Kuohkea unelma kuin vihreää hattaraa – Helenan huonekasvi on seurannut sukupolvien arkea
Unelma on ollut vanhojen, viileiden salien kuohkea kaunistus. Helena Piittala peri kasvin äidiltään.
Helena Piittalan unelmaan ilmestyy kesäisin pienenpieniä kukkia. Ne ovat niin pieniä, ettei niitä tahdo aina edes huomata.
Ruokaparsalle sukua oleva huonekasvi unelma tuli Piittalan perheeseen jo ennen Helena-tyttären syntymää. Höyhenmäinen pehko on seurannut salin nurkassa jo monen sukupolven arkitouhuja.
Miten sait unelma-huonekasvin?
Perin sen äidiltäni. Äiti kuoli noin vuosi sitten. Kasvi on edelleen samassa paikassa lapsuudenkodissani kuin aina ennenkin.
Mitä tiedät kasvin historiasta?
Äiti on kertonut, että hän napsaisi taskuunsa unelmasta pienen palasen, kun kävi ensimmäisen kerran appivanhempiensa luona Suodenniemellä vuonna 1957. Meille se ei kuitenkaan ole ollut unelma, vaan sitä kutsuttiin aina asperaakukseksi.
Mitä muistoja siihen liittyy?
Olen lukenut, että unelma on niitä kasveja, joita ei pitäisi voida kasvattaa pistokkaasta, mutta sellaisesta tämä on lähtenyt. Ja muistan, että äidillä oli asperaakuksen oksia pesuhuoneen ikkunalla juurtumassa. Oksat eivät olleet mullassa, vaan jonkinlaisessa hiekkaseoksessa.
Äidille asperaakus taisi olla elämän ja kuoleman kukkanen. Kun isä alkoi sairastella, mietti äiti, että mahtaako asperaakuskin nyt kuolla. Se eli hänen mukanansa eri elämänvaiheissa, ja hän sai sitä sitten mukaansakin, kun hän lähti täältä.
”Se saa elellä edelleen vanhalla paikallaan, koska sen elämä on kiinni tässä rakennuksessa.” Jussi Partanen
Miten hoidat unelmaa?
Sitä ei saa kastella kovin paljon. Sitä ei pidetä suorassa auringonvalossa, ja talvella se on aika viileässä. Joskus, etenkin kesällä, suihkuttelen sitä sumupullolla.
Muutaman kerran vuodessa leikkaan pois ruskeat oksat. Sen jälkeen joka paikka onkin täynnä pieniä ruskeita neulasia.
Siitä saattaa olla jo yli 10 vuotta, kun vaihdoin kasvin isompaan purkkiin. Olen ajatellut, että se saa elellä edelleen vanhalla paikallaan, koska sen elämä on kiinni tässä rakennuksessa.
Mikä kasvissa viehättää?
Tietenkin kasvia hoitaessa tulee mieleen sen tarina, ja miten tärkeä se oli äidille. Eihän tällaisen kasvin kohdalla tule mieleenkään heittää sitä pois, vaikka välillä siinä olisikin vähän ruskeaa.
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 4/20.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti