Asta Jynninen, 58, polttaa kumia kiihdytyskisoissa: ”Kyse on enemmän itseni kuin muiden kanssa kilpailemista”
Asta Jynninen nauttii, kun saa polttaa Amerikan-rautansa kumia ja kiihdyttää sen täyteen vauhtiin. Kisan lähtöviivalla kaikki muu unohtuu.
Aiemmin Asta Jynninen ajatteli, ettei avoautolla olisi käyttöä Suomessa, mutta enää hän ei luopuisi autosta.
Pääkalloilla koristellun, vuoden 1973 punaisen Dodge Chargerin takarenkaat syövät Kiikalan lentokentän asfaltin pintaa. Ilmaan kohoaa sakea savupilvi. Ratin takana, kuumassa autossa istuu hikinen ja jännittynyt Asta Jynninen, 58, joka polttaa kumia lähtöviivalla.
Kun keltainen valo vaihtuu vihreään, Asta painaa kaasun pohjaan ja kiihdyttää sarkkerin maksiminopeuteensa. Auto kiitää 400 metrin matkan yli 150 kilometrin tuntivauhtia ohi maaliviivan. Kisasuoritus on ohi sekunneissa.
Asta harrastaa Amerikan-raudallaan Drag racingia eli kiihdytysajoja ja katukisoja. Hän on katsonut kisasuoritusvideoitaan lukuisia kertoja. Kilpailukausi on lyhyt, joten kesään mahtuvat vain muutamat kisat. Videoiden avulla vauhdin huumaa saa ympäri vuoden.
Astan silmäterä on Texasista tuotu vuoden 1973 Dodge Charger. © Suvi Elo
Kiihdytyskisoissa takarenkaat vaihdetaan sileisiin kisarenkaisiin eli slickseihin. © Suvi Elo
”Kumia poltetaan, jotta renkaisiin tulee pitoa”
Parasta kiihdytyskisoissa on Astan mielestä kumin polttaminen.
”Kumia poltetaan, jotta renkaisiin tulee pitoa. Se on myös niin hauskaa, että haluaisin vain polttaa kumia. Autooni vaihdettiin viime keväänä lukkoperä, ja nyt saan polttaa kumia oikein kunnolla.”
Vanhoja Amerikan-rautoja harrastava Asta on ollut aina kiinnostunut autoista ja moottoriurheilusta. Kiihdytysajoista ja katukisoista hän kiinnostui kymmenisen vuotta sitten entisen miehensä harrastuksen myötä. Ensin hän tutustui lajiin seuraamalla ajoja, mutta polte päästä itse ratin taakse kasvoi kisa kisalta.
Ensimmäisen kiihdytysajonsa Asta ajoi seitsemän vuotta sitten.
Laji on edelleen hyvin miehinen ja naisia on kilpailuissa vähän.
”Tuntemistani naiskuskeista olen kaikista vanhin. Kun aloin harrastaa kiihdytysajoja, sain paljon hypetystä osakseni. Ihmisiä kiinnosti se, että vanha nainen ajaa vanhalla autolla. Erotun joukosta ikäni lisäksi siinä, etten ole harrastanut nuoresta asti.”
”Haluaisin tehdä autostani nopeamman”
Asta haluaa näyttää, että pystyy ajamaan ja voittamaan itsensä.
Asta on kilpaillut alusta asti samalla autolla. Vanha sarkkeri ei ole nopea eikä siksi voittaja-ainesta, mutta Amerikasta hankittu ajoneuvo on Astalle niin rakas, ettei hän halua korvata sitä toisella.
Vuosien varrella auto ja ajaja ovat alkaneet muistuttaa yhä enemmän toisiaan: molemmat on muun muassa koristeltu pääkalloilla.
”Autoni on kuin elämä muutenkin: ei niin kiiltävä ja tip top vaan vähän sinne päin. Nälkä on kuitenkin kasvanut syödessä. Haluaisin tehdä autostani nopeamman, mutta se taas tietää rahan menoa.”
Kiihdytysajoja järjestetään kesäisin muutamilla lentokentillä. Asta ei kisaa kaukana kotoa, sillä hän ajaa kisa-autolla Eurajoelta kiihdytysradalle. Osa kilpailijoista kuljettaa autonsa trailerilla.
Lisäksi hän osallistuu katuajoihin, joissa tunnelma on aivan erilainen kuin kiihdytysajoissa. Esimerkiksi Rauman katuajoissa kilpailijoista ja autoista otetaan mittaa kaupungin kaduilla. Asta on osallistunut myös burnout partyihin eli kuminpolttotapahtumiin.
”Lykin itse 2000-kiloista autoani”
Kiihdytyskilpailuissa autojen kunto ja turvallisuus katsastetaan ennen kilpailua. Kilpailijat myös tutustuvat rataan ennen lähtöjä. Autot etenevät line upissa eli kahdessa jonossa kohti lähtöpaikkaa. Autoja pidetään jonossa harvoin käynnissä, joten ne työnnetään lähtöalueelle.
”Lykin itse 2000-kiloista autoani. Vain kerran minua pienempi nainen on tarjonnut apua, eivät juurikaan raavaat miehet. Käyn salilla, jotta jaksan lykkiä itse autoani ja nostaa painavia renkaita.”
Tuulilasiin liimataan kisatapahtumassa tarra katsastuksen merkiksi. © Suvi Elo
Sekin kuuluu asiaan, että kesällä autossa on kuuma kypärä päässä ja suojaavissa vaatteissa.
”Ikkunat ovat kiinni, eikä autossa ole ilmastointia.”
Kiihdytysajoissa tarkoituksena on päästä lähtölinjalta maalilinjalle joko nopeimmin tai mahdollisimman lähelle kilpailijan indeksiaikaa. Kierroksia ajetaan niin monta kuin ehtii. Kilpailussa edetään suorituksen mukaan.
Astan mukaan on aina yhtä jännittävää ajaa auto lähtöviivalle ja kiihdyttää. Se on vähän pelottavaakin, koska koskaan ei voi etukäteen tietää, miten auto käyttäytyy.
Ensistartti sai liki pyörtymään
Ensimmäistä lähtöään Asta jännitti niin paljon, että pelkäsi pyörtyvänsä. Hän jännittää yhä kisan ensimmäistä lähtöä, mutta kisakokemuksen karttuessa hän on oppinut hallitsemaan hermojaan.
”Ennen kisaa olen hermostunut. Kun keskityn lähtöön, minun pitää saada olla yksin. Lähellä lähtöä laitan kypärän päähän. Silloin muu maailma katoaa ympäriltä.”
Koukuttavinta Astan mielestä on se, kun saa painaa kaasun pohjaan ja ajaa täysillä. Ajon jälkeen on aina voittajaolo, vaikka voitto tulee harvoin.
”Lähden kisaamaan aina tosissani, mutta kyse on enemmän itseni kuin muiden kanssa kilpailemista. Autoni ei ole nopea, joten olen yleensä hännillä.”
Astan autoharrastus ei rajoitu yhteen autoon. Eurajokelaisen omakotitalon pihassa seisoo sarkkerin lisäksi viisi muuta autoa, joista suurimmat ja kovaäänisimmät keräävät katseita.
Tallista löytyvät Dodge Charger SE 73, Plymouth Fury III Convertible 70 ja Chrysler Newport 70. Kokoelmaan kuuluvat myös Jeep Grand Cherokee ja vanha Mersu.
Asta on opetellut Youtube-videoiden avulla laittamaan autojaan. Hän on esimerkiksi vaihtanut virtalukon.
”Auton ei tarvitse olla viimeisen päälle laitettu. Vanha ja kulunut saa näyttää vanhalta ja kuluneelta. Persoona on tärkeintä autoissakin.”
Astan tallista löytyy kilpa-auto sarkkerin muutakin. Hänen ensimmäinen Amerikan rautansa oli Minnesotasta hankittu Plymouth Fury III Convertible 70. © Suvi Elo
Juttu julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 5/2022.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti