Hamstraukselle tuli stoppi – Kirjailija Laura Honkasalo vähensi tavaramäärää KonMari-menetelmän avulla
Kirjailija Laura Honkasalo on kerännyt aarteita lapsesta asti. Sitten hän huomasi, kuinka paljon turhat tavarat sitovat menneisyyteen ja rajoittavat elämää. Hän alkoi opetella luopumista.
Nykyään Laura Honkasalo on tarkka siitä, mitä hän kantaa kotiinsa. Hän käyttää asiat loppuun, eikä piristä itseään ostamalla uusia kenkiä.
Putkiremontista tuli kirjailija Laura Honkasalolle, 48, emotionaalinen kokemus. Kun jokaisen asukkaan piti kolme vuotta sitten tyhjentää vinttikomerot ja kellarit, urakka hirvitti Lauraa. Hän arveli, että tavaravuoren läpikäymiseen menee päiväkausia.
Laura Honkasalo oli varastoinut huolella siihen asti elämässä kertyneitä ”tärkeitä papereitaan”.
Vintillä oli siisteissä mapeissa työhakemuksia, yliopistoesseitä, kustantajien hylkäyskirjeitä, ikivanhoja palkkakuitteja ja nuoruuden päiväkirjoja.
Papereiden lisäksi vintiltä löytyi kaikenlaista outoa, kuten kuivattu lakkiaisruusu ja raskaustesti, joka ilmoitti esikoisen saaneen alkunsa. Käytettyä raskaustestiä kädessä pitäessään Laura päätti tehdä tavarasuhteelleen jotain.
Ennen toimeen tarttumista Laura ei tiennyt, että vintin raivaamisesta tulisi ennen kaikkea tunteisiin menevä kokemus.
Älä täytä kotia
Lapsena Laura oli aarteiden kerääjä. Hän rakasti kiiltokuvia ja liuotti joulukorteista irti postimerkkejä. Koulumatkat kestivät pitkään, sillä Laura pysähteli tutkimaan tienpientareita ja ojien varsia. Hän poimi talteen pudonneen kamman, kiiltävän pullonkorkin ja kauniin kuulakärkikynän. Hienoin löytö oli tyhjä minihajuvesipullo.
”Muistan edelleen tarkasti siron lasipullon ja sitä koristaneet tummansiniset raidat”, Laura sanoo.
Vanhemmilta Laura ei ollut tavararakkauttaan perinyt. Perheen ideologia oli enemmänkin se, että tavara on turhaa.
”70-luvulla, jolloin olin lapsi, mietittiin tarkkaan, mitä kaupasta ostetaan. Meidän perheessä uusia leluja tai vaatteita sai vain jouluna ja syntymäpäivänä.”
Teini-ikäisenä Laura innostui kirpputoreista. Ne olivat kukkaroystävällisiä tavarataivaita. Palapelin sai 50 pennillä, vaaleanpunaiset kirjepaperit maksoivat vielä vähemmän.
Isoäiti sanoi aina Lauralle, että kun kotiin tuo yhden tavaran, on laitettava kaksi vanhaa pois, jotta koti ei täyttyisi. Teini-ikäisenä Laura viis veisasi mummon opeista.
Laura Honkasalo toivoo, että tulevaisuuden koulussa opetettaisiin mediakriittisyyden lisäksi tavarakriittisyyttä. Ihmisten olisi hyvä oppia pohtimaan suhdettaan tavaroihin. Pekka Nieminen / Otavamedia
Laske säilytystilan hinta
Aikuisena isoäidin viisaat sanat tulivat Lauran mieleen, kun lapsiperheen tavarapaljous alkoi ahdistaa. 75 neliön kerrostaloasunnossa oli tavaraa nurkissa niin paljon, että kotia oli vaikea pitää siistinä.
”Aloin ajatella, että maksan melko kallista hintaa siitä, että säilytän neliöissäni roinaa.”
Laura alkoi etsiä tietoa tavaroiden vähentämisestä. Hän luki alan kirjallisuutta ja liittyi ”konmarittajien” Facebook-ryhmiin. Laura huomasi, ettei ole pulmansa kanssa yksin.
