Irtisanominen Sunilan sellutehtaalta tuli kuin pommina taivaalta ja syöksi Jarin pohjamutiin: ”Ensin meni uni, sitten tuli masennus”

Kun Sunilan sellutehdas Kotkassa suljettiin, irtisanominen sai Jari Välimaan hakemaan apua mielenterveyspalveluista. Nyt tunnelin päässä näkyy jo valoa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Sellu ei enää haise eikä humina käy. Mutta kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. Näin kävi Jarillekin.

Kun Sunilan sellutehdas Kotkassa suljettiin, irtisanominen sai Jari Välimaan hakemaan apua mielenterveyspalveluista. Nyt tunnelin päässä näkyy jo valoa.
Teksti:
Tiina Suomalainen
Kuvat:
Juha Metso

Mitä helvettiä! Mahdollinen irtisanominen tuli täytenä yllätyksenä – Jari Välimaa, 42, oli hörpätä aamukahvin väärään kurkkuun.

Kymen Sanomien lehtijutun otsikossa luki isoin kirjaimin, että Stora Enso suunnittelee sulkevansa Sunilan sellutehtaan.

Sellutehtaan kuivaamossa prosessimiehenä työskennellyt Jari alkoi soitella työkavereilleen. Kaikki olivat aivan yhtä järkyttyneitä. Tuotannossa oli toki ollut rajoituksia, ja meneillään olivat kolmen kuukauden lomautukset, mutta tehtaan sulkemisesta ei ollut työntekijöille puhuttu. Ja nyt he joutuivat lukemaan sen lehdestä.

Pian tuli ilmoitus tiedotustilaisuudesta, joka pidettäisiin työmaaruokalassa. Oli kesäkuu 2023, juhannus teki tuloaan. Paperimiehet ja -naiset olivat kuka missäkin – kesämökeillä, rannoilla, matkoilla.

”Meitä saapui paikalle ehkä satakunta. Ja sitten se pommi pudotettiin.

Työ kuin lottovoitto

Jari oli ehtinyt olla Sunilassa töissä kymmenisen vuotta. Ennen sitä hän oli tehnyt monenlaista. Hän kuvaileekin itseään virnistellen moniosaajaksi. Aikoinaan hän oli valmistunut sähkövoimatekniikasta sähköasentajaksi, mutta niitä hommia hän oli tehnyt vain puolisen vuotta. Sen sijaan hän oli ollut VR:llä vaihtotyönjohtajana, perustamassa Kotkan Giganttia, rakennushommissa…

Vuonna 2013 Ekamissa eli Etelä-Kymenlaakson ammattiopistossa Haminassa alkoi prosessiteollisuuden perustutkinto. Kolmekymppinen Jari innostui, haki kouluun hyvän ystävänsä kanssa ja pääsi.

Sunilaan he ottivat aluksi tuntumaa kesätöissä. Kun Jari määräaikaisuuksien jälkeen vakinaistettiin vuonna 2015, hän kirjoitti Facebookiin yhden sanan: lottovoitto.

”Siltä se tuntui. Työkaverit olivat mahtavia, palkka ei huono ja 12-tuntinen työvuorokierto kuin unelma. En ole koskaan innostunut viitenä päivänä viikossa toistuvasta kahdeksasta neljään -rytmistä. Se on minusta oravanpyörä.”

Jari toivoi, että Sunila olisi eläkepesti. Alitajunnassa kuitenkin kummitteli, että ehkä näin ei ole.

8-vuotiaana Jari vietti perheensä kanssa juhannusta Kotkan Varissaaressa. Oli vuosi 1990.
8-vuotiaana Jari vietti perheensä kanssa juhannusta Kotkan Varissaaressa. Oli vuosi 1990. © Jari Välimaan kotialbumi
Jari ja Elina menivät naimisiin elokuussa 2022. Merellisissä maisemissa juhlittiin silloinkin.
Jari ja Elina menivät naimisiin elokuussa 2022. Merellisissä maisemissa juhlittiin silloinkin. © Jari Välimaan kotialbumi

Tarjolla vain katkeraa maljaa

Työntekijät istuivat ruokalan pöytien ääressä hiljaa ja kuuntelivat, mitä sanottavaa Stora Enson ja tehtaan johdolla oli. Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan oli estänyt halvan puun saannin Venäjältä, eikä tehtaan toiminta ollut enää kannattavaa. Tehdas suljettaisiin ja kaikki 250 työntekijää irtisanottaisiin.

Työntekijöiden joukossa tunnelma oli synkkä.

”Pisti vihaksi. Teimme yli kahdeksankymmentä vuotta vanhoilla vehkeillä maailman laadukkainta sellua, ja olimme aina olleet tuottava yksikkö. Tuli sellainen fiilis, että miten te kehtaatte. Ja vielä se, miten tökerösti asiasta informoiminen hoidettiin”, Jari puuskahtaa.

Muutosneuvottelut kestivät elokuun loppuun, ja irtisanomisilmoitukset alkoivat tipahdella syyskuun puolivälin jälkeen. Työnantaja tarjosi työntekijöille tehtaan pihalle perustetuissa parakeissa TE-palveluja, työelämävalmennusta sekä psykologin palveluja. Jarikin kävi ”pakotettuna” vääntämässä cv:tä, vaikka kyllähän hän sen jo osasi.

”Parakit perustettiin dramaattisin elkein. Se tuntui suoraan sanoen siltä kuin joku kusisi naamalle. Ensin pannaan nopeutetussa aikataulussa kaikki pihalle ja sitten tarjotaan psykologin apua henkisessä taistelussa.”

Työntekijät väänsivät mustaa huumoria Stora Enson logosta, joka muistuttaa sirkkeliä.

”Ihmissirkkeliksi me firmaa kutsumme.”

Irtisanominen johti syöksykierteeseen

Kun matto vetäistiin alta, Jari tipahti. Ensin menivät unet, ja sitten mustui mieli.

”Elokuussa pää alkoi olla jo aika rikki, ja kaikenlaista pyöri mielessä. Välillä tuntui, että olisi parempi vetäistä itsensä köyden jatkoksi. Koko ajan oli palan tunne kurkussa ja paniikinomainen olo.”

Irtisanomisilmoituksen jälkeen työntekijöillä jatkui työssäolovelvoite. Jari ei palannut enää töihin, vaan jäi sairauslomalle.

Hän haki apua mielenterveyspalveluista ja sai lääkkeitä ja keskusteluapua. Psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotolla hän harjoitteli muun muassa keinoja rauhoittaa kehoa ja mieltä hengityksen avulla.

”Järjellä ymmärsin, että minun pitäisi alkaa suunnitella tulevaisuutta, mutta en vain kyennyt siihen. Olin syöksykierteessä. Sanotaan, että tunnelin päässä näkyy valo, mutta kun en nähnyt edes sitä tunnelia.”

Jarin vaimo Elina ja juuri koulun aloittanut tytär Inna Jarin edellisestä liitosta pitivät hänet pinnalla. Erityisesti Innalla oli tärkeä rooli: Inna oli juuri muuttanut äidiltä isälleen, joka oli saanut hänen huoltajuutensa. Tyttären takia Jarin oli pysyteltävä arjen syrjässä kiinni. Oli noustava aamulla sängystä, laitettava tytölle aamupala ja saateltavat tämä koulumatkalle.

Masennus oli Jarille tuttu seuralainen, sillä ensimmäisen kerran hän oli sairastunut masennukseen parikymppisenä. Hän osasi kyllä ajatella, että musta vaihe loppuu joskus, ja tästä noustaan, mutta alitajunta syötti koko ajan päinvastaista viestiä.

”Olen siitä harvinainen tapaus, että en paljon säästele sanoissa. Olen joskus verrannut, että minulla on päässä paskaämpäri. Kun se täyttyy, sitä pitää tyhjentää puhumalla. Mutta joskus se tulvii yli, ja silloin alkavat nämä uni- ja muut vaikeudet.”

Jarilla on edellisestä liitosta tytär Inna, joka täytti juuri 8 vuotta. Vili-koira on jo vanhus.
Jarilla on edellisestä liitosta tytär Inna, joka täytti juuri 8 vuotta. Vili-koira on jo vanhus. © Juha Metso

Mahdollisuus uusiin opintoihin nosti pinnalle

Marraskuuta pidetään synkimpänä kuukautena, mutta Jarille se merkitsi toivoa. Hän näki jo tunnelin – ja valonkin sen päässä. Aivot eivät enää jumittaneet, eikä ajatus kiertänyt kehää.

Kun hän huomasi, että Haminan ammattiopistossa voi opiskella sähkö- ja automaatioalaa, hän innostui.

”Aloin nousta ylös suosta. Hain ja pääsin ja aloitin opinnot vuoden alussa. Tajusin, että prosessimiehenä, joka on sähköasentaja ja joka hallitsee automaatiopuolen, osaamiseni on kova sana työmarkkinoilla.”

Jari opiskelee omaehtoisesti työttömyysetuudella, ja siihen kuuluu työnhakuvelvoite. Hän joutuu siis hakemaan neljää työpaikkaa kuukaudessa, vaikka opiskelee täysipäiväisesti.

Jari pyörittelee päätään järjettömyydelle ja kertoo, että myös TE-toimiston työntekijä harmitteli tilannetta.

Irtisanominen avasi uusia tulevaisuudennäkymiä

Suurin osa ryhmän opiskelijoista on Jarin kaltaisia ”nelikymppisiä ukkoja.” Mukana on myös eräs toinen Sunilasta irtisanottu. Opinnot rullaavat, ja Jari saa hyviä arvosanoja.

Ainut hiertävä asia on se, että nyt Jarin arki on juuri sitä hänen karsastamaansa rutiinia.

”Täydellisestä työnkierrosta on siirrytty oravanpyörään. Aamulla ylös kello kuusi, aamutoimet ja sitten kouluun. Seuraavana päivänä uusiksi.”

Jari laskeskelee, että kun hän valmistuu vuonna 2026, ansiosidonnainen loppuu juuri niillä main. Töihin on siis hakeuduttava nopeasti. Jarin osaamisella hyviä mahdollisia työpaikkoja on ainakin kolme.

”Yksi on Loviisan ydinvoimala. Isäni on siellä töissä ja jää eläkkeelle vuonna 2026. Olemme naureskelleet, että pitäähän sinne yksi Välimaa saada töihin, että pysyy sähköntuotanto kunnossa.”

Toinen mahdollisuus on Kotkan Energia.

Ja sitten on vielä kolmas tulevaisuudennäkymä: Kotka-Haminan alueelle on suunnitteilla akkuteollisuutta, jonka kerrotaan tuovan tuhansia uusia työpaikkoja. Siellä tarvitaan juuri sitä osaamista, jota Jarilla on.

Toiveikas Kotkan poika ilman siipii

Vuosien mittaan monista kuivaamon työkavereista tuli Jarille kuin perheenjäseniä. Yhteydenpito jatkuu livenä ja Whatsapp-ryhmässä, jonka nimi on Väsynyt kolmosvuoro.

”Kun tapaamme vaikkapa saunaillassa, niin ensin höpötellään kuulumiset ja puidaan ajankohtaiset asiat. Mutta aina jossain vaiheessa iltaa juttu kiertyy niihin ihmissirkkelin kauheuksiin”, Jari kertoo vinosti hymyillen.

Työkaveritkin ovat tipahtaneet jaloilleen: osa opiskelee, osa on jäänyt eläkeputkeen, osa on mennyt muihin töihin, mutta suurin osa on työllistynyt muille paperialan tehtaille ympäri Suomen.

Jari miettii, että käy tulevaisuudessa miten vain, Kotkasta hän ei haluaisi muuttaa pois.

”Olen Kotkan poikii ilman siipii.”

Tehtaan tuttu humina on hiljentynyt

Jarin koti sijaitsee maankuululla Alvar Aallon suunnittelemalla asuinalueella. Sunilan tehdas – sekin Aallon suunnittelema – on kivenheiton päässä. Alueen asukkaat ovat tottuneet siihen, että tehdas humisee taustalla. Nyt kun unihuminaksi kutsuttu ääni on poissa, on oudon hiljaista.

Maanantaista torstaihin Jari ajaa kouluun Haminaan. Perjantaisin on joustopäivä, jolloin opintoja, kuten äidinkieltä, englantia ja yhteiskuntaoppia, tehdään kotona. Jaria hieman huvittaa se, että he – aikuiset miehet – joutuvat opiskelemaan perusasioita. Mutta näillä mennään.

Viime kesän ja syksyn äärimmäinen toivottomuus on vaihtunut rauhalliseen, kultaiseen keskitiehen.

”Vaikka olenkin oravanpyörässä, asiat rullaavat eteenpäin ja minulla on tavoitteita.”

Jari katsoo luottavaisesti tulevaisuuteen. Hän uskoo, että hänen ammattitaidolleen löytyy kysyntää.
Irtisanominen ei lopulta ollut maailmanloppu. Jari katsoo luottavaisesti tulevaisuuteen. Hän uskoo, että hänen ammattitaidolleen löytyy kysyntää. © Juha Metso

Lue myös: ”Aikamoisen pommin pudottivat”– Kotkan Sunilan sellutehdas suljetaan pysyvästi: Osa työntekijöistä kokee jo kolmatta kertaa, kun matto vedetään alta

X