Yh-äiti toi perheensä Eurajoelle – Lasten etäkoulu Ukrainaan alkoi koskettavasti: “Näytölle tulivat luokkakavereiden kuvat – kaikki olivat turvassa”

Ukrainan keskiosasta sotaa paennut yksinhuoltajaäiti Liliia ja hänen kaksi tytärtä ovat asettuneet Eurajoelle. Satakunnasta perheen äiti on löytänyt itselleen jo työtä ja tyttäret käyvät etäkoulua Ukrainaan.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Ukrainalaisperhe odottaa jo kevään etenemistä ja jäiden lähtöä. Uusi elämä kannattelee sotaa paenneita nyt Eurajoella.

Ukrainan keskiosasta sotaa paennut yksinhuoltajaäiti Liliia ja hänen kaksi tytärtä ovat asettuneet Eurajoelle. Satakunnasta perheen äiti on löytänyt itselleen jo työtä ja tyttäret käyvät etäkoulua Ukrainaan.
Teksti: Jussi Hietikko

“Vasta kun pääsin Suomessa sänkyyn, uskalsin sulkea silmäni ja nukahtaa. Olin keskittänyt päivien ajan kaiken energiani siihen, että suojelen Angelinaa, 15, ja Milanaa, 7.”

Näin ukrainalainen yksinhuoltajaäiti Liliia kuvailee sitä huojennuksen hetkeä, kun hän viimein sai pienen perheensä turvaan Suomeen.

Takana oli pitkä ja pelottava matka Ukrainan keskiosassa sijaitsevasta Vinnytsjasta Suomeen Eurajoelle, josta he saivat tilapäisen majoituksen Jamie ja Mika Haanpään  kodista.

Jamie oli hänen ainoa kontaktinsa Suomessa, sillä pari vuotta sitten tämä opetti Liliialle englantia Huittisissa, Länsi-Suomen opistossa. 

“Kun meillä ei ollut paikkaa mihin mennä, Jamie ja Mika avasivat kotinsa oven meille. Se oli aivan uskomatonta.”

Etäkoulua käydään Ukrainaan – ”Kaikki turvassa Euroopan eri maissa”

Eurajoella ensimmäisten yöunien jälkeen perheen arki alkoi löytää uusia uomia. Jo toisena aamunaan Suomessa tytöt aloittivat koulupäivänsä etäyhteydellä Ukrainaan.

“Se oli koskettava hetki, kun läppärin näytölle tulivat Angelinan luokkakavereiden kuvat. Kaikki olivat turvassa, eri Euroopan maissa tosin. Ennen varsinaisen opetuksen aloittamista he tervehtivät toisiaan ja opettaja vain hymyili”, Liliia kertoo ensimmäisestä etäopetustunnista.

Milana, 7, käy etäkoulua Ukrainaan ja näkee koulupäivinä luokkatoverinsa.

Milana, 7, käy etäkoulua Ukrainaan ja näkee koulupäivinä luokkatoverinsa. © Jamie Haanpää

Tuosta päivästä lähtien lapset ovat käyneet koulua etäyhteydellä.

Koulupäivät ovat 6-7 tunnin mittaisia. Toisinaan opetus on keskeytynyt, kun opettajan on täytynyt poistua pommisuojaan.  

“Lapset suunnittelevat sitä, koska he näkevät toisensa muuten kuin etäyhteyden avulla. Vaikka kukaan ei tiedä, koska sellainen on mahdollista unelmoiminen on lapsille tärkeää.”

”Kun luistimen terä kosketti jäätä, hän sädehti”

Ukrainassa 15-vuotias Angelina on harrastanut taitoluistelua. Koska pakomatkalle ei voinut ottaa mukaan kuin yhden repun, hän joutui jättämään taakseen tärkeät luistimensa.

Liliia kertoo Angelinan murehtineensa sitä, voisiko hän edes jatkaa harrastusta Suomessa. Rauman Taitoluistelijat Ry vastasi nuoren taitoluistelijan huoleen. Taitoluisteluseura etsi Angelinalle käytetyt taitoluistimet ja hän pääsi vihdoin jäälle – ensimmäisen kerran sodan syttymisen jälkeen.

“En ollut nähnyt hänen hymyilevän sillä tavoin pitkiin aikoihin. Kun luistimen terä kosketti jäätä, hän aivan kuin sädehti”, Liliia-äiti kuvailee teinityttärensä riemua.

Angelinan onnenhetki.

Angelinan onnenhetki. Liliia kuvaa jäälle palannutta tytärtään Rauman Taitoluistelijoiden harjoituksissa. © Jussi Hietikko

Oma asunto ja työpaikka äidille

Liliia ja tytöt on otettu Satakunnassa vastaan lämpimästi. Jamie Haanpään ystävävien verkosto on kerännyt heille vaatteita, petivaatteita ja taloustavaroita. Niitä pieni perhe nyt tarvitseekin, sillä ystävät löysivät jo asunnon, jossa he voivat asua kolmistaan.

Liliia ryhtyi etsimään työtä Jamien avulla saavuttuaan Eurajoelle. Samaisen ystäväverkoston avulla kolmea kieltä puhuva perheenäiti sai myös mielenkiintoisen työtarjouksen.

Liliialle tarjoutui mahdollisuus tehdä sijaisuuksia raumalaisessa päiväkodissa. Työssään hän voi auttaa ukrainalaisia lapsia sopeutumaan uuteen ympäristöön.

”Tytöt ovat nyt kaikki, mitä minulla on”

Venäjän hyökkäys Ukrainaan keskeytti elämän, arjen, kaikki suunnitelmat. Aikaa on kulunut liian vähän, että Liliia voisi kuvailla tuntemuksiaan.

Tunteiden aika on myöhemmin.

“En minä ainakaan pelkää enää mitään. Tytöt ovat nyt kaikki, mitä minulla on. Tärkein tehtäväni on pitää heistä huolta”, Liliia sanoo.

Perheen kuopus, 7-vuotias Milana on surrut Vinnytsjaan jääneitä rakkaita lelujaan ja kysynyt äidiltään, että koska hän pääsee jälleen niillä leikkimään.

Siihen ei ole antaa vastausta. Nyt selviydytään ja eletään päivä kerrallaan.

“Toisaalta Milana on myös sanonut, että hän on saanut uusilta ystäviltä niin paljon lahjoja, että hänellä on ollut Suomessa jo monta syntymäpäivää.”

Liliia

Yksinhuoltajaäiti Liliia sanoo, että hänen tärkein tehtävänsä tällä hetkellä on suojella lapsiaan. Kaikki muu on toissijaista. © Jamie Haanpää

”Pohjolan valot toivottivat tervetulleiksi”

Yö jona Liliia, Angelica ja Milana saapuivat Suomeen, on piirtynyt perheen äidin mieleen vahvana kuvana.

Etelä-Suomen taivaalla loistivat revontulet, jotka värjäsivät taivaanrannan vihreäksi.

“Tuntui siltä, että Pohjolan valot toivottivat meidät tervetulleeksi.”

Lue myös: Sota erotti rakastavaiset Kiovassa – Jäähyväisten hetkellä ei ollut sanoja 

X