Kodin raivaukseen liittyviin someryhmiin kuuluu kymmeniä tuhansia jäseniä.
Tavaroita rakastavan naisen ajatusmaailma alkoi hiljalleen muuttua. Lopullisen sysäyksen muutokseen toi vintin tyhjentäminen ja sieltä löytyneet muistot menneisyydestä.
”Tajusin, että tavara ei ole pelkkää materiaa, vaan siihen liittyy monesti vahva tunneside, jonka luomme tavaroihin usein huomaamattamme.”
KonMari-menetelmä tutuksi: Pohdi tavaroiden tunnearvoa
Laura alkoi käydä vinttiään läpi paperipino kerrallaan. Suurin osa papereista päätyi mökille poltettavaksi. Laura säästi harkiten tärkeitä todistuksia, kirjeitä ja valokuvia vuosien varrelta.
Poisheittämispäätöstä helpottamaan Laura käytti KonMari-menetelmää. Japanilaisen Marie Kondon menetelmä kehottaa säilyttämään vain ne tavarat, jotka tuottavat iloa.
”Jätin viimeiseksi kaikkein emotionaalisimmat tavarat. Pohdin jokaisen kohdalla yksitellen, että tuottaako tavara minulle vielä hyvää oloa.”
Laura laajensi konmarituksen ideaa vähän laajemmalle. Hän mietti tavaroita läpikäydessään myös sitä, mitkä tavarat tuottavat mahdollisesti joskus iloa jollekin toiselle. Hän päätyi säilyttämään esimerkiksi kustantamoilta tulleet hylkäyskirjeet.
”Tulevaisuuden historiantutkijoille voi olla mielenkiintoista nähdä, minkälaisia hylkäyskirjeitä kirjailijoille lähetettiin 90-luvulla. Samasta syystä säästän myös kaikki päiväkirjani, vaikka teiniaikojen tunteelliset vuodatukseni hieman hävettävät.”
Mitä pidemmälle urakka eteni, sitä vapautuneempi olo Lauralle tuli. Kun vintti oli kokonaan tyhjä, Laura tunsi helpotusta.
Lauralle KonMari-metodi sopi hyvin, sillä hän on aina suhtautunut tunnepitoisesti tavaroihin.
”Saatoin joskus ostaa kirpputorilta nallen siksi, että olin nähnyt sen kököttämässä myynnissä viikosta toiseen. Minulle tuli surullinen olo siitä, että kukaan ei ollut huolinut nallea. Halusin tarjota sille kodin.”
Lisää elämänlaatua
Entinen tavaravaivainen elää nykyään sopusoinnussa ympäristönsä ja tavaramääränsä kanssa. Nurkat eivät enää täyty kasoista, sillä jokaisella tavaralla on kodissa oma paikkansa. Minimalistia Laurasta ei kuitenkaan ole tullut.
Laura Honkasalo painottaa, että konmaritus ei tarkoita tavaroista luopumista, vaan nimenomaan tavaroihin liittyvän tunnesiteen tiedostamista.
”Jos joku tulee onnelliseksi siitä, että hänellä on kirjahyllyssä 500 posliinisammakkoa, se on ihan ok.”
Kodin raivaaminen on parantanut monin tavoin Lauran elämänlaatua. Kotona ei enää ahdista, ja siivoaminen käy nopeammin ja helpommin. Laura on innostunut jälleen ruuanlaitosta, kun keittiöstä löytää tarvittavat kokkausvälineet vaivatta.
Laura on paitsi tyhjentänyt nurkkiaan myös hillinnyt kuluttamistottumuksiaan. Se tekee hyvää kukkarolle.
”Olen myös ymmärtänyt, kuinka paljon aikaa shoppailuun menee. Keksin monta hyvää käyttötapaa sille ajalle, jonka ennen käytin kiertelemällä kaupoissa.”
Tavaran haalimisen tilalle Lauran elämään ovat tulleet ulkoilu, käsitöiden tekeminen ja valokuvaus. Hän käy myös mielellään taidenäyttelyissä. Näyttelyissä voi ihailla kauniita asioita, mutta niitä ei tarvitse saada itselleen.
”Shoppailun vähentäminen lieventää myös ilmastoahdistusta.”
