Kaasuräjähdys poltti Juhan ihon: ”Minulle tehtiin 18 ihonsiirtoleikkausta”

Palovammat peittivät aluksi yli puolet Juha Salon vartalosta. Lääkärit eivät uskaltaneet ensin antaa ennustetta paranemisesta.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Kokkolalainen Juha Salo toipuu pahoista palovammoista. Tukena on paras kaveri Ralli-koira.

Palovammat peittivät aluksi yli puolet Juha Salon vartalosta. Lääkärit eivät uskaltaneet ensin antaa ennustetta paranemisesta.
(Päivitetty: )
Teksti:
Heini Kilpamäki

Kokkolalaisen Juha Salon, 41, palovammat pitivät hänet kriittisessä tilassa kuukausia. Arvet näkyvät yhä ulospäin ja herättävät ihmisten kiinnostuksen. Juha vastaa mielellään kysymyksiin siitä, mitä hänelle on tapahtunut.

Onnettomuus tapahtui

”Olin kesällä 2011 yksin kesämökillä. Avasin keittiön ikkunan, ja aloin keittää kahvivettä kaasuliedellä. Kun palasin keittiöön käytyäni ulkona, huomasin hellan liekin sammuneen. Haistelin ilmaa ja arvelin, että kaasu oli mennyt ikkunasta ulos.

Sytytin hellan uudestaan. Se sai aikaan suuren kaasuräjähdyksen.

Oven aukaisun ja avoimen ikkunan ilmavirtaus oli painanut kaasun lattiatasoon, enkä siksi ollut haistanut sitä.

Palovammojani pahensi se, että minulla ei ollut kuumana kesäpäivänä päällä muuta kuin alusvaatteet ja kengät.

Vastaanotolle

En muista räjähdyksen jälkeisistä tapahtumista paljoakaan. Olin juossut shokissa metsätielle, jossa vastaan tuli onneksi tuttuja miehiä.

Toinen heistä hälytti apua, toinen ohjasi minut maahan makaamaan. Olisin voinut myös tuupertua mökin pihaan tai tien varteen ilman, että kukaan olisi sattunut paikalle. Mökki sijaitsee 17 kilometrin päästä Kiuruveden keskustasta. Olen kiittänyt miehiä useasti henkeni pelastamisesta.

Paikalle saapuivat palokunta ja ambulanssi, joka vei minut Kuopion yliopistolliseen keskussairaalaan. Vuorokauden hoidon jälkeen minut kiidätettiin Medihelillä sieltä Töölön sairaalaan.

Sain pahoja palovammoja. Yli 60 prosenttia ihoni pinta-alasta oli kolmannen asteen syvien palovammojen peitossa. Lisäksi minulla oli lievempiä palovammoja.

Palomiehet tarkastivat mökin, mutta talo itse oli säästynyt suuremmilta vaurioilta. Villat olivat pullahtaneet seinistä ulos ja puuseinien lakkapinta oli hieman kärventynyt.

Näin minua hoidettiin

Minut laitettiin lääkenarkoosiin 23 päiväksi. Äitini on kertonut, että minulle tehtiin tuona aikana 18 ihonsiirtoleikkausta. Uutta ihoa tilattiin Hollannista asti. Oli hyvä, ettei kehoni hylkinyt uutta ihoa.

Tilani oli pitkään kriittinen, ja lääkärit eivät uskaltaneet antaa ennustetta paranemiselleni. Vietin kolme kuukautta teho-osastolla ja sen jälkeen kuntoutuksessa. Toipumiseen ja kotiutumiseen meni kaiken kaikkiaan vuoden päivät, sillä sain myös aivoverenvuodon.

Uskon, että palamiseeni liittyvä stressi oli aivoverenvuodon yksi laukaiseva tekijä.

Tässä ja nyt

Maatessani sairaalassa sain paljon voimia katsoessani kuvaa koirastani. Ajattelin, että minun on parannuttava, jotta pääsisin taas koiran kanssa lenkille. Se on paras kaverini ja menee kaiken edelle. Nykyään koira on vanhemmillani, mutta toivon, että se pääsisi pian luokseni asumaan.

Muita minulle tärkeitä asioita toipumisessa ovat olleet harrastukset: metsästys, jääkiekon seuraaminen ja salilla käyminen.

Ihoni on parantunut aika hyvin, ainakin verrattuna siihen, mitä olen nähnyt muilla palovammapotilailla. Palovammat eivät näy kasvoistani, mutta T-paidassa kulkiessani arpeni kyllä näkyvät.

Ensin minusta tuntui hankalalta, kun arpeni näkyivät niin selvästi. Ajattelin, että ihmiset tuijottavat. Nykyään se ei haittaa minua. Lapset ovat ihania, kun he kysyvät suoraan, mitä minulle on tapahtunut.

Aikuiset kieltävät lapsia tuijottamasta minua ihan turhaan. Nyt sanon aikuisillekin, että he saavat kysyä, jos haluavat.

Olen poikamies. Kuntoutuksessa minua on ajanut eteenpäin ajatus, että löytäisin elämänkumppanin. Siksi olisi tärkeää, että tulisin kuntoutuksen myötä mahdollisimman omatoimiseksi. Haluan rakkaastani elämänkumppanin, en avustajaa.”

X