Hyväntahdonlähettiläitä tarvitaan – Näin Hilla Pekkanen yhdisti yksinäiset: ”Löysin ratkaisun yksinäisiin jouluaattoihini – ja sain jakaa iloa toisillekin”
Hilla Pekkanen vietti eronsa jälkeen joulua yksin ilman lapsiaan. Hyvissä ajoin ennen aattoa hän ilmoitti Kallion kaupunginosan Facebook-ryhmässä etsivänsä ihmisiä, jotka kaipaisivat jouluna seuraa.
Joulu oli peruttu. Helsinkiläinen Hilla Pekkanen istui yksin kotona ja odotti, että aatto olisi ohi. Hän oli eronnut miehestään samana vuonna, ja oli sovittu, että lapset olisivat vanhempiensa luona vuorojouluin.
Iso elämänmuutos tuntui kiteytyvän siihen hetkeen, kun lapset lähtivät isänsä luokse joulunviettoon.
”En ollut koskaan ollut mikään perinteinen jouluihminen, mutta silti yksinäisyys kirpaisi jotenkin erityisellä tavalla – odotin vain apein mielin joulupäivää, jolloin lapset palaisivat. Lumesta ei ollut tietoakaan, oli sateista, koleaa ja synkkää. Se oli erityisen musta joulu, surullinen ja ankea”, hän muistelee.
Tuolla jossain on varmaan joku toinen, joilla on juuri nyt tällainen olo, Hilla mietti. Viettäähän moni joulua yksin tahtomattaan. Opiskelijat ja vuorotyöläiset eivät aina päässeet kotipaikkakunnilleen jouluksi, perhe voi olla ulkomailla. Kaikilla perhettä ei edes ollut.
Silloin hänen päässä syttyi lamppu.
Yksinäiset yhteen Facebook-ryhmän välityksellä
Vuonna 2016, kun oli taas aika viettää aattoiltaa yksin, Hilla pani toimeksi. Hyvissä ajoin ennen aattoa hän ilmoitti Kallion kaupunginosan Facebook-ryhmässä etsivänsä ihmisiä, jotka kaipaisivat jouluna seuraa. Aivan kuten hän oli arvellut, yksinäisiä riitti – yhteydenottoja tuli paljon.
”He olivat oikein mukavan oloisia, tavallisia ihmisiä.”
Hilla valitsi yhteydenottojen perusteella muutamia vieraita ja pyysi vielä joukon jatkoksi työpaikaltaan joitakin ulkomaalaisia alaisiaan, jotka viettivät joulun kaukana perheistään.
Innostus tarttui: kohta joku halusi lahjoittaa Hillan juhliin kuusen, joku toinen sponsoroi kuusen alle joululahjat. Aattona vieraita oli koossa noin kahdeksan, ja suurin osa oli toisilleen ventovieraita.
”Osa halusi tulla jo aikaisemmin auttamaan, ja vietimme koko päivän valmistellen. Laitoin perinteisiä suomalaisia jouluruokia. Syötiin, sulateltiin ruokaa sohvalla ja istuttiin iltaa kaikenlaista rupatellen, avattiin lahjoja ja tutustuttiin toisiimme. Meille tuli tosi kiva ilta. Se oli loppujen lopuksi varsin perinteinen perhejoulu – paitsi, että koolla ei ollut perhe”, Hilla nauraa.
Seuraavia juhlia suunnitellessa tuttu yrittäjä lupasi sponsoroida vieraille ruoat. Hilla kutsui jälleen töistä muutaman alaisensa ja keksi vielä ottaa yhteyttä paikallisen seurakunnan diakoniatyöntekijään, jonka kautta löytyi kolme vierasta lisää.
Kahdeksan hengen kokoonpano oli edellisvuottakin moninaisempi – mukana oli muun muassa iäkäs, yksinäinen rouva, ja kaikilla ei ollut edes yhteistä kieltä.
Kukin lauleli joululauluja omalla kielellään. Tunnelma oli hauska ja hyvin erityinen. Illan merkityksestä kertoo jotain sekin, että Hillan jouluvieraat pitävät edelleen yhteyttä somessa.
Hyvän tahdon lähettiläitä tarvitaan juuri nyt enemmän kuin koskaan
Hillan mielestä yhteinen juhla ei vaadi kummoisia ponnistuksia. Yhteinen joulupuurokin olisi monelle kova juttu, Hilla uskoo.
”Juhlien järjestäminen on sitä paitsi valtavan palkitsevaa. Löysin ratkaisun yksinäisiin jouluaattoihini, ja sain jakaa iloa toisillekin.”
Tänä vuonna Hilla viettää juhlaa perheen kanssa, mutta hyvän mielen jakamisesta on tullut niin olennainen osa joulun tunnelmaa, että jotakin on keksittävä tänäkin vuonna – hyvän tahdon lähettiläitä tarvitaan juuri nyt enemmän kuin koskaan.
”Suomessa on nyt paljon perheitä, joille joulun toteuttaminen on vaikeaa. Olisiko mahdollista auttaa jotakin ahdinkoon joutunutta perhettä ruoka- tai lahjakassilla? Olemme oppineet uusia tapoja pitää yhteyttä toisiin ihmisiin – voisiko yksin laitoshoidossa olevaan vanhukseen ottaa videoyhteyden?”