50 hehtaaria metsää omistava Irma Welling: ”En tee tätä rahan takia”
Metsänhoito on hauskaa ja opittavaa siinä riittää. Näin Irma Welling oppi hoitamaan metsää ja jakaa nyt tietoaan muillekin.
Irma Wellingin mielestä metsänhoito muuttui viime vuosikymmenen aikana. Nykyään arvostetaan enemmän monilajisuutta.
Kun lemiläinen Irma Welling, 75, osti uuden auton, sen kriteerinä oli, että takakonttiin pitää mahtua raivaussaha.
Mitä, onko sinulla akkusaha! paikalla oleva valokuvaaja innostuu, kun Irma nostaa sahan esiin auton takakontista. Kyllä. Irma vaihtoi akkukäyttöiseen, koska kyllästyi nykimään käyntiin bensakäyttöistä.
”Tämä on niin ihana, paljon kevyempikin”, Irma kehuu.
Raivaussahan lisäksi hänen varustukseensa kuuluvat turvakengät, kypärä, jossa on visiiri ja kuulosuojaimet, sekä valjaat, joihin saha kiinnitetään.
Olemme kolmen hehtaarin metsäpalstalla, jonka Irma osti jokunen vuosi sitten. Metsäpalstalle ei ollut tehty mitään vuosikausiin, ja se oli päässyt kasvamaan ryteiköksi.
Irma teki risuraivauksen, minkä jälkeen palstan kimppuun kävi entinen lumilautailija Roope Tonteri, joka on nykyään metsuriyrittäjä. Roope kaatoi moottorisahalla kaikki isommat puut.
”Seuraavaksi on vuorossa ensiraivaus noin viiden vuoden sisällä”, kertoo Irma ja käynnistää raivaussahan. Tällä kertaa saavat kyytiä saniaiset, joita kasvaa tiheästi metsän kenttäkerroksessa.
”En osaa olla toimettomana”
Irma Wellingistä tuli metsänomistaja, kun hän ja hänen siskonsa perivät metsät isän kuoltua. Ensin metsät kuuluivat perikunnalle, mutta vuonna 2011 Irman jäädessä eläkkeelle metsät jaettiin.
”Halusin ostaa itselleni suurimman osan. Sen jälkeen hankin vielä kuusi palstaa lisää, koska halusin itselleni töitä. En osaa olla toimettomana.”
Nyt Irma omistaa metsää vajaat 50 hehtaaria Imatralla, Lappeenrannassa, Taipalsaarella ja Lemillä. Metsä on pääasiassa nuorta metsää, joka ei tuota vielä moneen vuoteen.
”En tee tätä rahan takia vaan siksi, että tykkään metsänhoidosta. Siinä näkee työnsä tulokset heti. Suurempi merkitys tulee siitä, että autan omalta osaltani metsiä pysymään elinvoimaisina ja turvaamaan hiilinieluja myös tulevaisuudessa.”
Irma istuttaa, tekee heinäystä ja taimikonhoitoa sekä ennakkoraivausta. Järeät työt, kuten hakkuut, jäävät ammattilaisille. Omien metsiensä lisäksi Irma hoitaa myös vävynsä metsiä.
Metsänhoito on jatkuvaa oppimista
Maaseudulla kasvanut Irma oli toki tuttu metsän kanssa, mutta metsänhoito oli opeteltava. Hän kävi kaikki mahdolliset Metsäkeskuksen järjestämät kurssit, kuten moottorisaha- ja raivaussahakurssit ja metsänomistajan abc -kurssin.
Metsäasia tempaisi Irman mukaan myös yhdistystoimintaan. Hän on Saimaan metsänomistajien puheenjohtaja jo kymmenettä vuotta.
”Yhdistystoiminta on minusta hurjan mielekästä. Yhdistyksen jäsenet ovat hyvä vertaistukiryhmä, jonka kanssa voi jakaa ajatuksia ja jolta voi ammentaa oppia.”
Irma jakaa itsekin mielellään metsätietoutta. Hän on vienyt koululaisryhmiä metsään ja kertonut heille metsän uudistamisesta ja hoidosta, puulajeista sekä puiden iän ja tilavuuden arvioinnista. Hän tekee myös metsäaiheisia videoita Youtube-kanavalleen. Sieltä löytyy muun muassa video, jossa Irma jututtaa nuotiolla istuvaa Roope Tonteria.
Irman aktiivisuus ei ole jäänyt huomaamatta. Viime vuoden elokuussa Kaakkois-Suomen metsäneuvosto myönsi Irmalle Pro metsä -tunnustuksen työstä, jota hän on tehnyt metsäohjelman tavoitteiden edistämiseksi.
Opittavaa metsänhoidossa riittää, sanoo Irma.
”En vieläkään tiedä tarkalleen, milloin olisi juuri oikea aika ensiharvennukselle. Toki minulla on apuna monenlaisia metsänhoitosovelluksia, mutta niihinkään ei kannata täysin luottaa.”
Irma lisää, että metsänhoidossa ei ole kyse vain istuttamisesta, raivaamisesta ja kaatamisesta vaan on tunnettava myös kartoitukset, tieasiat ja puun myynnin niksit.
Lue myös: Outi Nurmilaukkaan ideologiaan mahtuu sekä metsän suojelu että talouskäyttö
Metsänhoito siirtyy sukupolvelta toiselle
Keskusteluissa asetetaan yleensä vastakkain avohakkuut ja jatkuva kasvatus. Irma sanoo, että hän ei katsele asiaa niin mustavalkoisesti, vaan hän soveltaa metsissään molempia.
”Esimerkiksi kotini vieressä olevaa metsäpalstaa en hakkuuta maisemallisista syistä.”
Koska suurin osa Irman metsästä on nuorta metsää, hän ei tule näkemään niitä täysikasvuisina pystymetsinä. Se ei häntä haittaa, sillä kyse on isommista asioista.
”Olen luvannut lapsenlapsilleni, että he saavat rippilahjaksi pienet raivaussahat. Aion opettaa heille metsänhoitoa ja siirtää metsieni historiaa sukupolvelta toiselle.”
Juttu on julkaistu Vivassa ensi kerran 8/2023.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti
