Vapaaehtoiseksi Ukrainaan – Suomalaissukuinen Alexis Anttila taistelee vapauden puolesta: ”Ukrainan on pakko voittaa sota”

Vapaaehtoiseksi Ukrainaan lähtenyt Kalle Anttilan pojantytär noudatti presidentti Zelenskyin kutsua ja on jo neljä kertaa ollut rintamalla Ukrainassa. Sieltä löytyi myös rakkaus.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Vapaaehtoiseksi Ukrainaan lähtenyt Alexis Anttila on ollut joukko-osastonsa ainoa nainen. Ulkomaalainen nainen taistelemassa Ukrainan puolesta on herättänyt paljon huomiota.

Vapaaehtoiseksi Ukrainaan lähtenyt Kalle Anttilan pojantytär noudatti presidentti Zelenskyin kutsua ja on jo neljä kertaa ollut rintamalla Ukrainassa. Sieltä löytyi myös rakkaus.
Teksti: Outi Salovaara 

Maaliskuun 20. päivänä vuonna 2022 Ukrainan sotilaita kuljettava auto ajaa venäläisten asettamaan miinaan Brovaryssa, Kiovan lähellä. On vain senttien päässä, ettei toinenkin panssarintorjuntamiina räjähdä auton alla. Yksi auton neljästä matkustajasta on Yhdysvalloista vapaaehtoiseksi Ukrainaan tullut vierastaistelija Alexis Anttila, 29.

On kulunut vajaa kuukausi siitä, kun Venäjän presidentti Vladimir Putin on aloittanut hyökkäyksen Ukrainaan.

Venäjän valtavat tankkikolonnat ovat Kiovan lähellä, mutta Kremlin haave Ukrainan pääkaupungin nopeasta valtauksesta on osoittautunut ylioptimistiseksi.

Vapaaehtoiseksi Ukrainaan lähtenyt Alexis Anttila on tehnyt jo neljä matkaa Ukrainaan vierastaistelijana. Kuvassa hän on ukrainalaisen sotilaan kanssa ­rintamalla. © Alexis Anttilan kuva-albumi

Alexis Anttila on tehnyt jo neljä matkaa Ukrainaan vierastaistelijana. Kuvassa hän on ukrainalaisen sotilaan kanssa ­rintamalla. © Alexis Anttilan kuva-albumi

Alexis lähti vapaaehtoiseksi Ukrainaan

Texasissa syntynyt ja New Yorkissa biologiaa opiskeleva Alexis Anttila on välittömästi sodan alettua lähtenyt taistelemaan Ukrainaan. Hän on ehtinyt olla rintamalla kolmisen viikkoa ennen haavoittumistaan.

Kaikki autossa olleet pysyvät hengissä, mutta yksi miehistä loukkaantuu vakavasti. Hänen toinen jalkateränsä joudutaan amputoimaan.

Saatuaan ensihoitoa Ukrainassa Anttila palaa Yhdysvaltoihin toipumaan.

”Sain aivotärähdyksen ja sirpaleita kasvoihini, ja autossa miinan kohdalla ollut oikean jalan kantapää murtui. Aivotärähdys vaikuttaa vielä nykyisinkin niin, että saan päänsärkyjä jos en päivittäin, niin joka toinen päivä”, Anttila kertoo videohaastattelussa kotoaan Yhdysvalloissa.

Suomi-tausta innosti rintamalle

Voisi ajatella, että Anttila olisi tämän jälkeen saanut sotimisesta tarpeekseen ja keskittyisi opintoihinsa Columbian yliopistossa.

Mutta ei, sen sijaan hän on viettänyt Ukrainassa yhteensä jo viitisen kuukautta. Viimeisimmältä eli neljänneltä taistelumatkaltaan Anttila palasi tammikuun loppupuolella.

Hän tuskin olisi sotinut Ukrainassa ilman suomalaisia sukujuuria.

Anttilan isoisä oli Anttila-tavarataloketjun perustaja Kalle Anttila. Eläkepäivikseen Floridaan asettunut Anttila kuoli vuonna 1993, hieman yli vuosi ennen pojantyttärensä Alexisin syntymää.

Alexis Anttilan isä Karl Anttila oli jo 1970-luvulla lähtenyt nuorena stipendiaattina Yhdysvaltoihin opiskelemaan, mennyt naimisiin ja jäänyt sille tielleen. ­Alexis Anttilalla on lisäksi kaksi nuorempaa veljeä. Vanhemmat ovat sittemmin eronneet.

