Annette Gothóni tekee silpomisen vastaista työtä Afrikassa: ”Siitä ei ole hyötyä, että menemme paikalle kauhistelemaan”
Suomen World Visionin ohjelmajohtaja Annette Gothóni on nähnyt omin silmin, mitä kärsimystä silpominen aiheuttaa naisille. Hän tietää myös, että muutos on mahdollinen – ja jo käynnissä.
Annette Gothónin mukaan ei ole hyötyä, että paikalle mennään kauhistelemaan, vaikka silpominen onkin naisille hirveää.”Työ vaatii pitkää dialogia ja nöyrää ymmärtämistä."
Vanhan somalialaisen sairaalan kivilattia on kostea. Annette Gothóni istuu lattialla pienen ruskean maton päällä. Häntä vastapää istuu paikallisen klaanin johtaja ja hänen turvamiehensä isojen aseidensa kanssa.
Eletään loppuvuotta 2003. Gothóni on 25-vuotias Suomen World Visionin työntekijä ja hän on ensimmäisellä kenttämatkallaan Afrikassa, Keski-Somaliassa Bakoolin alueella Waajidissa. Gothónin tehtävä on neuvotella klaanin johtajan kanssa, jotta suomalaiset saisivat luvan puhua kylässä silpomisen vastaisesta työstä.
Oranssiin asuun pukeutunut kyläpäällikkö katselee Gothónia tiiviisti.
”Jos noin nuori, viisas ja kaunis nainen tulee kertomaan meille, miten meidän tulisi toimia, osaat varmaan ratkaista myös sen, miten lopettaisimme sodan Somaliassa”, kyläpäällikkö sanoo tulkin välityksellä.
Gothóni vetää syvään henkeä ja vastaa.
”Emme me ole täällä kertomassa teille, miten asioita pitäisi tehdä. Me olemme täällä oppimassa teiltä.”
Kaksikymppisen suomalaisnaisen ja häntä kaksi kertaa vanhemman kyläpäällikön välille rakentuu luottamus. Suomen World Visionin silpomisen vastainen työ uudessa kohdemaassa voi alkaa.
Silpominen on tappava siirtymäriitti
Ensimmäinen kenttämatka opetti nykyään Suomen World Visionin ohjelmajohtajana työskentelevälle Gothónille sen, mikä on hänen työssään kaikkein tärkeintä: kuunnella paikallisia ihmisiä. Monia asioita on mahdotonta syvällisesti ymmärtää toiselta puolelta maailmaa käsin. Yksi tällaisista asioista on silpominen, eli kulttuurinen käytäntö, jossa vahingoitetaan tytön tai naisen sukuelimiä ilman terveydellisiä syitä.
”Silpominen, joka meille näyttäytyy pelkkänä väkivaltana, on monissa yhteisöissä tärkeä siirtymäriitti tytöstä naiseuteen.”
Ihmisoikeusloukkauksesi määritettyä silpomista harjoitetaan ympäri maailmaa useiden eri yhteisöjen sisällä, yleisimmin Afrikassa, Aasiassa ja Lähi-idässä. Maailmassa elää yli 200 miljoona naista, jotka on silvottu. Useimmille heistä silpominen on tehty ennen 15 ikävuotta, nuorimmille vasta muutaman päiväin ikäisinä.
Silpominen aiheuttaa naisille muun muassa kovaa verenvuotoa, kipua, infektioita, vaikeuksia synnytyksissä, seksuaalisuuteen liittyviä ongelmia ja pahimmillaan kuoleman. Useimmiten leikkaukset toteutetaan alkeellisissa olosuhteissa alkeellisilla välineillä.
Silpomista perustellaan ja oikeutetaan monin eri tavoin eri yhteisöissä. Perustelut silpomiselle voivat olla esimerkiksi seksuaalisuuden kontrollointi, sosiaalinen ja taloudellinen paine, estetiikka sekä uskomukset terveyshyödyistä.
