verran itsepäiset”, Vahtola naurahtaa.

Sytomyssy Vahtolalla kuitenkin on. Se on pyöräillessä kovassa käytössä. On mahdollista, että Vahtolan myssy on jokin Mattilan noin 350:stä itse tekemästä. Uudellekin olisi tarvetta.

Mattila on luvannut toimittaa uuden myssyn henkilökohtaisesti.

”Olisiko ollut kolmas hoitokerta, kun sain myssyn. Kaikki oli silloin uutta ja outoa, enhän minä tiennyt myssyistä”, Vahtola muistelee.

Mattila ja Vahtola tapaavat syöpäosaston käytävällä, kätellen, hymyillen.

Ulkopuolisesta kohtaaminen luultavasti näyttää arkiselta, jopa tavanomaiselta.

Aavistuksenomainen arastelu ja jäykkyys katoavat kättelyn jälkeen hyvin nopeasti. Ajatuksia ja kokemuksia vaihdetaan niin luontevasti, ettei voi olla ajattelematta sytomyssyn luomaa yhteyttä Mattilan ja Vahtolan välille.

”Ajattelin että onpa ihania ihmisiä olemassa! Se tuli ensimmäisenä mieleen. Hieno asia”, Vahtola muistelee hoitokertaa, jonka jälkeen hänelle esiteltiin sytomyssykorit.

Mattila hymyilee. Korien täyttäminen on hänelle tuttua.

Koko ajan käsitöitä

Ikänsä käsitöitä tehnyt Mattila oli neulonut vuosia sitten syöpään sairastuneille läheisilleen myssyt. Lahjan saajat olivat hyvin tyytyväisiä, sillä myssyä oli helpompi pitää arkielämässä kuin esimerkiksi peruukkia.

Useita vuosia myöhemmin Mattila oli tutustunut internetissä oman neulebloginsa välityksellä toiseen innokkaaseen käsityöblogistiin, Seija Pukariin.

Pukarin ystävä oli myös sairastunut syöpään, ja Pukari halusi ilahduttaa häntä jollain tekemällään käsityöllä. Mattila vinkkasi hänelle ideaa myssystä, ja Pukari innostui ajatuksesta. Jälleen kerran vastaanottaja oli tyytyväinen lahjaan.

Pukari sai idean, että haastettaisiin ihmisiä tekemään myssyjä Oulun yliopistollisen sairaalan syöpäosastolle, ja pyysi Mattilaa mukaan.

”Seija ajatteli, että teemme kuitenkin koko ajan käsitöitä”, Mattila naurahtaa.

Kampanja aloitettiin tammikuussa 2010. Loppukeväästä myssyjä lahjoitettiin sairaalalle yli tuhat. Internetin välityksellä kampanja laajeni rinnakkaiskeräyksinä ja -haasteina valtakunnalliseksi.

Mattila jatkaa yhä sytomyssyjen parissa.

”Vuosi sitten minulta kysyttiin, montako myssyä on kerätty. Arvio oli noin 50 000”, Mattila kertoo.

Henkinen palkinto

Nyt etsitään Vahtolalle uutta myssyä. Vaihtoehtoja on, jopa liiaksi asti. Myssypusseja on monta.

”Tässä kun pitää näin isosta valikoimasta etsiä”, Vahtola naurahtaa. ”Pidän kuitenkin siitä, että on jokaiselle jotakin”.

Myssyt liikkuvat käsiparista toiseen, sovitellaan, nauretaan. Sopiva myssy löytyy lopulta: klassinen valkoinen malli.

Hoitaja käväisee huoneessa. Vahtola pyytää hoitajaa tilaamaan taksin.

”Niin paljon myssyjä ja varmaan minimaalinen määrä palautetta”, Vahtola arvioi. ”Kun on tuntematon auttaja.”

Molemmat hymyilevät.

”Eiväthän kaikki potilaat tosiaan tiedä tätä ajatusta”, Mattila toteaa.

”Mutta saathan sinä tästä palkinnon, sellaisen henkisen palkinnon”, Vahtola kysyy.

”Koko ajan. Ja sähköpostilla tulee kiitoksia ja palautetta ympäri Suomea, todella liikuttavia viestejä. Mutta tämä on ensimmäinen kohtaaminen kasvotusten”, Mattila kertoo.

Taksi odottaa ulkona. Vahtola ottaa Mattilaa käsistä kiinni, uusi myssy päässään.

”Vielä kerran kiitos, on niin kiitollinen olo! Oli ihana tutustua”, Vahtola sanoo.

”Samoin”, Mattila vastaa.

Vahtolan poistuttua Mattila istahtaa odotusaulan penkille.

”Hoitajan kanssa puhuttiin, että nyt kun myssyjä on varastossa niin aletaan tehdä sukkia”, hän naurahtaa.

X