Agnes Apostol, 43, haaveili äitiydestä jo parikymppisenä – ”Harvoin elämä kuitenkaan menee suunnitelmien mukaan”

Jaa artikkeliLähetä vinkki
äitiys
Äitiyden haastavat puolet unohtuvat, kun Agnes saa syleillä niin kauan odotettua silmäteräänsä. © Sara Pihlaja
Agnes Apostol, 43, oli jo teini-ikäisenä täysin varma siitä, että hänestä tulee äiti – mieluiten jo parikymppisenä. Isäksi sopivan miehen löytäminen tuotti kuitenkin haasteita.

Lähes kymmenen vuotta sitten 35-vuotias Agnes Apostol paini vaikean tilanteen kanssa. Hänen ensimmäinen vakava parisuhteensa oli kariutumassa. Pettymys oli valtava, sillä äitiys oli Agnesin suurin haave. Yhdessä asunut pari oli jo suunnitellut perheenlisäystä ja haaveillut saavansa pojan, jonka nimeksi annettaisiin Johannes.

Seurustelun myötä Agnesille tuli kuitenkin selväksi, ettei tämä mies sovi hänen lapsensa isäksi. Agnes oli hiljattain muuttanut kotimaastaan Unkarista Suomeen, ja hänelle oli tärkeää opiskella kieli sekä ammatti, joka työllistäisi hänet. Poikaystävä puolestaan oli työtön ja viihtyi kotosalla – tissutteli myös enemmän kuin Agnes olisi halunnut.

”Se oli rakkautta kyllä. Mutta meillä oli aika erilaiset periaatteet, mitä haluamme elämältä”, Agnes Apostol muistelee.

Oli aika alkaa toteuttaa varasuunnitelmaa.

Unelmana äitiys jo parikymppisenä

Agnesin toive omasta lapsesta alkoi itää vahvasti jo teini-iässä. Silloin hän ajatteli, että tulee jo parikymppisenä äidiksi.

”Harvoin elämä kuitenkaan menee suunnitelmien mukaan.”

Unkarissa Agnes seurusteli kahden eri pojan kanssa, mutta kumpikaan ei vielä tuolloin halunnut isäksi. Agnes opiskeli fysioterapeutiksi ja suuntautui lasten kanssa työskentelyyn.

Suomeen Agnes tuli alun perin au pairiksi auttamaan hämeenkyröläistä yksinhuoltajaäitiä. Pestissään hän huomasi, ettei äitiys olekaan niin helppoa kuin hän oli ajatellut.

Rakkaus lapsiin pysyi silti niin suurena, että Agnes halusi tehdä lastenhoidosta ammatin. Hän oli kuullut, että Suomessa lastenhoitajalta vaaditaan lähihoitajan koulutus.

Vuonna 2016 Agnes aloitti opinnot kohti unelma-ammattiaan.

Agnesin mieleen pesiytyi jo nuorena kuva hänen omasta unelmien perheestään. © Agnesin kotialbumi

Agnesin mieleen pesiytyi jo nuorena kuva hänen omasta unelmien perheestään. © Agnesin kotialbumi

Toivon pilkahduksia

Agnesin varasuunnitelma onnistui: hän työllistyi kutsumusammattiinsa suoraan koulusta. Hän rakasti työtään, mutta toive omasta lapsesta oli jatkuvasti läsnä.

”Aina, kun kollegani sai lapsen tai päiväkodin hoidokki uuden sisaruksen, iloitsin heidän puolestaan. Samalla mieleeni nousi ajatus, milloin on minun vuoroni.”

Ei toisten lasten hoitaminen silti sydäntä särkevää ollut, vaan päiväkodissa Agnes oli alan ammattilaisen roolissa. Kun jokaisella hoitajalla oli vastuullaan neljä alle kolmivuotiasta, tekemistä riitti.

Vapaa-ajallaan Agnes tapaili miehiä. Mukavien treffikumppaneiden kohdalla toivon liekki syttyi: onko hän se, josta tulee lapseni isä. Agnes tapaili kolmea miestä pidempään, mutta yksikään suhde ei kehittynyt vakavaksi. Jokaisen kohdalla myös lopulta selvisi, että heille oli tehty vasektomia.

”Totta kai se oli pettymys. Mutta jälkikäteen ajateltuna kukaan heistä ei vain ollut se sopiva mies minulle.”

Agnes päätti suhteet haikein mielin. Hän oli viihtynyt miesten kanssa, ja hauskanpidolla alkaneet suhteet olivat syventyneet ystävyydeksi. Agnes oli kuitenkin jo 38-vuotias, joten iän puolesta ei enää ollut rajattomasti aikaa tulla raskaaksi.

Perhekuva mielessä

Lohtua Agnesille toivat ystävät, joista moni toivoi itsekin omaa pienokaista. Yksi heistä oli päättänyt hankkia lapsen itsekseen, kun sopivaa kumppania ei ollut löytynyt. Agnes tuki ystäväänsä, ja samalla hänelle tulivat tutuiksi niin lahjasoluhoitojen kuin adoptioidenkin prosessit.

”Sekin on täysin ookoo, mutta ei minua varten. Jokaisella on oma polkunsa.”

Agnes halusi lapselleen isän. Hänen omat vanhempansa erosivat, kun Agnes oli pieni. Aikuisena Agnes on pohtinut, miten hänen äitinsä jaksoi kasvattaessaan kolmea tytärtään. Siihen aikaan arkea ei helpottanut edes pyykin- tai astianpesukone.

Jo teini-ikäisenä Agnes kuvitteli omaan pieneen perheeseensä puolison ja lapsen. Ennen kaikkea hänelle oli tärkeää löytää mies, jonka kanssa tehdä lapsi rakkaudesta – ei vain lapsen takia.

Unelma perheestä pesiytyi kuvaksi hänen mielensä sopukoihin. Se auttoi pitämään yllä uskoa, kun Agnes jatkoi eri miesten tapailua. Heidän kanssaan hän otti nopeasti puheeksi toiveensa äitiydestä. Kielteiset vastaukset kysyivät kärsivällisyyttä, mutta eivät lannistaneet.

”Sanoin vain sitten, että voimme jatkaa ystävinä, mutta etsin toisen miehen, joka haluaa isäksi.”

Bibi tykkää katsella Agnesin äidin kuvaa. Isoäiti ei ehtinyt ennen kuolemaansa nähdä ainutta lapsenlastaan. © Sara Pihlaja

Bibi tykkää katsella Agnesin äidin kuvaa. Isoäiti ei ehtinyt ennen kuolemaansa nähdä ainutta lapsenlastaan. © Sara Pihlaja

Hymy hurmasi

Alkusyksyllä 2019 Agnes oli jälleen kutsunut erään Tinderistä löytyneen miehen luokseen. Agnes yllättyi, sillä mies löysi oikean talon ja oven heti – moni muu oli aikansa harhaillut ja soitellut, missä Agnesin rappukäytävä oikein oli.

”Muistan, että hän hymyili. Ajattelin heti, että tämä on varmaan hyvä mies. Sitten me keskustelimmekin viisi tuntia.”

Agnes kutsui nigerialaisen Ganin luokseen pian uudestaan. Siitä lähtien he tapasivat viikoittain. He viihtyivät toistensa seurassa ja löysivät yhteisen kiinnostuksenkohteen urheilusta: Agnes pelasi lapsena koripalloa, nuorena ja aikuisena salibandya. Gani itse oli – ja on edelleen – kiireinen niin koripallon kuin jalkapallonkin parissa.

Agnes kävi katsomassa Ganin pelejä Tampereella ja lähti välillä hänen mukaansa pelireissuille muuallekin Suomeen. He viettivät paljon aikaa myös Agnesin luona.

Ganilla oli entuudestaan yksi lapsi, joka asui Ganin tapaan Suomessa. Kun pari oli seurustellut puoli vuotta, Agnes pyysi, että saisi tavata lapsen. Ennen kuin he olivat seurustelleet vuoden, Agnesin toive toteutui.

Tapaamisen jälkeen, eräänä tavallisena treffi-iltana, pari istuskeli Agnesin luona sohvalla. Agnesia jännitti, sillä he keskustelivat aiheesta, jonka Agnes oli jo alkutaipaleella ottanut ensimmäisen kerran puheeksi. Vaikka Gani oli aiemmin sanonut, että saattaisi haluta lisää lapsia, eivät he varsinaisesti olleet puhuneet yhteisestä lapsesta.

Agnesin mielestä nyt oli aika viedä suhde seuraavalle tasolle. Vuoden mittaan hänen tunteensa siitä, että Gani on oikea mies, oli vain vahvistunut. Hän rohkaisi mielensä ja sai esitettyä kysymyksensä.

”Kysyin vielä tarkemmin, että miten olisi, jos minä olisin hänen toisen lapsensa äiti.”

