Näin elämänkumppani löytyi tanssilavalta – Rakastuneet Sonja ja Jorma: ”Tärkeintä on saada olla yhdessä”

Jo ensimmäisen foksin aikana Sonja Suotamo ja Jorma Liikala tunsivat, että toisen lähellä on hyvä olla. Tanssilavalla versonut parisuhde on tuonut elämään iloa, läheisyyttä ja uusia taitoja.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Rakastuneet kuusikymppiset Sonja Suotamo ja Jorma Liikala. Sonja kuvaa nykyistä oloaan lausahduksella: ”Kuin olisi perillä.”

Jo ensimmäisen foksin aikana Sonja Suotamo ja Jorma Liikala tunsivat, että toisen lähellä on hyvä olla. Tanssilavalla versonut parisuhde on tuonut elämään iloa, läheisyyttä ja uusia taitoja.
Teksti:
Tiina Suomalainen

Ruusulinnan tanssilavalla Nurmijärvellä oli tupa täynnä, kuten aina viikonloppuisin. Tanssikansaa oli tullut paikalle ympäri Uuttamaata.

Foksin ensirytmien soidessa Jorma Liikala kiinnitti huomiota pitkään ylväsryhtiseen naiseen, jolla oli aurinkoinen ilme kasvoillaan. Jorma kävi kumartamassa naisen tanssiin.

Jorma on herrasmiestanssija, joka ei likistä tanssipartneria kiinni itseensä. Hän antoi naisen etsiä luonnollisen paikan, jossa tämä halusi olla. Ei liian lähellä mutta ei liian kaukanakaan.

Tanssi ja juttu alkoivat luistaa heti.

Elämänkumppani löytyi tanssilattialta

Nyt, runsas vuosi myöhemmin, Jorma Liikala ja Sonja Suotamo istuvat kylki kyljessä Sonjan sohvalla ja muistelevat iltaa, jolloin he tapasivat ensimmäisen kerran.

”Se oli aika huikea kokemus, kun Sonjan kanssa sai tanssia”, kuvailee Jorma.

Ensimmäiset yhteiset tanssit jäivät Sonjankin mieleen.

”Ajattelin heti, että onpa miellyttävä ja siisti herrasmies. Jorman kanssa oli helppo jutella. Hän kysyi minulta muun muassa, että mitä muuta liikuntaa kuin tanssia harrastan. Vastasin, että bussipysäkille juoksemista, kauppakassien kantoa ja muuta sellaista arkiliikuntaa.”

Myöhemmin samana iltana Sonja haki Jormaa tanssimaan.

”Meidän askeleemme sopivat tosi hyvin yhteen, ja Jorman lähellä oli hyvä olla. Tykkäsin erityisesti Jorman oikeasta olkapäästä. Se oli vakaa ja juuri sopivalla korkeudella”, Sonja kertoo hymyillen.

”Se oli selkeä ihastuminen alusta asti”

Viikon päästä perjantaina molemmat olivat taas Ruusulinnassa. Kun Jorma näki Sonjan, hän ilahtui.

”Tuli kiva olo – hän on täällä tänään.”

Muutaman yhteisen tanssin jälkeen Jorma kysyi Sonjalta, mitä hänen pitäisi tehdä, että tämä lähtisi hänen kanssaan kahville.

”Minä vastasin, että nytkö vai joskus myöhemmin? Jorma laittoi käsivartensa koukkuun, ja me menimme käsikynkkää kahvioon. Tuntui tosi kivalta, kun Jorma oli rohkea ja aloitteellinen.”

Sinä iltana he vaihtoivat puhelinnumeroita. Sitten tapaamisiin tuli tauko, sillä seuraavana viikonloppuna lastenlapset olivat Sonjalla yökylässä. Kahden viikon kuluttua he kohtasivat taas Ruusulinnassa. Sen jälkeen he ovat olleet yhdessä aina, kun mahdollista.

”Se oli selkeä ihastuminen alusta asti. Sonja jätti muistijäljen minun aivoihini”, kuvailee Jorma.

”Kyllä minäkin ihastuin Jormaan. Sain hänestä hyvän kuvan, eikä se ole karissut. Tunsin heti alusta alkaen suurta hellyyttä Jormaa kohtaan, kun hän kertoi minulle elämäntilanteestaan ja leskeydestään.”

Alkuajoilta heidän mieleensä on jäänyt eräs puhelu.

”Seurustellaanko me nyt?” Jorma kysyi. ”Me tutustutaan”, Sonja vastasi. ”Ai, Espoossako sanotaan noin”, Jorma kuittasi.

Sonjan ja Jorman lempitansseja ovat tunnelmalliset foksi, valssi ja tango. Kuvassa he tanssivat vauhdikasta fuskua.

Sonjan ja Jorman lempitansseja ovat tunnelmalliset foksi, valssi ja tango. Kuvassa he tanssivat vauhdikasta fuskua. Pekka Nieminen/Otavamedia

Tanssin kutsu vei tanssilavoille

Lopella asuva Jorma oli jäänyt leskeksi syksyllä 2018. Yli 40 vuotta rinnalla kulkeneen kumppanin poismeno jätti jälkeensä syvän surun ja kaipauksen. Tanssimaan Jorma aktivoitui, koska ajatteli sen lievittävän yksinäisyyttä.

Jormalla oli tanssitaito hallussaan jo nuoruusvuosilta, jolloin hän toimi Sodankylässä Lapin Veikkojen urheilutalolla järjestysmiehenä. Järjestysmiehen oikeuksiin ja velvollisuuksiin kuului tanssia ”ihanien tyttöjen kanssa”. Edesmenneen vaimonsa kanssa he kävivät lavatansseissa silloin tällöin.

Ensin Jorma alkoi käydä Lopen kuntotansseissa. Hiljalleen hän laajensi reviiriään Hyvinkään työväentalolle ja Nurmijärvelle Ruusulinnaan.

”Tanssilavoilta hain ikäisteni naisten seuraa. Minulle oli tärkeää päästä puhumaan, kuuntelemaan ja olemaan naisen lähellä.”

Sonja oli hurahtanut tanssiin avioeronsa jälkeen noin 15 vuotta sitten. Pitkään emmittyään hän oli lähtenyt ystävänsä kanssa tanssikurssille ja innostunut vastoin odotuksiaan.

”Minusta tuli ihan tanssihullu. Oli sellaisia kesiä, että kävin lavalla viisi kertaa ja tanssikursseilla kaksi kertaa viikossa. Olisin varmasti aivan eri ihminen ilman tanssiharrastusta. Se on muun muassa lisännyt itsetuntoani.”

Sonja ei käynyt lavoilla kumppania etsimässä. Häntä kiinnosti liikunta, ihmisten kohtaaminen ja tanssikumppaneiden tarinat. Toisaalta, parisuhdeovikin oli auki, jos kohdalle sattuisi joku erityinen.

”Tärkeintä on saada olla yhdessä”

Mihin he toisissaan rakastuivat? Listat ovat pitkiä.

”Rakastuin kokonaiseen persoonaan. Sonjan iloisuuteen, sivistyneisyyteen, liikunnallisuuteen, reippauteen, taiteellisuuteen ja uteliaisuuteen. Sonjan kanssa oli ja on helppo jutella kaikenlaisista aiheista. Hän on nähnyt myös minun suruni, ja siitäkin voi puhua. Se on se olemisen helppous, saa olla omissa nahoissaan”, Jorma vastaa.

Ja näin Sonja:

”Jorma on vakaa ja turvallinen, huumorintajuinen ja iloinen – rakastan hänen hymyään. Jorma suhtautuu luontevasti eri tilanteisiin eikä hätkähdä pienistä. Hän on rohkea ottamaan puheeksi asioita, ja hänelle voi myös turvallisesti sanoa, sillä hän ei suutu. Hänen seurassaan ei tarvitse esittää mitään vaan saan olla se, mikä olen.”

Sonja jää vielä miettimään.

”En voisi kuvitellakaan, että hylkäisin Jorman. Hänen kanssaan haluan olla. Ei ole tarvinnut pohtia, että onko tämä mies minulle sopiva.”

Vuoden vaihteessa Sonja ja Jorma päättivät, että he menevät kihloihin. Sormukset vaihdettiin 27. maaliskuuta, mutta kihlajaiset jäivät pitämättä koronaepidemian vuoksi.
Häistäkin he ovat keskustelleet, mutta tulleet siihen tulokseen, että näin on hyvä.

”Tärkeintä on saada olla yhdessä. Me teimme heti alussa päätöksen, että lapsia emme enää hanki, joten senkään takia ei tarvitse mennä naimisiin”, Sonja virnistää.

He viettävät vuorotellen aikaa Sonjan kerrostaloasunnossa Espoonlahdessa ja Jorman omin käsin rakentamassa omakotitalossa Lopen Maakylässä.

