Entinen rikollinen Miika Mehmet auttaa nyt muita entisiä vankeja: ”Oli mun aika tiputtaa väkivallan valtikka”

Jaa artikkeli
Miika Mehmet
Rikollisen elämän jättäminen on pitkä prosessi. "Vaikka kuinka nätisti lähdet maailmasta, silti siinä on iso henkinen työ edessä", Miika Mehmet sanoo. © Tommi Tuomi
Rikollisjengiin kuulunut Miika Mehmet on istunut tuomionsa ja maksanut korvauksensa, mutta velkaansa yhteiskunnalle hän maksaa edelleen – auttamalla muita entisiä vankeja.

Miika Mehmet tapaa Aggredin toimistossa Helsingin Sörnäisissä miehen, joka on jättänyt rikollisjengin. Aggredi on sosiaalialalla toimivan HelsinkiMission kehittämä menetelmä, joka pyrkii vähentämään väkivaltaista käyttäytymistä.

Keskeistä on, että väkivallantekijä tai väkivallasta vasta fantasioiva voi kertoa oman tarinansa vailla tuomitsemista tai pelkoa seurauksista. Yksi kohderyhmistä on järjestäytyneestä rikollisuudesta irtaantuvat ihmiset.

Aggredissa työskentelevä Miika Mehmet on itsekin entinen rikollisjengin jäsen. Hän katseli ja kuunteli tarkkaavaisesti vastapäätään istunutta asiakasta. Mies kertoi olleensa erossa jengistä jo vuosia ja piti itseään täysin siitä elämästä irtaantuneena.

”Silti kuulin hänen puheestaan, että hänellä oli vielä niitä asenteita, jotka kuuluvat rikollismaailmaan. Sanoin, että olet prosessissa tosi alkuvaiheessa. Hän otti siitä ensin vähän nokkiinsa”, Miika Mehmet kertoo.

Nokkaantumisesta toettuaan mies otti lyhyessä ajassa valtavia askelia henkisesti. Hän oli ollut muutokseen täysin valmis, mutta ei tiedostanut vääriä ajatusmallejaan.

Miika Mehmet tietää hyvin, miten tiukassa ne istuvat.

Sotilasura – kaatunut haave

Kaksi pilleriä ekstaasia voi tuhota ihmisen tulevaisuuden – jo ennen kuin niitä on ehtinyt edes ottaa.

Ennen sitä iltaa Riihimäellä 1990-luvun lopulla Miika Mehmet oli ollut hyvää vauhtia matkalla kohti unelmaansa: sotilasuraa.

Armeija-aika Sodankylän jääkärikomppaniassa, jonne Mehmet oli hakeutunut vapaaehtoisesti jo ennen virallista asevelvollisuusikää, oli mennyt erinomaisesti. Koska häneltä puuttui ammattitutkinto, hän oli opiskellut turvallisuusalaa, jotta voisi sen jälkeen hakea Maanpuolustusopistoon.

Ammattitutkinto oli lopputyötä vaille valmis, kun Mehmet oli kaveriporukalla juhlimassa Riihimäen yössä. Hänellä oli taskussaan kaksi ekstaasipilleriä.

Miika Mehmet oli omien sanojensa mukaan satunnainen käyttäjä, jolle huumeet eivät olleet ongelma. Toisaalta näin ei ehkä voi sanoa – niin iso ongelma niistä kahdesta pilleristä tuli. Kun poliisi ratsasi koko kaveriporukan, Mehmet ei heti tajunnut, mitä se tulisi tarkoittamaan hänelle.

Ei turvallisuusalan tutkintoa, ei sotilasuraa. Lapsuuden haave oli haudattava.

Mehmetillä ei ollut ikinä ollut mitään b-suunnitelmaa. Kotvan haahuiltuaan hän kehitti sellaisen juuri Suomeen rantautuneesta vapaaottelusta, jota hän oli alkanut harrastaa. Raju laji veti alkuaikoina puoleensa porukkaa, jota Mehmet luonnehtii värikkääksi.

”Osa siitä silloisesta porukasta ikään kuin sopi tiettyihin tehtäviin, sanotaan näin”, Mehmet sanoo ja nauraa mehevästi.

Pian hän oli itsekin ”tietyissä tehtävissä” – rikollismaailmassa valmiina käyttämään väkivaltaa, kun sitä tarvittiin. Isolle, kamppailulajeja harrastaneelle ja temperamenttiselle kaverille nyrkkihommat lankesivat luontevasti. Väkivallan tekemiseen turtui, mutta helppoa siitä ei koskaan tullut.

”Ihmiselle on tavallaan hirvittävän luonnollinen tilanne ottaa väkivalloin se, mitä haluaa. Mutta en usko, että se on kenellekään helppoa. Se on helppoa vain, jos olet sekaisin.”

Sitäkin Mehmet toki ajoittain oli.

Ihmiselle on tavallaan hirvittävän luonnollinen tilanne ottaa väkivalloin se, mitä haluaa.”

Nolo faija patjalla

Miika Mehmetin elämässä on ollut monta dramaattista käännettä. Yhden suurimmista hän koki maatessaan likaisella patjalla jossakin eteläamerikkalaisessa lomakohteessa, jonne hän oli paennut saamaansa pahoinpitelytuomiota.

Käänne tapahtui hänen päässään, jonka hän oli juuri sekoittanut kemikaaleilla saadakseen hetken helpotusta. Sen sijasta iskikin syyllisyys omista teoista – kaikkien rikottujen luiden, viillettyjen kasvojen ja pilattujen elämien vuoksi.

Ja kaikkein eniten pienen tyttären vuoksi, joka kasvoi kaukana Suomessa ilman isäänsä.

”Siitä mä koin tosi pahaa oloa. Mietin, että mikä helvetin faija mä oon, pyörin täällä jollain paskasella patjalla, tosi noloa ja lapsellista. Silloin siihen rikolliseen maailmaan rupesi tulemaan säröjä.”

Mehmet teki päätöksen, että hänen elämänsä muuttuu, mutta se vei vuosia. Hän on kertonut rikollisesta elämästään ja sen jättämisestä Seppo Lampelan kirjoittamassa kirjassa Väkivallan perintö (Johnny Kniga, 2020). Lampela tunnetaan paremmin räppärinimellään Steen1. Miehet tutustuivat osuttuaan samaan nuorisoprojektiin.

Lennokkaassa ja viihdyttävässäkin kirjassa henkilöiden nimiä on muutettu, ja niin henkilöitä kuin tapahtumia on myös hiukan sekoitettu toisiinsa, jotta niitä ei voisi suoraan tunnistaa. Silti kirja on hyvin totuudenmukainen kuvaus siitä, mitä rikollinen elämä on. Sen näyttäminen erityisesti nuorille lukijoille oli Mehmetin tärkein motiivi kirjan kirjoittamiseen.

”Että nuori tai kuka vaan ehkä miettisi niitä valintoja, vaikka kirjassa onkin vahvasti tarina, joka koukuttaa.”

Väkivallan perinnössä kerrotaan myös Mehmetin lapsuudesta sekä tapahtumista ennen hänen syntymäänsä. Mehmetin kyproksenturkkilainen isä ja suomalainen äiti kokivat Kyproksen sisällissodan kauhut ennen muuttoaan Suomeen.

Mehmet uskoo, että vanhempien kokemukset näkyvät hänessä itsessään.

”Kyllä se kulkee isältä pojalle, voisin sanoa näin. Oli mun aika tiputtaa se väkivallan valtikka.”

Miika Mehmet

Miika Mehmet on kokenut eniten pahaa oloa pienen tyttärensä vuoksi, joka kasvoi kaukana Suomessa ilman isäänsä.

Vangin velka

Asetelma on tuttu ties kuinka monesta elokuvasta: päähenkilö haluaa siirtyä kaidalle polulle, mutta on tehtävä vielä se viimeinen keikka.

Miika Mehmetille asetelma oli totta vuonna 2011. Hän oli jo jättänyt Cannonball-jengin mutta halusi tehdä vielä viimeisen keikan. Rahankuljetusauton ryöstöstä piti saada hyvät rahat – yhteensä 1,6 miljoonaa euroa.

Mehmet ja kolme muuta ammattirikollista pidätettiin vain hetkeä ennen ryöstöä loimaalaisen marketin pihalla, jossa he makasivat aseistautuneina pikkubussin lattialla. Poliisi oli ollut jo pitkään heidän jäljillään. Mehmet tuomittiin 5,5 vuoden vankeuteen.

Päätös elämänmuutoksesta oli alkanut kypsyä jo vuosia ennen vankilaa, ja vapauduttuaan Mehmet oli siihen täysin motivoitunut. Hänellä oli hyvä tukiverkosto: oli tyttöystävä, ja perhe ja lapsuusajan kaverit eivät olleet hylänneet häntä, vaikka yhteys oli toisinaan katkennut. Lisäksi hän sai hankittua opiskelupaikan.

Toisin sanoen Mehmetillä oli hyvät lähtökohdat onnistua. Silti se oli vaikeaa.

”Alkuvaihe on ratkaisevin, kun on vielä niin paljon entisiä tapoja ja asenteita. Siinä kohtaa sellaisia laivan keikahteluja ei saisi hirveästi tapahtua, tai se kauhaisee takaisin entiseen maailmaan.”

Yksi riskitekijä on velka, joka voi vapautuvalla vangilla olla niskassaan tuomiossa määrättyjen korvausten takia. Mehmetin mielestä korvaukset on toki maksettava, mutta ne voivat toimia yhteiskunnan kannalta epätoivotusti, jos uutta elämää on niiden vuoksi mahdotonta aloittaa.

”Sä et oikein pääse yhteiskuntaan mukaan, jos sulla on velkaa hirveästi. Oot vähän irrallisena sitten, et oikein puhelinliittymääkään saa, ja moni muukin palvelu jää saamatta, jos on ulosotossa. Sitä helposti lähtee takaisin sinne, missä on ollutkin.”

Mehmetille itselleen jäi vankilan jälkeen maksettavaa noin 30 000 euroa. Kun jäljellä oli enää muutama tonni, Mehmet sai loppusumman lainaksi silloisesta työpaikastaan, pääsi pois ulosotosta ja sai luottotietonsa takaisin.

”Niitä mulla ei elämän aikana ollut juuri koskaan ollut. Se oli hieno tunne!”

Ymmärrys ja toivo

Miika Mehmet on kohdannut vankilasta vapautumisen jälkeen hyvyyttä ja ymmärrystä, mutta myös sen, ettei saanut koulutustaan vastaavia töitä taustansa vuoksi. Toisten ihmisten kohtaaminen voi tuntua velkataakkaakin raskaammalta, varsinkin jos on rikollisena saanut nauttia kaltaistensa arvostuksesta.

”Yhtäkkiä et olekaan yhtään mitään, koet vielä todennäköisesti yksinäisyyttä ja joudut ympäristöön, jossa arvostellaan ja osoitellaan sormella”, Mehmet kuvailee.

Siksi hänen työssään Aggredissa on tärkeää nähdä asiakas jonain muuna kuin väkivallantekijänä. Tällöin hänen on mahdollista alkaa luoda uutta identiteettiä.

”Asiakas saa vahvan ymmärryksen tunteen, että me ei tuomita. Jos ihminen nähdään väkivaltarikollisena, hän myös käyttäytyy sillä tavalla.”

Työ on ollut tuloksellista, sillä noin kolme neljäsosaa Aggredin koko tukiprosessin läpikäyneistä väkivallantekijöistä ei ole enää syyllistynyt väkivaltarikokseen. Menetelmää on kehitetty HelsinkiMissiossa viisitoista vuotta, ja sen opit on koottu kirjaksi, jonka on määrä ilmestyä vielä tänä vuonna.

Miika Mehmet on työskennellyt Aggredissa vasta vuoden, mutta hän on taustansa vuoksi ehtinyt antaa jo monelle asiakkaalle toivoa paremmasta elämästä.

”Olen sanonut heille, ettei tämä ole ruusuilla tanssimista, mutta huomattavasti parempaa. Elämä on kuitenkin tällä puolella, missä on vapaus.”

Lue myös: Reportaasi: Tällainen on Helsingin poliisin murharyhmän päivä – Viikatemies ei nuku koskaan

X