Jaakon yo-kirjoitukset vaihtuivat syöpähoitoihin – Vaikeiden hetkien yli kantoi suosikkijoukkue Porin Ässien iskulause: ”Periksi ei anneta”

Ehkä tämä on rangaistus.

Jossain vaiheessa sellainenkin ajatus hiipi Jaakko Torkkelin mieleen. Yhdeksäntoistavuotias abiturientti oli sairastunut harvinaiseen syöpään ja joutunut sairaalaan kesken ylioppilaskirjoitusten. Siellä oli paljon aikaa ajatella.

Miksi juuri minä?

Jaakkoa oli kiusattu koko peruskoulun ajan, ensimmäisestä luokasta yhdeksänteen. Ensin se oli vain huutelua ja nimittelyä, sitten tavaroita rikottiin, ja lopulta kiusaaminen yltyi väkivallaksi. Kuudennen luokan keväällä Jaakkoa vahingoitettiin niin, että hän joutui sairaalaan ja poliisille tehtiin rikosilmoitus.

Jaakko oli otollinen kohde kiusaajille ehkä siksi, että hän on kasvanut hiukan syrjässä, isovanhempiensa entisellä maatilalla, joka sijaitsee noin kymmenen kilometrin päässä Kokemäen keskustasta. Lähellä ei asunut ikätovereita, ja Jaakko viihtyi enimmäkseen kotona talon töissä auttaen.

Ennen yläkoulun alkua Jaakko uhattiin pahoinpidellä ensimmäisenä koulupäivänä. Sitten häntä usutettiin muiden kimppuun väkivallalla uhkaillen.

Niin Jaakosta tuli myös kiusaaja.

Sairaalassa maatessaan hän ajatteli niitä, joita oli kiusannut. Siksikö hän oli ansainnut tämän?

Jaakko ensimmäisellä luokalla, jolloin kiusaaminen alkoi. Nyt hän viihtyy ammattiopiston merkonomilinjalla. © JAAKKO TORKKELIN KOTIALBUMI

Flunssa vain jatkui

Ensimmäinen oire oli kylmyys.

Tammikuussa 2016 Jaakko Torkkelia alkoi palella öisin niin paljon, että lopulta hän nukkui takki päällä, pipo päässä ja villasukat jalassa.

Jaakko kävi kouluterveydenhoitajalla, sitten terveyskeskuksessa ja keskussairaalassakin monta kertaa. Oli flunssakausi, johon oireet tuntuivat sopivasti täsmäävän.

Jaakon flunssa ei vain mennyt ohi. Koulunkäynti kävi raskaaksi, opettajat ihmettelivät lukiolaisen väsymystä ja poissaolojakin tuli.

Penkkaripäivään Jaakko ei tosin olisi osallistunut terveenäkään; lukihäiriön vuoksi hänelle oli tehty opintosuunnitelma lukioon neljäksi vuodeksi, ja oma ikäluokka oli kirjoittanut jo vuotta aiemmin.

Syksyllä Jaakko oli kirjoittanut yhteiskuntaopin sekä ruotsin, joka ei ollut mennyt läpi. Keväällä vuorossa olivat äidinkieli sekä Jaakon lempiaine historia.

Kirjoitusten lähestyessä Heikki-isä kiinnitti huomiota siihen, että tavallisesti paljon töitä koulun eteen tehnyt poika usein vain nukkui, kun olisi pitänyt lukea.

Äidinkielen kokeen Jaakko sai lukihäiriönsä vuoksi tehdä tietokoneella eri tilassa kuin muut kokelaat. Kokeen jälkeen hän mainitsi opettajalle, että tilassa oli tosi kylmä. Opettaja ihmetteli asiaa – lämpötilahan oli ihan normaali.

Äiti pysyi lujana

Historian koe oli pääsiäisen jälkeisenä keskiviikkona. Sinä aamuna Jaakolla oli kuumetta ja hän tunsi olonsa niin huonoksi, ettei hänestä ollut lähtemään kirjoituksiin. Sen sijaan hän meni hammaslääkäriin, koska pääsiäisen aikana viisaudenhammasta oli alkanut särkeä. Ehkä se selitti viikkojen sairastelun?