Isä on kertonut Alexis Anttilalle tarinoita paitsi isoisän yrittäjäurasta niin myös Suomesta.

”Isä kertoi Neuvostoliitosta, Venäjästä ja siitä, kuinka Suomen vieressä on suuri ja monissa suomalaisissa pelkoa herättävä ’punakone’.”

Lapsena Karl Anttila oli kaverinsa kanssa ollut soutelemassa Suomen rajaseudulla olevalla järvellä ja säikähtänyt joutuneensa vahingossa Venäjän puolelle.

”He kuitenkin olivat edelleen Suomessa ja pääsivät turvallisesti takaisin, mutta lapsen kokema pelon tunne välittyi”, Alexis Anttila kertoo.

Suomalaisten kokemukset herättivät hänen myötätuntonsa Ukrainaa kohtaan.

”Ajattelin, että tämä voisi tapahtua Suomessa.”

Putin ei bluffannutkaan

Alexis Anttila seurasi jo viikkoja ennen Venäjän täysimittaista hyökkäystä levottomana Ukrainan tapahtumia.

”Isäni sanoi, että Putin vain bluffaa, ei hän hyökkää. Minulla oli kuitenkin vatsanpohjassani inhottava tunne, että hyökkäys on tulossa.”

Kun Anttila sitten näki kuvia Kiovaan matkalla olleesta venäläistankkien saattueesta, hänestä tuntui kuin pimeys olisi laskeutunut.

”Tunsin voimakkaasti, että tämä on sairasta ja pahaa.”

Lopullinen sysäys vapaaehtoiseksi Ukrainaan lähdölle oli presidentti Volodimyr Zelenskyin esittämä vetoomus.

”Hän sanoi, että jos olet Ukrainan ystävä, tule taistelemaan Ukrainaan. Silloin ajattelin, että minun on pakko mennä sinne.”

Isältä löytyi ymmärrystä

Anttila osti siltä istumalta lentoliput Puolaan ja ilmoitti lopettavansa työt joksikin aikaa. Hän aikoi hankkiutua Puolasta jollain konstilla Ukrainan rajalle ja sieltä rintamalle.

Reddit-verkkosivustolta hän löysi joukon muita Ukrainaan lähdössä olleita vierastaistelijoita.

”Sovimme, että tapaamme Kiovassa ja lähdemme sieltä rintamalle. Tuohon aikaan Kiova oli taistelujen päänäyttämö Donbasin ohella”, Anttila sanoo.

Anttilan äiti oli kauhuissaan ja yritti ylipuhua tytärtään pysymään pois Ukrainasta. Isä oli ymmärtäväisempi, vaikkakaan ei täysin levollinen.

”Isä on suurin tukijani ja tietää, että olen tämän ­asian suhteen hyvin intohimoinen. Hän sanoo, että mene sinne ja hoida homma kuntoon.”

Isä toivoo Ukrainalle menestystä ja asian raadollisuudesta huolimatta Venäjälle tappioita.

”Sodassa tappaminen on kuitenkin väistämätöntä ja tavoite, jotta sota voitetaan”, Alexis Anttila sanoo.

Työkokemus sairaalasta auttoi

Alexis Anttila osaa perheensä ampumaharrastuksen ansiosta käyttää asetta, mutta Ukrainassa hän on ollut lähinnä lääkintätehtävissä. Viimeisin 3,5 viikon komennus oli Donetskissa, missä Anttila hoiti evakuoituja sotilaita noin 20 kilometrin päässä rintamalinjasta.

”Heillä oli esimerkiksi sirpale- ja palovammoja ja ­aivotärähdyksiä. Rintamalla sotilaat helposti sairastuvat ja monilla oli keuhkokuume.”

Anttila muun muassa hoiti haavoja, sitoi ja antoi lääkeruiskeita. Hän oli ollut Yhdysvalloissa sairaaloissa töissä seitsemisen vuotta ja tottunut muun muassa ­antamaan pistoksia.

”Sitä kautta minulla oli perustietoa esimerkiksi lääketieteen termeistä ja lääkityksistä”, hän sanoo.

Erikseen Ukrainaa varten Anttila opiskeli omin päin sotilassairaanhoitoa, kuten ampumahaavojen tai sirpalevammojen hoitoa ja kiristyssiteiden laittamista.

Rintamaolot eivät haittaa

Anttila oli joukko-osastonsa ainoa vierastaistelija ja ainoa nainen. Ukrainalaiset ihmettelivät, miksi yhdysvaltalainen nainen sotii Ukrainassa.

”Sanoin, että amerikkalaiset rakastavat vapautta eivätkä pidä siitä, että muidenkaan vapautta poljetaan. Sanoin olevani myös suomalainen ja etteivät suomalaisetkaan pidä venäläisistä.”

Ensimmäisellä Ukrainan-komennuksellaan Anttila oli hengenvaarassa, mutta tällä kertaa pesti oli hänen mukaansa ”mieto”.

”Jouduimme silti olemaan varuillamme Venäjän hyökkäyksen varalta. Keskivertoihminen varmaan pitäisi sitä vaarallisena, mutta itse en, koska olen ollut siellä niin monta kertaa.”

Anttilaa ei haittaa, että rintamalla suihkuun ei pääse viikkoihin, sisävessoista ei ole tietoakaan ja ruoaksi syödään lahjoitettuja ateriapakkauksia.

Hänen tuttavansa on taistellut Nigeriassa terroristijärjestö Boko Haramia vastaan. Ukrainan jälkeen Anttilakin voisi ajatella taistelevansa esimerkiksi Afrikassa.

”Minua voi kutsua adrenaliinin metsästäjäksi, mutta rintamalla olemisessa on jotain, johon rakastuin. Siinä on tunne, että tekee jotain merkityksellistä.”

Toistaiseksi Anttila kuitenkin suunnittelee palaavansa Ukrainaan kesän jälkeen.

”Ukrainan on pakko voittaa sota. Jos Venäjä miehittää koko Ukrainan, muilla mailla on käsissään paljon isompi ongelma kuin nyt.”

Wagnerin julmat joukot

Anttilan mukaan osa venäläisistä sotilaista uskoo Kremlin propagandaan ja pitää hyökkäystä Ukrainaan oikeutettuna.

Keskimäärin venäläisten motivaatio sotia on kuitenkin ukrainalaisia heikompi, sillä osa on rintamalla vastoin tahtoaan. Valtio ei myöskään kunnolla huolehdi sotilaistaan tai heidän varusteistaan.

”Olen nähnyt venäläisillä muovista tai muista vastaavista materiaalista tehtyjä luotiliivejä. Ne ainoastaan luovat mielikuvan luotiliivistä. Se on täysin järjetöntä.”

Hän myös näki venäläiseltä sotilaalta saadun neuvostoaikaisen sotilasvyön, jota koristi sirpin ja vasaran kuva.

Arveluttavan liikemiehen Jevgeni Prigožinin johtama Wagnerin palkka-armeija poikkeaa Anttilan mukaan muista venäläisistä sotilaista poikkeuksellisella julmuudellaan.

”Heidän tekonsa ovat kerta kaikkiaan kammottavia. Meitä Ukrainan puolella taistelevia nimitellään palkkasotureiksi tai natseiksi, mutta oikeasti pahoja ihmisiä ovat Wagnerin sotilaat.”

Anttila huomauttaa, ettei Ukrainan valtio tai mikään muukaan taho maksa Ukrainassa oleville vierastaistelijoille mitään.

Suunnitelmissa lääkärin ura

Anttila on opiskellut yliopistossa osa-aikaisesti töiden lomassa, ja hän sanoo opintojen sen vuoksi kestäneen ”lähes iäisyyden”.

Nyt hänellä on vakaa aikomus saada kandidaatin tutkinto valmiiksi 1,5 vuoden kuluttua, minkä jälkeen hän voi ryhtyä opiskelemaan haaveilemaansa lääketiedettä.

Yhdysvalloissa yliopisto-opiskeleminen on kallista. Anttila suunnitteleekin pestautuvansa armeijaan ja suorittavansa lääkärinopinnot ilmaiseksi osana asepalvelustaan.

”Haluan tehdä töitä traumakirurgina tai ensiavussa. Olen kiinnostunut erityisesti vaikeiden vammojen hoitamisesta, ja tämä kutsumus on Ukrainassa vain vahvistunut.”

