Arjan, 80, ja Eskon, 89, rakkaus syttyi metsälenkillä: ”Parisuhde muuttaa elämää positiiviseen suuntaan, kun on ihminen, jonka kanssa jakaa arkea”

Kun Arja Saarikoski kupsahti metsässä kumoon ja jatkoi sen jälkeen sitkeästi matkaa, Esko Kiiski oli myyty. Onpa siinä kova tyttö, hän ajatteli. Sen jälkeen yhteisiä metsä- ja marjaretkiä on tullut useita.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Esko Kiiski ja Arja Saarikoski rakastuivat toissa kesänä mustikoiden aikaan.

Kun Arja Saarikoski kupsahti metsässä kumoon ja jatkoi sen jälkeen sitkeästi matkaa, Esko Kiiski oli myyty. Onpa siinä kova tyttö, hän ajatteli. Sen jälkeen yhteisiä metsä- ja marjaretkiä on tullut useita.
Teksti: Tiina Suomalainen

Kesällä 2021 Arja Saarikoski, 80, oli ystävineen Savonlinnan torilla. Ohi lenkkeili mies, jonka Arja tunsi päällisin puolin, sillä he olivat molemmat työskennelleet aikanaan samassa työpaikassa, Savonlinnan ammattioppilaitoksessa.

Eskolla oli jotenkin urheilullinen habitus. Me moikkasimme ja vaihdoimme pari sanaa”, Arja muistelee.

Meni muutama päivä, ja Esko Kiiski, 89, soitti Arjalle.

Esko oli ajatellut, että voisihan sitä vanhan tuttavuuden varjolla vähän tunkeutua toisen elämään. Hän pyysi Arjaa lavatansseihin.

Arja ei ollut tanssinut vuosikausiin ja mietti, olisiko se kornia. Miten ne askeleetkaan menivät?

Arja tiesi Eskon hyväksi tanssijaksi.

”Hän oli ollut ammattikoulun miehistä paras. Kun oli työpaikan pikkujoulut, ja me naiset menimme sinne laitettuina ja puunattuina, supattelimme aina, että olisi kiva, jos Esko hakisi tanssiin.”

Arja päätti suostua tälläkin kertaa Eskon pyyntöön. Sinä yönä Savonlinnassa raivosi hurja ukonilma. Salamoi niin, että eräs kerrostalo syttyi palamaan.

Myös Arjan ja Eskon välillä kipinöi. Viedessään Arjan tansseista kotiin Esko kysyi, lähtisikö tämä hänen kanssaan saariretkelle joku päivä.

Häät pidettiin helposti muistettavana päivänä 22.2.2022. © Arjan ja Eskon kotialbumi

Häät pidettiin helposti muistettavana päivänä 22.2.2022. © Arjan ja Eskon kotialbumi

Kaksi yksinäistä

Arja oli jäänyt leskeksi yli kymmenen vuotta aiemmin. Hänen tyttärensä asui perheineen Isossa-Britanniassa.

”Mieheni kuoltua jäin yksin isoon taloon. Minusta tuntui kuin kaikki olisivat kaikonneet ympäriltäni. Myin talon ja muutin lopulta Savonlinnan keskustaan.”

Arjalla oli tiivis ystäväpiiri, jonka kanssa hänellä oli tapana käydä lounailla ja kulttuuririennoissa. Hän oli elämäänsä tyytyväinen, eikä etsinyt parisuhdetta.

Mutta kun Arja kohtasi Eskon torilla, ystävät hoksasivat, että siinähän olisi Arjalle hyvä mies. He olivat kantaneet huolta Arjasta.

Yksin oli Eskokin. Hän oli jäänyt toisesta liitostaan leskeksi puolitoista vuotta aiemmin. Lapsia ei ollut.

Eskolla oli myös kaupunkiasunto, mutta suuri osa hänen ajastaan kului vanhassa rintamamiestalossa Hirvasjärven rannalla. Puulämmitteinen talo kaipasi isäntää erityisesti talvisin.

Ja Esko kaipasi rinnalleen toista ihmistä.

Tuore pariskunta viettää paljon aikaa metsässä marjastamassa ja sienestämässä. © Pihla Liukkonen

Tuore pariskunta viettää paljon aikaa metsässä marjastamassa ja sienestämässä. © Pihla Liukkonen

Metsän taikaa – rakkaus syttyi

Saariretkellä Arja ja Esko paistoivat makkaraa ja nauttivat luonnon rauhasta. Molemmilla oli tavattoman mukavaa.

”Mieleeni alkoi ilmestyä aatoksia, että tämän Arjan kanssa voisi jatkaa kokeiluja. Vahvistui ajatus, että meillä voisi olla yhteinen tulevaisuus”, Esko kertoo.

Kun Esko vei Arjan kotiin, hän suuteli tätä hyvästiksi. Silloin Arjan selkärankaa pitkin kulki värähdys.

Sinä kesänä sattui vielä kolmaskin merkittävä tapaus. Esko halusi testata, oliko Arja metsäihmisiä ja saisiko tästä kaverin marjametsälle. Hän ehdotti kylään tulleelle Arjalle, että he lähtisivät kävelylle eräälle hänen metsäpalstalleen. Arjalla oli päällään siistit sisähousut, mutta hän lainasi Eskon ulkohousuja. Sitten mentiin.

”Vein hänet pahimpaan paikkaan. Maasto oli hurjan haastavaa, koska siellä oli vasta tehty hakkuut. Puunrunkoja ja latvuksia makasi maassa pitkin poikin”, Esko kertoo.

”Jalkoja piti nostella kuin kuovi”, Arja kuvailee.

Esko käveli edellä, Arja tuli perässä. Yhtäkkiä hän kompastui risukossa ja kaatui niin, että vain pää pilkisti puunrungon alta. Hän nousi ylös Eskon avustuksella, eikä valittanut sanallakaan vaikka oli märkä ja likainen.

Arjan sitkeys ja vahvuus tekivät Eskoon lähtemättömän vaikutuksen.

”Ajattelin, että onpa siinä kova tyttö. Hänen kanssaan uskaltaisin lähteä metsään toisenkin kerran.”

Kahdestaan on hyvä tallata. © Pihla Liukkonen

Pariskunta tallaa yhdessä. © Pihla Liukkonen

Papin eteen

Sinä kesänä Arja jäi yhä useammin Eskon luokse yöksi ja viime talvena hän luopui vuokra-asunnostaan Savonlinnan keskustassa.

Asiat etenivät nopeasti. Naimisiin pariskunta meni viime helmikuussa helposti muistettavana päivämääränä 22.2.2022. Enonkosken kirkossa järjestettiin tuolloin vihkitapahtuma useille pareille.

Esko kertoo antaneensa Arjalle vihjeitä jo jonkin aikaa. Asia oli siis selvä, kun Arja kertoi ainutlaatuisesta tilaisuudesta mennä vihille. Avioliitto oli molemmista rehellinen ratkaisu.

”Minä ainakin olen sen verran vanhanaikainen, että halusin virallistaa suhteen. Johan minun mummoni olisi muuten taivaanrannalta päivitellyt, että nyt on ruvettava elämään ihmisiksi”, Arja kertoo nauraen.

Arjan häämekossa oli valkoisia kukkia sinisellä pohjalla, hiuksissaan hänellä oli orvokinkukka. Esko oli sonnustautunut mustaan pukuun. Ystäväjoukko todisti, kun pariskunta vihittiin.

”Pappi oli hurjan utelias. Hän kyseli meiltä molemmilta, että haluatko sinä ja haluatko sinä”, Esko vitsailee.

Sukulaisten ja ystävien mielestä Arjan ja Eskon avioliitto oli mitä parhain idea. Erityisesti se ilahdutti Arjan tytärtä, joka oli jo kauan toivonut, että äiti löytäisi mieluisan kumppanin.

Arja miettii, että yhteiskunnan suhtautuminen ikäihmisten läheisyyteen ja rakkauteen on muuttunut suvaitsevaisemmaksi.

”Enää ei ajatella, että ovatko nuo ihan höpsähtäneitä. Aletaan ymmärtää, että ikäihmisten parisuhteet helpottavat myös yksinäisyyttä. Kaksi on aina vahvempi kuin yksi.”

Jos Arja olisi marja, hän olisi Eskon mielestä villivadelma. ”Se on hyvänmakuinen ja makea, mutta siinä on myös mukana pieniä kiviä. Ei se elämäkään aina niin tasaista ole.” © Pihla Liukkonen

Jos Arja olisi marja, hän olisi Eskon mielestä villivadelma. ”Se on hyvänmakuinen ja makea, mutta siinä on myös mukana pieniä kiviä. Ei se elämäkään aina niin tasaista ole.” © Pihla Liukkonen

Jos Esko olisi marja, hän olisi Arjan mukaan mustikka.”Se on ihana metsämarja, joka kasvaa lähellä. Mustikka tuo mieleen myös lämpimiä lapsuudenmuistoja.” © Pihla Liukkonen

Jos Esko olisi marja, hän olisi Arjan mukaan mustikka.”Se on ihana metsämarja, joka kasvaa lähellä. Mustikka tuo mieleen myös lämpimiä lapsuudenmuistoja.” © Pihla Liukkonen

Salliva suhde

Esko häärää keittiössä ja laittaa kahvia pöytään. Tarjolla on myös Eskon tekemää herkullista mustikkanektariinia.

Täällä Hirvasjärven rannalla pariskunta viettää kesäkaudesta suurimman osan, pääasiassa ulkona puuhaillen. On hoidettava kasvimaata, niitettävä nurmea, korjattava omenasatoa. Talven tullen Arja siirtyy kaupunkiasuntoon, Esko liikkuu molempien kotien välillä.

Jo ammattikouluajoilta Arjan mieleen oli jäänyt Eskon tasaisuus ja rehtiys, vaikka he eivät tuolloin olleetkaan paljon tekemisissä keskenään. Arja opetti yhteiskunnallisia aineita ja äidinkieltä ja eteni myöhemmin rehtoriksi, Esko opetti laivakoneenhoitajiksi opiskelevia.

Arjan positiivinen käsitys Eskosta on vain vahvistunut.

”Esko ei koskaan paina heikkoa alas eikä mollaa toista. Hän on ennakoitavissa eikä hänen kanssaan tarvitse pelätä, että hän alkaisi vaikkapa raivota jostain. Hänen kanssaan asiat ovat suoria ja rehellisiä, ja hän elää mukana toisen ilossa ja surussa.”

Eskoon vetoaa se, että Arja ei ole mikään nirppanokka.

”Olemme samantyylisiä, yhtälailla pikkuisen huonomuistisia. Vaikea sitä on pukea sanoiksi, Arjan kanssa tuntuu vain hyvältä olla.”

Riitelemään pariskunta ei ole vielä ehtinyt. Jotain pientä kinaa ja erimielisyyttä on ollut. Arja korostaa, että niitä saakin olla.

”On ihan turha lähteä muuttamaan toista tai hiomaan toisen särmiä. Tässä iässä ihminen tietää jo, mitä pitää ja voi tehdä ja mikä on oikein. Jos toinen on eri mieltä, ei ole minun asiani lähteä ”opettamaan” häntä.”

Läheisyyttä ja hellyyttä he osoittavat toisilleen arjen keskellä: taputtamalla selkään tai silittämällä päätä ohi kul­kiessa, ottamalla kädestä kiinni sohvalla istuessa tai rutistamalla niin lujaa, että henki on salpautua.

Ja jos Arjalla on kaksi mansikkaa, hän antaa Eskolle niistä isomman.

”Parisuhde muuttaa elämää positiiviseen suuntaan, kun on ihminen, jonka kanssa jakaa arkea.” © Pihla Liukkonen

”Parisuhde muuttaa elämää positiiviseen suuntaan, kun on ihminen, jonka kanssa jakaa arkea.” © Pihla Liukkonen

Tukea toisesta

Talon ympärillä kasvaa tiheää metsää. On jykeviä leppiä ja poikkeuksellisen korkeita suorarunkoisia pihlajia. Kauempana levittäytyy helppokulkuisempi mäntymetsä.

Arja kulkee Eskon perässä, sillä Esko tuntee nämä maastot. Usein he myös ajavat autolla kauemmas: keräämään mustikoita, puolukoita, vadelmia tai sieniä.

He liikkuvat metsässä ällistyttävän ketterästi. Kapuavat ylös mustikanvarpujen verhoamaa rinnettä, kiertävät kuopat ja mättäät, ottavat välillä tukea puista tai toisistaan.

Eskon silmissä ja suun seudulla on lempeyttä, kun hän katsoo Arjaan. Arja pukee tunteet sanoiksi:

”Kun on yksin, asiat vain jotenkin kelluvat ja mieli palaa herkästi menneeseen. Parisuhde muuttaa elämää positiiviseen suuntaan, kun on ihminen, jonka kanssa jakaa arkea. Yhdessä ollessa kaikki asiat, päätökset ja suunnitelmat ovat selkeämpiä ja todempia.”

Juttu julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 9/22.

Lue myös: Sinikalle ja Harrille ikä on vain numero – Rakkaus syttyi viimeistään toisella silmäyksellä sydänyhdistyksen kokouksessa: ”Kemiaa oli heti”

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X