Anne Hakkarainen jatkoi miehensä kuoltua yhdessä kirjoitettua kirjaa: ”Halusin juhlistaa Matin elämää, en kuolemaa”

Kun aviomies kuoli, yhdessä kirjoitetun kirjan viimeistely oli Anne Hakkaraiselle kuin haavojen repimistä auki. Samalla se oli myös kunnianosoitus menehtyneelle puolisolle.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Anne Hakkarainen kirjoittaa nykyään yksin. Vuoden 2020 marraskuussa hän menetti puolisonsa ja kirjoittajakumppaninsa.

Kun aviomies kuoli, yhdessä kirjoitetun kirjan viimeistely oli Anne Hakkaraiselle kuin haavojen repimistä auki. Samalla se oli myös kunnianosoitus menehtyneelle puolisolle.
Teksti: Tiina Suomalainen

Joka arkiaamu savonlinnalainen Anne Hakkarainen, 64, menee työhuoneeseensa, avaa tietokoneen ja alkaa kirjoittaa. Hän on asettanut itselleen tavoitteen: päivässä pitää syntyä kolme liuskaa tekstiä.

Yksin työskenteleminen on hänelle vielä uutta ja outoa. Hänen miehensä Matti Hakkarainen menehtyi viime vuoden marraskuussa sairauskohtaukseen: ensihoitajien käsiin pariskunnan työhuoneen lattialla. Sillä hetkellä Anne menetti ystävän, rakastajan ja työkaverin.

”Ehdimme olla Matin kanssa yhdessä 30 vuotta. Meidän tyyliimme kuului jakaa kaikki. Samalla sitä ottaa kuitenkin suuren riskin: kun toisen menettää, menettää samalla ison osan itseään.”

Matilla oli kirjallisten lahjojen lisäksi kädentaitoja. Hän teki puukot alusta loppuun itse käsin. © Niina Kormano

Matilla oli kirjallisten lahjojen lisäksi kädentaitoja. Hän teki puukot alusta loppuun itse käsin. © Niina Kormano

Molemmilla omat vahvuutensa

Matti ja Anne Hakkarainen olivat ehtineet kirjoittaa ja julkaista yhdessä kolme kirjaa ennen Matin kuolemaa. Neljäskin oli jo valmis, mutta se ei ollut käynyt vielä läpi kustannustoimittajan kierrosta.

Aviopari käytti kirjailijanimeä A. M. Frost. Se oli kustantajan keksintö, kun he julkaisivat vuonna 2018 jännityssarjansa ensimmäisen osan Näkymätön kuolema.

Yhteinen kirjailijaura oli saanut alkunsa vuonna 2016, kun Anne irtisanottiin markkinointisuunnittelijan työstään. Matti oli ollut jo pidempään sairauseläkkeellä sydänvaivojen takia. Matti ehdotti, että mitä jos he kirjoittaisivat yhdessä kirjan. Matti oli jo kehitellyt kirjalle päähenkilön.

”Olimme 90-luvulla tehneet yhdessä lastenkirjan, jonka minä kirjoitin ja Matti kuvitti. Silti Matin ehdotus tuntui mahdottomalta. Miten pystyisin muka kirjoittamaan satoja sivuja? Sitten keksin, että syödäänhän norsukin pala kerrallaan.”

Jo ensimmäistä kirjaa tehdessä muotoutui pariskunnan tapa työskennellä: Matilla oli hallussaan draamallinen ajattelu ja tekniikka, kuten vaikkapa asetietämys. Annen vahvuuksiin kuuluvat taas tunneäly ja eläytymiskyky.

”Olen huono kehumaan itseäni, mutta tiivistäisin näin: Matti kehitti juonen ja minä puhalsin sen eloon.”

Kirjoittaessa he kävivät jatkuvaa keskustelua. Kirjoihin ei päätynyt mitään, mistä he eivät olleet samaa mieltä.

”Onneksi elämä ei ole pelkkää mustaa ja valkoista”, lukee Matin piirtämässä taulussa. © Niina Kormano

”Onneksi elämä ei ole pelkkää mustaa ja valkoista”, lukee Matin piirtämässä taulussa. © Niina Kormano

Jatko on vielä kysymysmerkki

Viime heinäkuussa julkaistiin kirjasarjan neljäs osa Vakoojan jäljet. Kirjan valmiiksi saattaminen oli Annelle työvoitto. Vaikka hän oli Matin kuolemasta shokissa, hän halusi tehdä työn loppuun.

”Kirjan kustannustoimittaminen tuntui siltä, kuin olisi repinyt haavoja auki. Sitkeästi jatkoin, sillä koin että kirja oli kunnianosoitus Matin elämäntyölle. Halusin juhlistaa hänen elämäänsä, en kuolemaa.”

Kirjan alkuun tuli Annen muistokirjoitus miehelleen. Aina, kun Anne avasi tiedoston sitä työstääkseen, lävähti muistokirjoitus näytölle ensimmäisenä.

”Itkin joka kerta.”

Kirjasarjasta on valmiina myös viidennen osan käsikirjoitus ja kuudennen sisältösuunnitelma. Anne Hakkarainen ei kuitenkaan osaa sanoa, tuleeko jatkoa.

”Tuntuu, että olisi melkein synti jättää niitä julkaisematta. En kuitenkaan tiedä, miten lukijat ottaisivat vastaan kirjat, jotka olisin kirjoittanut yksin.”

Parhaillaan Anne kirjoittaa omaa romaania. Se sijoittuu sodanjälkeiseen aikaan.

”Ehdimme olla Matin kanssa yhdessä 30 vuot­ta. Meidän tyyliimme kuului jakaa kaikki”, Anne Hakkarainen sanoo. © Niina Kormano

”Ehdimme olla Matin kanssa yhdessä 30 vuot­ta. Meidän tyyliimme kuului jakaa kaikki”, Anne Hakkarainen sanoo. © Niina Kormano

Juhlaa arjessa

Matin kuolemasta on kulunut vuosi. Anne Hakkarainen sanoo, että oli ensin puolikas, joka yritti jatkaa kokonaista kahden ihmisen elämää. Sitten kokonainen, jolla ei ollut elämää.

Nyt hän tuntee hetkittäin itsensä eläväksi yksinkin.

”Olen tienhaarassa, enkä tiedä tulevasta mitään. Tällaiselle järjestelmälliselle suorittajaihmiselle se on sekä vaikeaa että vapauttavaa.”

Pariskunta oli aikoinaan saanut lahjaksi pullon aitoa samppanjaa. He suunnittelivat juovansa sen sitten, kun olisi iso syy juhlia. Viime kesänä Anne korkkasi pullon poikansa ja tämän perheen kanssa. Anne oivalsi, että tavallisessa arjessa oli riittävästi syytä juhlaan. Hän nosti maljan pojalleen ja tämän perheelle sekä yhteisille vuosille Matin kanssa.

Yksinolossa on opettelemista. Alussa Anne tunsi itsensä puolikkaaksi, joka yritti jatkaa kokonaista kahden ihmisen elämää. © Niina Kormano

Yksinolossa on opettelemista. Alussa Anne tunsi itsensä puolikkaaksi, joka yritti jatkaa kokonaista kahden ihmisen elämää. © Niina Kormano

Juttu julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 12/2021.

Lue myös: Leskeksi jäänyt runoilija Kai Nieminen kaipaa elämänkumpaaniaan: ”Elina on yhä näissä huoneissa”

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X