Vapaaehtoiseksi Ukrainaan lähtenyt Alexis aikoo jatkaa opintojaan lääkäriksi. Ukrainassa hän on ollut lähinnä lääkintätehtävissä. © Alexis Anttilan kuva-albumi

Alexis aikoo jatkaa opintojaan lääkäriksi. Ukrainassa hän on ollut lähinnä lääkintätehtävissä. © Alexis Anttilan kuva-albumi

Rakkautta sodan varjossa

Ukrainasta tuli Anttilalle merkityksellinen muutenkin kuin julman sodan näyttämönä. Vitali Zubovitšista, joka oli Anttilan kanssa räjähtäneessä autossa ja jonka jalka jouduttiin amputoimaan, tuli Anttilan poikaystävä.

Ennen räjähdystä Anttila ja Zubovitš olivat ehtineet jutella hetken ja vaihtaa puhelinnumeroita.

”Kun Vitali heräsi sairaalassa monen päivän kuluttua, hän lähetti viestin kysyäkseen, onko minulla vakavia vammoja”, Anttila kertoo.

Syksyllä 2022 Anttila ja Zubovitš alkoivat puhua maratonpuheluja puhelimessa.

”Huomasin, kuinka isänmaallinen Vitali on ja kuinka huolissaan hän oli hyvinvoinnistani ulkomaalaisena taistelijana. Vitalin vakaumuksellisuus ja hänen moraalinen kompassinsa erottaa hänet muista.”

Puuseppänä työskennellyt Zubovitš taisteli jo vuonna 2014 Donetskiin tunkeutuneita venäläisiä ja Venäjän tukemia sotilaita vastaan.

Pari suunnittelee yhteistä elämää Yhdysvalloissa sodan loputtua. Siellä Zubovitš haluaa toteuttaa pitkäaikaisen haaveensa: vierailun Yellowstonen kansallispuistoon.

Zubovitš puhuu ukrainaa, englantia ja venäjää ja ymmärtää saksaa ja puolaa.

”Seuraavaksi Vitali haluaisi oppia suomea, sillä hän sai inspiraation rakkaudestani Suomea kohtaan.”

Sota yhdisti Alexisin ja Vitali Zubovitšin, jotka olivat samassa Kiovan lähellä miinaan ajaneessa autossa. © Alexis Anttilan kuva-albumi

Sota yhdisti Alexisin ja Vitali Zubovitšin, jotka olivat samassa Kiovan lähellä miinaan ajaneessa autossa. © Alexis Anttilan kuva-albumi

Ukraina haluaa olla vapaa

Sota kärjistää ihmisten asenteita. Onko vaarana, että alamme vihata kaikkia venäläisiä – jopa heitä, jotka istuvat vankilassa tai ovat maanpaossa vastustettuaan Putinia ja sotaa?

”On vaarallista ajatella mustavalkoisesti. Ajatus siitä, että joku tietty ihmisryhmä on läpeensä paha, aiheuttaa kansanmurhia. Toisaalta myöskään kaikki ukrainalaiset, yhdysvaltalaiset tai suomalaiset eivät ole läpeensä hyviä”, Anttila sanoo.

Hän toivoo, että joskus tulee aika jälleen rakentaa silta venäläisten ja ukrainalaisten välille.

”Mutta en usko sen tapahtuvan pian.”

Ukrainalaisten vahvuus ja voimakas yhteisöllisyys on yllättänyt hänet.

”En ollut ymmärtänyt, miten vahvoja ja resilienttejä he ovat. Kaikki ovat hyvin epäitsekkäästi valmiita yhteisönä auttamaan esimerkiksi ohjusiskujen uhreja.”

Ukraina on kärsinyt lukuisista ongelmista kuten köyhyydestä ja korruptiosta, mutta Anttila sanoo ukrainalaisten kuitenkin tehneen vakaasti töitä demokratian rakentamiseksi.

Viimeistään sota on Anttilan mukaan todistanut, että Ukraina todella haluaa olla vapaa.

Lue myös:  Sota- ja kriisijournalisti Antti Kuronen raportoi Ukrainasta: ”Uskon, että tällä työllä on merkitystä – myös omalta pieneltä osaltani” 

Pitkän linjan kiertävän ulkomaankirjeen­vaihtajan Antti Kurosen mukaan läsnäolon, vaikeiden aiheiden ja matkustaminen karsiminen on medialta lyhytnäköistä toimintaa. <span class="typography__copyright">© Tommi Tuomi</span>

Pitkän linjan kiertävän ulkomaankirjeen­vaihtajan Antti Kurosen mukaan läsnäolon, vaikeiden aiheiden ja matkustaminen karsiminen on medialta lyhytnäköistä toimintaa. © Tommi Tuomi

X