Isän kirjoittamat kenttäpostikirjeet ovat Kaijalle edelleen rakkaita: ”Kirjeet ovat ainoita tekstejä, joita minulle on isältäni jäänyt”

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Kaija Ikoselle hänen isänsä sota-aikana kirjoittamat kirjeet ovat tärkeä muisto, vaikka samalla surullinen. © Katri Lehtola
Kaija Ikosen isä Heikki Asikainen lähetti rintamalta kaksi kirjettä kotiväelle. Toinen muutti hänen siskonsa elämän lopullisesti.

Isäni Heikki Asikainen syntyi vuonna 1915 Karjalan Räisälässä. Vuotta myöhemmin hän sai Lahja-siskon.

Sota-aikana isäni taisteli Er.P 6:ssa. Keljan taistelussa 1939 hän haavoittui ohimoon, mutta jäi onneksi henkiin.

Seuraavan vuoden helmikuussa isä lähetti rintamalta kaksi kirjettä. Niissä hän kertoilee, minkälaista taisteluissa on ollut ja kysyy kotiväen vointia.

Toisessa kirjeessä hän kertoo, kuinka surullista on, kun kaksi hyvää ystävää, Lahjan kihlattu Ensio sekä serkkupoika ovat kaatuneet taisteluissa. Hän kirjoittaa lähettäneensä sulhaselta jääneen rahapussin, kellon sekä sormuksen sisarelleen.

Heikki-isä 40-luvulla. © Kaija Ikosen kotialbumi/Katri Lehtola

Heikki-isä 40-luvulla. © Kaija Ikosen kotialbumi/Katri Lehtola

Lahja-täti ja sulhasensa Ensio kihlajaiskuvassa ennen sotaa. © Kaija Ikosen kotialbumi/Katri Lehtola

Lahja-täti ja sulhasensa Ensio kihlajaiskuvassa ennen sotaa. © Kaija Ikosen kotialbumi/Katri Lehtola

Miten isän elämä sujui sodan jälkeen?

Pian toisen haavoittumisensa jälkeen vuonna 1944 isäni kotiutettiin. Sodan jälkeen hän tapasi äitini Liljan, joka oli Sievistä kotoisin. He menivät naimisiin vuonna 1945. Isäni tapasi aina sanoa, että hällä on vaimonaan Suomen Sievin Lilja!

Vuonna 1948 koko isäni perhe muutti Halikon Angelniemeen, jossa heille lohkottu asutustila sijaitsi. Siellä asuivat isäni ja äitini, leskeksi jäänyt mummoni, sekä isäni siskot ja veli vaimonsa kanssa.

Myöhemmin isäni lunasti tilan ja jäi siihen maanviljelijäksi. Sota-ajoista hän ei halunnut koskaan puhua, eikä myöskään käydä Räisälässä, vaikka siihen tarjoutui mahdollisuus. Kai hän halusi unohtaa sodan.

Miten kirjeet päätyivät sinulle?

Tädilleni Lahjalle sulhasen kuolema oli niin suuri isku, että hän ei koskaan enää seurustellut kenenkään kanssa vakavasti, vaikka olikin sosiaalinen ihminen.

Asuimme melko lähekkäin, ja kun hän ikääntyi, hoidin paljon hänen asioitaan. Säilyttämänsä kirjeet hän antoi minulle 90-luvulla.

Kun sukulaisteni kanssa vuosia myöhemmin tyhjensimme Lahjan asuntoa hänen kuoltuaan, löysimme kaapista vanhat kapiot, jotka hän oli aikoinaan tehnyt valmiiksi. Kaikki liinavaatteet ja pyyhkeet olivat käyttämättöminä.

Mitä ajattelet kirjeistä nyt?

Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, minuun nousi pelko, että joutuuko Suomikin siihen jollain lailla mukaan. Maailmantilanteen vuoksi olen enemmän miettinyt isäni kokemuksia rintamalla ja sitä, miten raskasta sen on täytynyt olla.

Onneksi isäni ei tarvinnut olla näkemässä tätä. Uskon, että hän ajatteli, että rauha säilyisi.

Kelle kirjeet siirtyvät?

Kirjeet ovat ainoita tekstejä, joita minulle on isältäni jäänyt. Poikani Jarkko on kiinnostunut sukumme historiasta, joten kirjeet tulevat jäämään hyviin käsiin.

Lue myös: Sormus Venäjän vallankumouksen ajalta – Eila Laxénin suvun aarre on lahja emigrantilta yli 100 vuoden takaa

Juttu on julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 11/2022.

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X