Gothóni tietää, kuinka syvään juurtunut käytäntö silpominen on. Työmatkalla Keniassa hän kohtasi kylässä merkittävässä asemassa olevan miehen, joka puolusti kiihkeästi silpomista. Mies kertoi, että silpominen on yhteisölle vuoden tärkein juhla. Silloin miehet saavat juhlia keskenään ja valloillaan on karnevaalitunnelma.
”Ymmärsin, että kyse oli miehelle vähän samanlaisesta asiasta kuin joku tulisi ehdottamaan suomalaiselle, että vapusta tulee luopua.”
Suomen World Visionin silpomisen vastainen työ on ennen kaikkea uusien toimintamallien löytämistä. Gothóni pyrkii yhdessä paikallisten kanssa synnyttämään sellaisia perinteitä, joissa juhlistetaan naiseksi siirtymistä ilman terveydellistä haittaa.
”Työ vaatii pitkää dialogia ja nöyrää ymmärtämistä. Siitä ei ole hyötyä, että menemme paikalle kauhistelemaan, niin hirveää kuin silpominen naisille onkin.”
Annette Gothóni neuvotteli ensimmäisellä työmatkallaan Keski-Somaliassa vuonna 2003 klaanin johtajan kanssa, jotta Suomen World Visionin työntekijät saisivat luvan puhua kylässä silpomisen vastaisesta työstä. © Tommi Tuomi
tommi.tuomi@otava.fi
Äitinä Afrikassa
Gothóni on matkustanut Afrikassa lähes 50 kertaa. Vaikka työmatkoilla on tiukat turvallisuusohjeet, on silti vaaran paikkoja olemassa. Gothóni on käynyt uransa aikana Kenian Nairobissa koulutuksen, jossa opeteltiin muun muassa selviämään kidnappaustilanteesta.
”Jos nainen kidnapataan tietyillä alueilla esimerkiksi Somaliassa, hänen todennäköisyytensä joutua raiskatuksi on lähes sata prosenttia. Tässä työssä on tiedostettava ja hyväksyttävä siihen kuuluvat riskit.”
Gothónin tärkein työkalu on hänen luja ja rauhallinen mielenlaatunsa.
”En ole luonteeltani hötkyilijä. Hermostun harvoin. En juuri koskaan huuda kotonakaan, jossa olen kolmen pojan äiti.”
Gothónilla on 15-, 12-, ja 10-vuotiaat pojat. Kun hän ennen koronapandemian puhkeamista teki kuudesta kahdeksaan reilun viikon mittaista työmatkaa vuodessa, isovanhemmat muuttivat heille reissujen ajaksi pitämään pojista huolta.
Gothóni on kohdannut ihmettelyä siitä, miten kolmen lapsen yksinhuoltaja voi tehdä työtä, johon kuuluu paljon matkustamista.
”Minä taas ajattelen, että olen lapsilleni parempi äiti, kun teen työtä, joka on intohimoni. Haluan antaa pojilleni mallin siitä, että naisen ei tarvitse valita äitiyden ja uran väliltä.”
Joskus Gothóni tuntee piston sydämessään ollessaan toisella puolella maailmaa. Se tapahtuu esimerkiksi silloin, kun perheen nuorimmainen lähtee ensimmäiselle jalkapalloturnausmatkallensa, eikä äiti ole kotona häntä halaamassa, vaan toivottaa hyvää matkaa videopuhelun välityksellä.
”Toisaalta kotona olen aidosti läsnä. Olen kaikkien lasteni harrastuksissani vahvasti mukana, milloin jalkapallokentän laidalla, milloin pianotunnin matineassa.”
Paljon enemmän kuin vaaran paikkoja, Afrikka on tarjonnut Gothónille unohtamattomia elämyksiä ja vuosia kestäneitä ystävyyssuhteita. Kun Gothóni jäi eron jälkeen yksinhuoltajaksi kolmen pienen lapsensa kanssa, hän sai kannustavia yhteydenottoja tuhansien kilometrien päästä.
”Sain viestejä työkavereiltani Keniasta, että he rukoilevat puolestani. Tuntui liikuttavalta, että köyhyyden ja vaikeuksien keskellä elävät ihmiset kannattelivat minua.”
Rohkeat nuoret naiset
Muutoksen näkeminen on se voima, joka motivoi Gothónia tekemään työtään ihmisoikeuksien puolesta vuodesta toiseen. Usein muutos lähtee ruohonjuuritasolta. Erään projektin tarkoitus oli kehittää kylän koulujärjestelmää. Paikan päällä selvisi, että suurin ongelma olikin vesi.
”Lapset eivät päässeet kouluun, koska heidän piti kävellä päivittäin äitiensä kanssa kymmenen kilometrin vedenhakumatka. Kouluun oli myös vaikea saada päteviä opettajia, kun alueella ei ollut puhdasta vettä.”
Aluekehitysprojekti aloitettiin koulun rakentamisen sijaan vesisäiliöiden ja -putkien rakentamisella.
”Jos olisimme lähteneet vain kehittämään koulujärjestelmää, rahat olisivat menneet hukkaan. Tämä osoittaa sen, kuinka tärkeää on kuunnella paikallisia.”
Gothóni on nähnyt paljon hyvää kehitystä niiden lähes kahdenkymmenen vuoden aikana, jotka hän on työskennellyt ihmisoikeuksien parissa Suomen World Visionilla. Vajaan kahden vuoden aikana Somaliassa 123 silpojaa ilmoitti lopettaneensa työnsä, ja maahan oli perustettu 23 silpomisen vastaista komiteaa. Mielipidemittauksessa lähes 40 prosenttia paikallisista miehistä olivat muuttaneet mielipiteensä silpomisen vastaiseksi.
”Muutos on merkittävä, sillä lähtökohta oli se, että Somaliassa lähes kaikki tytöt silvotaan.”
Suurimmat muutoksen tekijät ovat nuoret rohkeat naiset. Kun muutama kylän nainen lähtee silpomisen vastaisen kampanjan keulakuvaksi, toiset seuraavat perässä.
”Yhtä tärkeää on saada työhön mukaan myös pojat, miehet ja kyläpäälliköt. Heidän tulee muuttaa asenteitaan niin, että he tukevat tyttöjä muutoksessa esimerkiksi olemalla valmiita menemään naimisiin myös silpomattoman naisen kanssa.
”Kun kohtaa ihmisen vailla ennakkoluuloja, muutos on mahdollinen”
Viime vuoden aikana Gothónin työ on hoitunut etäyhteyksin. Hän odottaa jo sitä, että maailma aukenisi ja matkustaminen olisi taas mahdollista.
”Tärkeä osa työtäni on se, että pääsen tapaamaan ihmisiä kasvokkain. Akaasiapuun alla yhdessä istuessa syntyy erilainen yhteys kuin Skype-ruudun takaa.”
Paras Afrikassa oppima asia on Gothónille yhteisöllisyyden ja välittämisen merkitys. Hän on nähnyt lukemattomia kertoja, kuinka ihmiset antavat vähästään. Se, jolla ei ole aineellisesti mitään, voi antaa toiselle hymyn tai halauksen.
”Afrikkalaiseen elämäntapaan kuuluu ajatus siitä, että kaikki ovat tervetulleita. Haluan toimia tuon filosofian mukaisesti. Meillä on kotona ovet ovat aina auki lasten kavereille. Ruokaa tehdään niin monelle kuin syöjiä on pöydässä.”
Yhden ikimuistoisimman matkansa Gothóni teki vuonna 2017, kun hän vietti poikiensa ja äitinsä kanssa neljä viikkoa Keniassa sekä töitä tehden että lomaillen. Gothóni halusi näyttää heille sen maailman, joka on hänelle läheinen. Kun pojat potkivat paikallisten nuorten kanssa banaaninlehdistä tehtyä jalkapalloa, Gothónin sydämessä läikähti.
Afrikkalaiseen elämäntapaan kuuluu ajatus siitä, että kaikki ovat tervetulleita. Haluan toimia tuon filosofian mukaisesti. Meillä on kotona ovet ovat aina auki lasten kavereille.”
”Uskon kohtaamisen voimaan. Kun kohtaa ihmisen vailla ennakkoluuloja, muutos on mahdollinen.”