Hannu sairastui krooniseen lymfaattiseen leukemiaan: ”Jos olisi pakko valita syöpä, johon sairastuu, tämä olisi paras”

Alajärveläinen Hannu Kari, 66, sairastaa kroonista lymfaattista leukemiaa eli KLL:ää, joka on aikuisten yleisin leukemia. Vuosittain Suomessa tehdään noin 200–250 uutta diagnoosia. KLL ei käyttäydy aggressiivisesti, kuten akuutit leukemiat, vaan on pikemminkin kuin pitkäaikaissairaus.

Valkosolut löytyivät sattumalta

”Olin 55-vuotias, kun olkapääleikkauksen yhteydessä otetuissa verikokeissa kävi ilmi, että veressäni oli aivan liika leukosyyttejä eli valkosoluja. Kaikki ei ollut niin kuin piti, vaikka tunsin itseni täysin terveeksi.

Heti epäiltiin jonkin sortin leukemiaa. Sain lähetteen selkäydintutkimukseen, jossa diagnoosi varmistuisi. Tuloksia piti odottaa parisen viikkoa. Se oli jännää aikaa, sillä emme vielä tienneet, sairastanko kroonista vai akuuttia leukemiaa.

Kiltti syöpä on parantumaton mutta se etenee hitaasti

Vaikka krooninen lymfaattinen leukemia kuulostaa sanana pelottavalta, en järkyttynyt diagnoosista. Paljon on kiittäminen Ähtärin aluesairaalan vanhaa viisasta lääkäriä, joka osasi selittää asian todella hyvin. Hän sanoi, että jos hänen pitäisi joku syöpä valita, hän valitsisi tämän.

Kroonista lymfaattista leukemiaa kutsutaan kiltiksi syöväksi, koska se etenee yleensä hitaasti. Vaikka sitä ei voi parantaa, sen kanssa voi elää.

Vaimolleni diagnoosi taisi olla kovempi isku kuin minulle. Olen luonteeltani yltiöpositiivinen, eikä minulla ole tapana murehtia turhista.

Ammatti vaihtoon – KLL heikentää vastustuskykyä

KLL:ää ei hoideta ennen kuin oireet pahenevat. Minä siis jatkoin elämää kuten ennenkin.

Mutta jokin muuttui: jouduin luopumaan maatalouslomittajan ammatistani. Jouduin työssäni tekemisiin monenlaisten bakteerikantojen kanssa. Siinä oli riskinsä, koska KLL heikentää vastustuskykyä.

En ollut kuitenkaan vielä valmis eläkkeelle, joten kouluttauduin Kevan kuntoutustuen avulla koulunkäynninohjaajaksi. Siitä urkeni minulle aivan uusi ura: työskentelin erityislasten kanssa eläkeikään asti.

Kuntosaliharjoittelulla kuntoon

Veriarvojani kontrolloidaan 3–4 kuukauden välein. Vuosittain kuvataan keuhkot ja ultrataan vatsa, jotta nähdään imusolmukkeiden kunto ja pernan koko.

Yritän pitää itsestäni ja kunnostani mahdollisimman hyvää huolta ja välttää turhia tartuntoja.

Sairastuttuani hurahdin kuntosaliharjoitteluun. Haluan olla hyvässä kunnossa, jotta jaksan paremmin syöpähoidot, kun niiden aika on. Olen käynyt myös kuntosaliohjaajakurssin, ja vedän syöpäosaston puitteissa salitreenejä syöpää sairastaville ja heidän läheisilleen.

Teen myös pitkiä kävelylenkkejä ja pyrin syömään terveellisesti. Alkoholia en käytä lainkaan. Tupakanpoltonkin lopetin vuosia sitten.

Liityin heti sairastuttuani paikalliseen syöpäosastoon, jonka varapuheenjohtajana toimin nyt. Saan yhdistystoiminnasta valtavasti sekä vertaistukea että tietoa.

Väsymyskohtaukset vaivana – sytostaattihoidot edessä

Valkosolujeni määrä on nyt kahdeksankertainen normaaliarvoihin verrattuna. Valkosolut vievät punasoluilta tilaa, ja olen alkanut kärsiä väsymyskohtauksista. Minulla on myös pientä yöhikoilua, joka kuuluu taudinkuvaan.

Imusolmukkeet kaulallani ovat alkaneet suurentua, ja ensimmäiset sytostaattihoidot ovat edessä lähitulevaisuudessa. Olen jutellut niistä lääkärin kanssa, ja hän on kertonut, että hoidot voivat aiheuttaa huonovointisuutta ja hiustenlähtöä.

En minä sen kummemmin murehdi, vaikka kyllähän sairaus on nyt mielessä liki päivittäin, kun hoidot lähestyvät. Tämän sairauden kanssa olennaista on pitää päänuppi kunnossa. Pyrin säilyttämään valoisan asenteen, sillä turha pelko ja stressaaminen vievät vain voimia.”