Nivelrikko kipuineen mullisti Anne Hirvosen elämän – Lopulta sairaus toi tullessaan hyvääkin: uuden työpaikan ja liikunnan ilon

Jaa kaverilleTilaa Seura
Anne Hirvonen
Anne Hirvonen pääsi eroon polvinivelkivuista sääriluun osteotomialla. Ulkoiluseurana ovat joskus omat kissat, kuten Neva masquerade nimeltään Sanni. © PEKKA NIEMINEN / OTAVAMEDIA
Sairastuminen nivelrikkoon mullisti Anne Hirvosen elämän. Ensin tuli tuomio, ettei Anne enää koskaan harrastaisi liikuntaa. Toisin kävi. Lopulta muutos johti ammatin vaihtoon.

Nykyään Anne Hirvonen, 47, kyykkää bodypumpissa 26 kilon tanko hartioillaan. Se on melkoinen saavutus. Kun Anne sairastui nivelrikkoon nelikymppisenä, eräs ortopedi totesi hänelle, ettei hän tulisi enää koskaan harrastamaan liikuntaa.

Diagnoosi tuli yllättäen, ja mullisti Annen identiteetin. Hän oli aina ollut monipuolinen liikkuja. Yhtäkkiä liikunta tuottikin kipua, eikä uuteen tilanteeseen ollut edes aikaa sopeutua.

Turvotusta ja kipua polvissa

”Olin ystävieni kanssa Helsingissä Tuomaan markkinoilla joulukuussa 2011 ja kävelin paljon mukulakivikatuja. Kun minun piti nousta portaita, en meinannutkaan päästä niitä ylös – niin turvoksissa ja kipeät olivat polveni.

Työterveyslääkäri totesi röntgenkuvat nähtyään, että minulla on nivelrikko. Polvinivelen ulkosyrjät olivat terveet mutta sisäsyrjät täysin tuhoutuneet.

Diagnoosi tuli aivan puskista, sairaus oli edennyt jo hyvin pitkälle. Minulla ei ollut ollut minkäänlaisia kipuja aiemmin, eikä taustalla ollut mitään vammaakaan.”

Ylipaino ja diabetes estivät leikkauksen – sitten ortopedilta hyviä uutisia

”Julkiselle puolelle hoitoon pääsyä odottaessani yritin kivusta huolimatta käydä jumpissa ja kävelylenkeillä. Palasin niistä itkien kotiin. Samaan aikaan tein kiireistä ja stressaavaa työtä Aalto-yliopistossa dekaanin assistenttina.

Ensimmäinen ortopedi, jonka julkisella puolella tapasin, totesi, että koska minulla on ylipainoa ja diabetes, minua ei leikattaisi. Hän sanoi, etten tulisi enää koskaan harrastamaan liikuntaa. Itkin vastaanotolla, että mitä minä sitten teen? Olen vasta 40-vuotias!

Vasta Töölön sairaalassa polvistani otettiin magneettikuvat. Toinen ortopedi antoi minulle elämäni takaisin: Hän totesi, että nivelkierukkani ovat täysin ehjät, ja että minua voitaisiin auttaa sääriluun osteotomialla.”

Virtuaalista vertaistukea

  • Arviolta miljoona suomalaista sairastaa nivelrikkoa. Nivelsairaus vaikuttaa kokonaisvaltaisesti – uneen, fyysiseen ja henkiseen jaksamiseen ja sosiaalisiin verkostoihin.
  • Vertaistuki auttaa elämään sairauden kanssa. Monet nivelrikkoa sairastavat ovat vielä työelämässä, ja heidän voi olla hankala osallistua perinteisiin vertaistapaamisiin. Lisäksi ryhmissä on usein jo eläkkeellä olevaa väkeä, joiden elämäntilanne ei välttämättä kohtaa työikäisten kanssa.
  • Suomen Nivelyhdistys on syksystä 2018 alkaen järjestänyt erityisesti 
työikäisille suunnattuja virtuaalisia Virtu-vertaistukiryhmiä nivelongelmaisille. Vetäjinä toimivat Suomen Nivelyhdistyksen aluesuunnittelijat.

Lue lisää www.nivel.fi/virtu.

Leikkaus oli isompi kuin osasi odottaa

”Ennen leikkaukseen pääsyä elin pari vuotta kipujen rajoittamaa elämää. Kivut vaivasivat erityisesti öisin. En saanut nukuttua, mikä vaikutti mielialaan ja jaksamiseen.

Töissä kävin koko ajan, vaikka se vaati sinnikkyyttä. Jo pelkästään bussiin nouseminen oli vaikeaa, kun jalat eivät tahtoneet nousta, ja alaselkä oli jumissa.

Onneksi ystäväni eivät hylänneet minua. Keksimme muunlaista yhdessäoloa kuin lenkkeilyä.

Vihdoin lokakuussa 2013 minulta leikattiin vasen sääri ja marraskuussa 2014 oikea. Molempien leikkausten jälkeen kuljin kolme kuukautta kyynärsauvoilla.

Leikkaus oli iso – isompi kuin edes tajusin. Sääriluun osteotomiassa sääriluun yläosa liki katkaistaan ja väliin pannaan keinoluukiiloja. Asento tuetaan titaaniruuveilla ja levyllä. Näin korjataan virheasento, joka minulla kuormitti polven sisäsyrjiä.”

Laskimotukos yllätti

”Toisen leikkauksen jälkeen olin ehtinyt olla jo kaksi päivää töissä, kun jalkaani tuli syvä laskimotukos. Jouduin jäämään vielä kuukaudeksi sairauslomalle. Sitten tipuin saunanlauteilta. Sain ruhjeita ja mustelmia, mutta onneksi luita ei murtunut.

Keväällä 2016 sääreni leikattiin uudelleen auki ja niistä poistettiin kaikki titaani. Ajattelin, että vihdoin pääsen kuntoutumisen alkuun. Niin ei käynyt, sillä vasen jalkateräni alkoi kipuilla. Keskelle jalkapohjaa oli muodostunut hyytelörakko, joka painoi hermoa. Seurasi taas uusi leikkaus.

Se oli tuskastuttavaa. Tuntui, että minä vain junnaan – ja muiden elämä etenee.”

Nivelrikkoa vain harvalla – vertaistuki tärkeää

”En tuntenut ketään ikäistäni, joka olisi sairastanut nivelrikkoa. Oli ihana yllätys saada yhteys siskoni työkaveriin, jolle tehtiin sama leikkaus kuin minulle. Aloimme kirjoittaa toisillemme kirjeitä, siis ihan perinteisiä.

Halusin sairauslomalla tehdä jotain mielekästä etten masennu. Siksi hain opiskelemaan palvelumuotoilua. HUS:lle tekemäni lopputyö oli suunnitelma virtuaalisen vertaistuen rakentamisesta sairastaville. En silloin vielä tiennytkään, mitä opinnot myöhemmin poikisivat.

Kun palasin töihin, minua tuettiin hienosti. Työkykykeskustelussa keksimme yhdessä keinoja, miten kuntoutumistani edistettäisiin.

Sain apua myös kipuklinikalta, jonne onnekseni pääsin. Alussa minua pelotti käyttää jalkojani. En oikein siedä opioideja enkä muita vahvoja kipulääkkeitä. Kipuklinikan lääkäri etsi minulle sopivan lääkityksen.”

Anne Hirvonen

Luonto elvyttää ja voimaannuttaa Anne Hirvosta. © PEKKA NIEMINEN / OTAVAMEDIA

Personal trainer ja liikunnan iloa

”Olin päättänyt aloittaa liikunnan heti, kun voin. Syksyllä 2016 osallistuin työnantajan tarjoamilla kursseilla muun muassa yin-joogaan ja kehonhuoltoon. Laihdutin tiukan ruokavalion avulla 14 kiloa.

Jatkoin rankemmalla kurssilla, jossa tehtiin porrastreeniä ja muita sykeharjoituksia. Otin itselleni myös personal trainerin. Oli mahtavaa saada liikunnan ilo takaisin. Tärkeä osa kuntoutumistani oli myös osteopatia.

Leikkaus ja liikunta poistivat kivut polvista, ääriliikkeitä ja vääntöjä joudun kuitenkin varomaan. Tällä hetkellä minulla on kipuja alaselässä ja leikatussa jalkaterässä. Pärjään tulehduskipulääkkeillä.

Lopulta sairastumiseni johti myös ammatinvaihtoon. Kesällä 2017 Suomen Nivelyhdistys etsi hankevastaavaa hankkeeseen, jossa tuetaan työikäisten nivelterveyttä. Haussa oli ihminen, jolla on nivelrikosta omakohtaista kokemusta. Ajattelin, että tämä on kuin minulle tehty!

Jo samana syksynä aloitin työni Suomen Nivelyhdistyksessä. Vaihdoin vakituisen työpaikan 3,5 vuoden projektiin. Se tuntui oikealta. Joskus pitää vain uskaltaa.”

Artikkeli on julkaistu Kotilääkärissä 11/18.

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X