Muistoista ja omasta historiasta Laura ei halunnut luopua. hänelle tärkeitä ovat valokuvat menneiltä vuosikymmeniltä. Pekka Nieminen / Otavamedia
Konmaritusta kouluihin
Laura kirjoittaa hiljattain ilmestyneessä kirjassaan Kaapin henki – tavaravaivaisen tunnustuksia (Kirjapaja), että suomalaisilla on usein mutkikas ja tunnepitoinen suhde tavaroihin. Syynä on Lauran mukaan se, että sodasta ja pula-ajasta on vasta lyhyt aika.
Tämä näkyy monilla traumatisoituneena suhteena tavaroihin ja hamstraamisena.
”Yksi eläkeikää lähellä oleva tuttavani perusteli minulle monen samanlaisen vaatekappaleen ostamista sillä, että itänaapuri saattaa hyökätä Suomeen milloin tahansa ja kaupoista loppuu tavara.”
Nuori sukupolvi suhtautuu eri tavalla tavaroihin ja kuluttamiseen kuin vanhempansa ja isovanhempansa. Tämä näkyy myös Lauran lapsissa, jotka ovat äitiään huomattavasti minimalistisempia. He ostavat mieluummin vähän, mutta laatua.
”Kyse on varmasti myös aikakaudesta. Minun nuoruudessani musiikinkuunteluun tarvittiin vinyylisoitin, levyjä ja kaiuttimet. Nykyään yhdessä laitteessa on kaikki tarvittava.”
Laura toivoo, että tulevaisuuden koulussa opetettaisiin mediakriittisyyden lisäksi tavarakriittisyyttä. Hän haluaisi, että ihmiset oppisivat pienestä pitäen pohtimaan suhdettaan tavaroihin.
”Nuorissa on onneksi olemassa paljon ilahduttavia ja tiedostavia esimerkkejä. Seuraan bloggaajaa, joka asuu 15 neliön kodissa. Ihailen häntä, sillä en itse pystyisi rajaamaan tavaramäärääni niin pieneksi.”
Kuinka paljon on tarpeeksi?
Kaapeista kaivettujen tavaroiden läpikäynti pakotti Lauran kohtaamaan oman menneisyytensä.
Muistoja sortteeratessa Lauralle tuli tunne elämän sattumanvaraisuudesta ja hauraudesta. Hän ymmärsi, että elämä olisi voinut mennä eri suuntaan.
Entä, jos olisikin opiskellut kuvaamataidonopettajaksi? Tai päätynyt nuoruudenrakkauden perässä Saksaan?
”Kodin raivaamisessa jouduin kasvokkain myös oman turvattomuuden tunteeni kanssa. Oli pakko miettiä, kuinka paljon on tarpeeksi.”
Lauralla on edelleen tavaroita, joita hän vaalii turvallisuuden tunteen takia. Lapsena rantalomilta kerätyt kivet ovat aarteita, joista Laura ei aio luopua. Kiviä on olohuoneen pöydällä ja kirjahyllyissä. Jokainen sileäksi hioutunut kivi muistuttaa matkasta.
Olennaisin Lauran turvallisuuden tunteeseen liittyvä tavara on työkalupakki. Laura myöntää olevansa pahan päivän varalle valmistautuja.
”Minulle on tärkeää säilyttää tunne siitä, että voin itse vaikuttaa elämääni. Jos tulee kriisi, ja pitää mennä vaikkapa sahaamaan puistoon oksia, minulla on välineet olemassa.”
Laura Honkasalo toivoo, että jokainen miettisi omaa tavarasuhdettaan ja tekisi ostoksilla tietoisia valintoja.
Notkuvissa tavarakasoissa tai keräilyssä ei ole mitään vikaa, jos se tuottaa iloa ja elämä on hallinnassa.
”Jos kotiin on vaikea mahtua, shoppailu aiheuttaa stressiä tai ilmastonmuutos mietityttää, omaa tavarasuhdetta voi olla hyvä analysoida.”
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkärissä 8/19.
Lue myös: Kolme vinkkiä: Näin selätät kodin kaaoksen – ja pidät kodin siistinä
Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti