Hippibussi kotipihassa - Näin vuoden 1972 Volvosta tuunattiin lumoava kesäkeidas Torniossa

Kun palaan kotiin yövuorosta työpaikaltani Karungin palvelukodista, hippibussi on valmiina nukkumista varten. Laitan siellä musiikin hiljaa soimaan. Rauha ja värikkään seesteinen tunnelma saa unen tulemaan heti. Väripaljous rauhoittaa sieluani.

Kun katselen keltaista sohvaa ja pinkkiä unisiepparia, sisälleni tulee kutkuttava onnellisuuden tunne. Hippibussi on tosi hyvä nukkumapaikka. Jos siellä on viileää, laitan sähköpatterin lämmittämään.

Olen tehnyt bussiin oman Spotify-soittolistan. Kuuntelen siellä muun muassa Stingiä, Eric Claptonia, John Lennonia, Beatlesia, Doorsia ja Jimi Hendrixiä.

Hippibussi kantaa historiaa mukanaan: se on ajanut linjaa Torniossa, ollut kartingautoharrastajilla ja turvesuollakin taukokoppina. © Jyrki Nikkilä

Eräillä sukulaisillani oli aikoinaan Volkswagen Kleinbus, jota koristivat maalatut kukat ja perhoset. Ihailin sitä aina, ja monta vuotta haaveilin vastaavasta autosta.

Mieheni toimi aikaisemmin turveyrittäjänä, ja hänellä oli ollut suolla vuosikausia taukokoppina bussi. Kolme vuotta sitten syksyllä hän ehdotti, että tuunaisin siitä unelmieni hippibussin. Innostuin heti, ja linja-auto haettiin jo samana iltana pihalle.

Etsin innolla Youtubesta ja Pinterestistä ideoita, tarjolla oli kaikenlaista värikästä mustalaisvankkureista hippitunnelmaan. Aloin kehitellä niistä omia ideoitani.

Hanna Lindholm ja Iida lueskelevat vintillä kauan majailleella Ikea-sohvalla, johon Hanna löysi kirppikseltä uuden keltaisen päällisen. © Jyrki Nikkilä

Turve ja home pois

Bussi oli karmeassa kunnossa. Kaikki pinnat olivat paksussa turpeessa sisältä ja ulkoa. Sisällä väliseinät ja yläkaapit olivat homepilkkujen peitossa. Haju oli kuvottava, koska siellä oli poltettu tupakkaa ja säilytetty öljyisiä työkaluja.

Ryhdyimme kuitenkin mieheni kanssa toimeen, purimme kaiken, mikä lähti irti. Pesin bussin lattiasta kattoon kolme kertaa.

Seuraavana kesänä maalasimme eräänä lämpimänä päivänä tyttärien kanssa bussin ulkoa. Meillä oli erivärisiä spraymaalipulloja ja käytimme niitä villisti ja vapaasti. Se oli älyttömän hauskaa!

Touhu näytti kiinnostavan muitakin, sillä ohi ajavat autot hidastivat kohdallamme.

Projekti eteni rauhallisesti, ja vasta kolmantena vuonna kävin sisätilojen kimppuun. Lattia koolattiin ja peitettiin vesivanerilla. Maalasin sen liilaksi. Bussin taakse rakennettiin väliseinä ja kaikki pinnat maalattiin sisältä.

Se oli aika kovaa hommaa; ensin pohjamaalit ja sitten kaksi kertaa värikäs maali päälle. Mielestäni onnistuin hyvin värivalinnoissa. Maalin kuivuttua pääsin sisustamaan ja kantamaan sisälle kolmen vuoden aikana keräämiäni kirppariaarteita.

Hanna viettää bussissa kesäiltaisin paljon aikaa. Hän maalaa tauluja ja kuuntelee musiikkia. © Jyrki Nikkilä

Hippibussi sisustettiin kirpparilöydöillä

Sisustustyylini on kierrättäminen, sillä vanhasta on kiva luoda uutta. Olen kerännyt kirpputoreilta värikästä hippikamaa, Torniosta löytyy tosi hyvä kirppari, Tosi Tori.

Mitään kallista en ole ostanut, vain euron, parin esineitä – kankaita ja huonekaluja, jotka olen maalannut värikkäiksi.

Bussin maalaamiseen kuluikin noin 150 euroa, sillä maalien pitää kestää lämpötilavaihteluita.

Salainen sisustusaseeni on neljän euron spraymaalipullo, jolla saa ihmeitä aikaiseksi. Maalasin esimerkiksi rottinkisen lehtitelineen pinkiksi ja pöydän liilaksi. Kulahtaneen lipaston maalasin mustaksi, mutta siitä tuli tylsän siisti. Niinpä maalasin laatikoihin kuvioita sen enempää suunnittelematta. Siitä tuli kiva ja samalla vähän hassu.

Bussin penkit päällystin kirpparihuiveilla. Kaikki räsymatot ovat kierrätettyjä, ja osan olen värjännyt tekstiiliväreillä.

Kun löydän sievän kohtuuhintaisen norsun, se lähtee mukaani. Norsut ovat minulle rakkaita voimaeläimiä, viisaita, rauhallisia, voimakkaita ja sitkeitä. Niitä minulla on paljon sekä bussissa että kotona.

Lue myös: Matin kunnostama VW Kleinbus on nyt liikkuva kesämökki – Upea retroauto on kuin aikakoneesta tullut

Hippibussi on romanttinen retkikohde

Tämän kesän uusi esine bussissa on kitara. Sain sen työkaverilta, hioin lakan varovasti pois pinnasta ja maalasin sen ohkaisesti akryylimaaleilla. Ehkä opettelen soittamaankin sitä.

Bussin perällä on trukkilavojen päälle rakennettu parisänky. Kun isommat sisarukset ovat kotona viihdyttämässä Iidaa, menemme mieheni kanssa kahdestaan bussiin ”yöretkelle”. Vaikka se on kotipihalla, tuntuu kuin siirtyisi toiseen todellisuuteen.

Oranssin katon alla saa makeat unet. Sängyn takana on silkkinen mandala-kangas. Kirppikseltä löytyi vitosella lipasto, jonka Hanna uudisti maalilla. © Jyrki Nikkilä

Myös Iida tykkää yöpyä kanssani bussissa. Meillä on siellä hauskaa, otamme evästä mukaan, valvomme ja nukumme vierekkäin. Myös yövieraat nukkuvat siellä – se on vähän erikoisempi nukkuma-aitta!

Pidin syksyllä työkavereille bussissa hippibileet, joiden asukoodina oli 60-70-luvun tyyli. Kuuntelimme musiikkia ja viihdyimme yötä myöten pihalla. Bussin edessä on laavumainen grillikota, jossa paistoimme makkaraa.

Välillä satoi, ja silloin menimme bussiin. Se oli tosi ihana ilta, ja sain lahjaksi sisustustyynyjä ja värikkään unisiepparin.

Minulla on hullu haave rakentaa linja-auton perälle sauna, jossa olisi keltaiset tai oranssit puuseinät. Mieheni on jäyhä Lapin mies, mutta saan hänet yleensä hullutuksiini mukaan.

Hippibussi on minun juttuni, mutta koko perhe tykkää siitä.

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehden numerossa 7/2021.

Komuutin päällä on mehupiste ja Hannan maalaama mietelausetaulu. © Jyrki Nikkilä

Intialaiset koristetyynyt luovat tunnelmaa. Tässä on hyvä ottaa päiväunet. © Jyrki Nikkilä