Urheilua ja piirtelyä

Molemmat suhtautuvat elämään avoimin silmin, valmiina kokeilemaan uusia asioita.
Jorma harrastaa aikuisurheilua päälajeinaan kiekonheitto ja korkeushyppy. Hän kisaa myös kymmenottelussa ja seiväshypyssä. Usein Sonja istuu katsomossa ja piirtää.

Paperille ovat piirtyneet muun muassa Helsingin Eläintarhan urheilukentän portti ja tenniskentän verkkoaita.

”Viime elokuussa olin Jorman mukana Turussa aikuisurheilijoiden SM-kisoissa. Päätin, että minäkin osallistun tänä syksynä Jyväskylän kisoihin. Otin lajikseni ratakävelyn”, Sonja kertoo.

Jormalle Sonja on ollut inspiraation lähde taiteilussa. Jorma on tarttunut ennakkoluulottomasti Sonjan tusseihin ja akvarellikyniin ja alkanut piirtää.

”Sonjalla on hyvät välineet, ja hän ohjaa minua kärsivällisesti. Olen piirtänyt muun muassa matkaradion, porakoneen, mustan kuplavolkkarin ja kaukosäätimen.”
Molempia hymyilyttää Jorman luettelo.

”Olen iloinen siitä, miten rohkeasti Jorma on opetellut värejä ja ruvennut tekemään. Hän on tehnyt upeita töitä. Kannustan kaikkia piirtämään ja maalaamaan, sillä taiteilu kuuluu jokaiselle”, Sonja painottaa.

Isovanhemmuus yhdistää

Pariskuntaa yhdistää myös isovanhemmuus. Sonjalla on kolme lasta ja kuusi lastenlasta – nuorin on vielä vauva ja vanhin 8-vuotias. Jormalla on neljä lasta ja kuusi 3–14-vuotiasta lastenlasta.

”On helpottavaa, että Jorma on vaari, joka haluaa myös viettää paljon aikaa lastenlastensa kanssa. Minun ei tarvitse perustella hänelle sitä, miksi haluan antaa aikaani lastenlapsilleni. Olemme usein myös yhdessä, kun lapset ovat paikalla.”

Kahden itsellisen aikuisen parisuhde ei kuulu muille. Mutta totta kai tilannetta helpottaa se, että molempien lapset perheineen suhtautuvat suopeasti.

”Erityisesti nuorin poikani on kannustanut minua voimaperäisesti. Hän on nähnyt, miten murheeni on Sonjan rinnalla väistynyt”, Jorma kertoo.

”Ihmisen suurin lahja on toinen ihminen”, sanoo Jorma. Jorman koirat Malla ja Valpu kulkevat usein mukana pariskunnan lenkeillä.

”Ihmisen suurin lahja on toinen ihminen”, sanoo Jorma. Jorman koirat Malla ja Valpu kulkevat usein mukana pariskunnan lenkeillä. Pekka Nieminen/Otavamedia

Ihanaa elämää

Tansseissa käyminen on nyt tauolla koronan takia, mutta mikään ei estä Sonjaa ja Jormaa potkaisemasta mattoja kasaan ja panemaan valssiksi olohuoneessa.

Kesäkuun alussa Sonja jäi eläkkeelle erityisopettajan työstään. Moni on kysellyt Sonjalta, mitä hän nyt aikoo tehdä.

”Me jatkamme tätä meidän ihanaa elämää kahdessa kodissa, maalla ja kaupungissa. Olemme aktiivisia ihmisiä, mutta ei koko ajan tarvitse touhuta. Toivottavasti lisääntyy oleminen ja pysähtyminen”, Sonja miettii.

Se on ainakin varma, että jatkossakin pariskunnan elämään kuuluu paljon ”pu-pu-pussailua”, halailua, pelleilyä, saunomista ja ulkoilua Jorman kahden corgin kanssa.

Jorma miettii, että ihmisen suurin lahja on toinen ihminen. Rakastuminen kuusikymppisenä tuntuu hänestä erilaiselta kuin parikymppisenä.

”Nyt pysyy järki mukana. On tämä paljon viisaampaa.”

Sonjasta rakastuminen tuntuu aivan samalta kuin nuorempanakin. Ihanalta ja ainutlaatuiselta.

”Kuin olisi perillä koko ajan.”

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 6/20.

Lue myös: Tango yhdisti Sadun ja Vesan: ”Muistan, kuinka Vesa sanoi minulle ’nyt lähdetään’ ja samassa hän jo taivutti minut tangoon, enempää sanoja ei tarvittu”

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X