Aivoinfarkti yllätti aamiaispöydässä

Jaa artikkeli
Aivoinfarkti ei rajoita arkeani mitenkään, Virpi Häyrinen iloitsee. © Arto Wiikari/Otavamedia
Virpi Häyrinen selvisi aivoinfarktista hengissä hyvän hoidon ja onnen ansiosta. Tutkimuksissa paljastui myös oireeton munasarjasyöpä.

Helsinkiläinen toiminnanjohtaja Virpi Häyrinen, 57, sai vuosi sitten aamupalapöydässä aivoinfarktin. Onneksi paikalla ollut aviomies tunnisti aivoinfarktin oireet ja soitti välittömästi ambulanssin. Virpi pääsi pikaisesti sairaalaan liuotushoitoon. Mikään ei etukäteen antanut merkkejä tulevasta aivoinfarktista.

Tähän havahduin

Aivoinfarkti alkoi aamukahvipöydässä ilman ennakko-oireita.

Otin kahvia vasemmalla kädellä. Kollipoikamme Eetu hyppäsi tapansa mukaan pöydälle. Yritin paijata Eetua oikealla kädellä, mutta huomasin, että käteni ei toiminut. Se roikkui poissaolevana ja tunnottomana kyljessäni. Minua ei sattunut mihinkään.

Mieheni Tapio oli pukemassa viereisessä huoneessa. Yritin huutaa hänelle, että nyt on jokin hullusti. Mutta puhetta ei tullut. Sen verran pääni pelasi, että nousin pystyyn ja lähdin kävelemään Tapiota kohti.

Mieheni ymmärsi heti, että kyseessä on jotain vakavaa. Hän soitti välittömästi hätänumeroon.

Ambulanssi saapui alle kymmenessä minuutissa. En uskalla ajatellakaan, mitä olisi tapahtunut, jos olisin ollut yksin kotona. Yleensä mieheni lähtee töihin, kun minä vasta heräilen. Onneksi minulla oli aikainen aamu, sillä olin menossa seminaariin.

Vastaanotolla

Liuotushoito aloitettiin heti sairaalassa. Samalla suonia pallolaajennettiin. Vasemman puolen kaulavaltimot olivat niin tukossa, ettei niistä päässyt ollenkaan verta aivoihin.

Toimenpiteet kestivät kolmisen tuntia. Koko ajan minulle puhuttiin ja kerrottiin, mitä tehdään. Muistan tapahtumista pieniä välähdyksiä.

Mieheni oli vieressä toimenpiteiden jälkeen. Hän alkoi heti puhuttaa minua. Puolen päivän aikaan sanoin jo joka asiaan ”joo”.

Minulla oli sellainen tunne, että päässä oli kauheasti sanoja, ja ne törmäilivät siellä toisiinsa. Sanat tuntuivat olevan päässä samassa kasassa, enkä osannut poimia kasasta sitä oi-keaa. En saanut sanoja ulos suusta.

Kun veri alkoi hiljalleen kiertää aivoissa, menivät sanatkin yllättävän nopeasti oikeaan järjestykseen.

Kun lapset illalla ehtivät sairaalaan, pystyin jo puhumaan lähes normaalisti. Samalla palautui tunto ja liike raajoihin. Muisti ja kunto palautuivat myös ennalleen.

Näin hoidettiin

Pääsin kotiin sairaalasta viikon sairaalajakson jälkeen. Sairaalassa ollessani minut tutkittiin perusteellisesti.

Viipaleröntgenissä löytyi munasarjasyöpä, joka ei ollut oireillut ollenkaan. Pääsin nopeasti leikkausjonoon, ja syöpä leikattiin pois kuukauden päästä aivoinfarktista. En tarvinnut sytostaatteja enkä sädehoitoja, sillä syöpä ei ollut levinnyt.

On mahdollista, että syöpäkasvain levitti verenkiertoon jotain sellaista, joka on edesauttanut kaulasuonieni tukkeutumista. Se ei ole fakta, mutta oletus, sillä lääkärit eivät löytäneet mitään muutakaan syytä aivoinfarktille.

Sain verenohennus- ja kolesterolilääkityksen, joita syön lopun elämääni. Lisäksi käyn säännöllisesti syöpäkontrollissa naistenklinikalla.

Tässä ja nyt

Minulla oli kaksi kuukautta sairauslomaa. Pidin samaan putkeen myös kesä- ja ylityölomat.

Olin viisi kuukautta pois töistä, ja jatkoin sen jälkeen töitä hyvällä sykkeellä.

Olo on nyt oikein hyvä. Aivoinfarkti ei rajoita arkeani mitenkään.

Nopeasti hoitoon

A. Aivoinfarktiin kuolee vuosittain noin 4 500 suomalaista. Aivohalvaustapauksista yli puolet ilmaantuu yli 75-vuotiaille. Tässä ikäryhmässä enemmistönä ovat naiset.

B. ”Aivoinfarktissa äkillisesti tukkeutuneen aivovaltimon alueen aivokudos jää ilman verenkiertoa. Ilman toimenpiteitä aivokudos joutuu kuo- lioon”, neurologian dosentti Satu Mustainoja HUS:ista kertoo.

C. Ennuste on sitä parempi, mitä nopeammin potilas pääsee sairaalaan. Äkillinen raajaheikkous, suupielen roikkuminen ja puhe- tai näkövaikeus ovat aivoinfarktin oireita.

X