Gani vastasi tapansa mukaan hiukan kierrellen, mutta Agnes ei siitä huolestunut. Agnes tiesi, että mies suhtautuu varovasti tulevaisuudensuunnitelmiin ja ajattelee ennemmin ottavansa vastaan sen, mitä elämä tarjoaa.

Niinpä Agneskin päätti ottaa vastaan sen, minkä elämä tarjoaa ja jätti ehkäisyn pois.

Korona-aikana, keväisenä viikonloppuna vuonna 2021, Agnes sai lähettää siskoilleen Unkariin vitsikkään viestin: täälläkin on positiivinen testi.

Oppia omasta lapsuudesta

Agnes oli jo osannut odottaa, että raskaustestiin ilmestyy kaksi viivaa: hänen kuukautisensa olivat myöhässä. Kauan odotettu tulos laukaisi ensin pienen shokin­, joka suli nopeasti huumaavaksi ilon tunteeksi.

”Katsoin heti netistä, miltä sen vuoden äitiyspakkaus näytti. Se on niin hyvä juttu Suomessa!”

Ganille Agnes kertoi seuraavana maanantaina. Mies reagoi samoin kuin Agnes: hiljaisuuden jälkeen oli ilon vuoro.

Agnesin suurin unelma toteutui 8. marraskuuta, kun Raimat Abike eli Bibi saapui maailmaan. Samalla tuntui niin kovin yksinäiseltä: oma äiti, vahva roolimalli, ei ollutkaan enää puhelinsoiton päässä auttamassa lapsen kasvatuksessa. Hän oli kuollut yllättäen kaksi vuotta aiemmin.

Ristiriitaisten tunteiden käsittelyssä auttoi unkarilainen mielenterveyden ammattilainen, joka oli itsekin Agnesin ikäinen tuore äiti. Agnes yllättyi siitä, miten omaa äitiyttään ymmärtääkseen hänen tuli haravoida omaa lapsuuttaan, siihen liittyviä tunteita ja tapahtumia.

Agnes kokee lapsuutensa olleen hyvä ja turvallinen, mutta häneltä ja hänen siskoiltaan vaadittiin tiukasti moitteetonta käytöstä. Ei saanut kiukutella, piti olla kiltisti, käyttäytyä ja istua hiljaa.

On asioita, jotka Agnes haluaa opettaa Bibille toisin.

”Kaikki tunteet ovat sallittuja. Se on eri asia, miten tunteita ilmaisee tai miten niitä käsittelee.”

Agnes kokee ymmärtäneensä lapsia aina. Kotona jokaisesta huoneesta löytyy leikkipaikka, jossa puuhastella Bibin kanssa. © Sara Pihlaja

Agnes kokee ymmärtäneensä lapsia aina. Kotona jokaisesta huoneesta löytyy leikkipaikka, jossa puuhastella Bibin kanssa. © Sara Pihlaja

Sukupolvien ketju

Äitiys on vastannut Agnesin unelmia, vaikka siihen onkin sisältynyt enemmän työtä kuin hän oli osannut odottaa.

”Hoitolasten kanssa on niin eri asia: he tulevat ja lähtevät kotiin. Nyt olen Bibin kanssa koko ajan.”

Tutuksi ovat tulleet niin atooppinen iho kuin allergiatkin. Kaikki muu tuntuu kuitenkin merkityksettömältä, kun Agnes saa syleillä omaa tytärtään.

Agnes ei ajattele, että kaikkien olisi jatkettava sukuaan. Hänelle se oli kuitenkin yksi merkittävimmistä taustoista äitiyden toiveessa: sukupolvien ketju ja sen jatkuminen. Siksikin Agnesista tuntui niin pahalta, että hänen äitinsä ei ehtinyt nähdä ainutta lapsenlastaan.

”Minusta on kiinnostavaa, mikä perheen yhdistävä tekijä on. Itse olen nyt esimerkiksi yhdistänyt Unkarin ja Nigerian, ja me olemme täällä Suomessa kaukana kaikista sukulaisista. Haluan viedä Bibin myös Nigeriaan tapaamaan sukuaan.”

Koko pieni perhe ei vielä asu samassa osoitteessa. Agnesin omistusasunnon taloyhtiössä on alkamassa peruskorjausremontti, jonka aikana he tarvittaessa asuttavat Ganin pienempää vuokra-asuntoa. Toistaiseksi Gani asuu omillaan ja käy säännöllisesti Agnesin ja Bibin luona.

Agnesin toiveissa siintää kuitenkin aika, jolloin he kaikki kotiutuvat saman katon alle.

X