Viisaudenhammas vedettiin pois vielä samana päivänä, ja hetken olo tuntui paremmalta. Seuraavana iltana kuume nousi jälleen korkeaksi. Perjantaiaamuna vanhemmat lähtivät viemään Jaakkoa Porin keskussairaalaan.

”Sanoin, että nyt on semmoinen juttu, että me ei täältä lähdetä, ennen kuin Jaakko on otettu sisään ja tutkimuksiin. Olin todella kiukkuinen, kun olimme niin paljon siellä jo hypänneet”, Marja-äiti kertoo.

Jaakko vietti osastolla kymmenen päivää. Annettiin antibioottia, otettiin verikokeita ja tehtiin tietokonekuvaus. Kuumeen syy ei selvinnyt. Tutkimuksissa todettiin ainoastaan, että Jaakon perna oli hiukan suurentunut.

Jaakko päätettiin lähettää kotiin. Seuraavana aamuna hänellä oli 40 astetta kuumetta.

Kuume nousi hengenvaarallisen korkeaksi

Marja Torkkeli ei aikonut enää jäädä kiltisti odottelemaan, että Jaakon tilanne pahenisi ja taas jouduttaisiin lähtemään terveyskeskuksen kautta Poriin.

Koska Porissa ei ollut suostuttu kirjoittamaan lähetettä Turun yliopistolliseen keskussairaalaan, Marja soitti Turun lääkärikeskus Mehiläiseen. Häntä kehotettiin tilaamaan pojalleen paaritaksi.

Jaakko oli niin huonossa kunnossa, ettei hän olisi voinut muutoin matkustaakaan.

Mehiläisestä Jaakko lähetettiin välittömästi Turun yliopistolliseen keskussairaalaan. Siellä Marjaa huojensivat lääkärin sanat: täältä Jaakkoa ei laiteta minnekään, ennen kuin varmasti tiedetään, mikä hänellä on.

Helpotus vaihtui järkytykseen muutaman päivän kuluttua lauantaina, kun vanhemmille ilmoitettiin, että Jaakolla on 42 astetta kuumetta. He ajoivat Turkuun ja löysivät poikansa jääkylmästä suihkusta, vierellään avonainen ikkuna.

Se oli ainoa jäljellä oleva keino yrittää laskea kehon hengenvaaralliseksi noussutta lämpötilaa.

Viikonloppu oli pitkä ja täynnä pelkoa. Jaakon mukaan se oli sairastumisen ja hoitojen aikana ainoa hetki, jolloin hän pelkäsi kuolemaa.

”Muuten Jaakko oli koko ajan elämänmyönteinen ja jaksoi ajatella, että tästä mennään eteenpäin”, Marja sanoo.

Sairaalassa ei edelleenkään tiedetty, mikä Jaakkoa vaivasi. Mutta perna oli suurentunut edelleen, ja puhkeamisen pelossa se päätettiin poistaa.

Monen kuukauden kuumeilun syynä T-solulymfooma

Leikkaus meni hyvin, ja sen yhteydessä löytyi viimein syy monen kuukauden kuumeiluun: T-solulymfooma.

Se on harvinainen syöpä, iholymfooma, johon sairastuu vuosittain kymmenkunta suomalaista. Jaakon tapauksessa sairauden havaitsemista vaikeutti se, ettei hänen ihollaan näkynyt muutoksia ja syöpäsolukkoa oli vatsanpeitteessä vain vähän.

Leikkauksen jälkeen Jaakko joutui parantelemaan nelikymmensenttistä haavaa vatsassaan sekä käymään läpi rankat sytostaatti- ja kantasoluhoidot. Etenkin seuraavana syksynä tehty kantasoluhoito vei nuorenmiehen todella heikkoon kuntoon.

Hoidossa potilaan verestä kerätään kantasoluja ennen kemoterapiaa, joka tuhoaa terveitäkin soluja. Kemoterapian jälkeen kantasolut palautetaan verenkiertoon. Hoidossa häviää rokotussuoja, eli potilas joutuu ottamaan sen jälkeen kaikki saamansa rokotukset uudestaan.

Viikot sairaalassa olivat todella yksinäisiä. Vanhemmat joutuivat vieraillessaan käyttämään hengityssuojaimia ja välttämään kosketusta.

”Kun lääkäri tuli, hän näytti astronautilta. Kunto meni aivan nolliin”, Jaakko kertoo.

”Se oli ensijärkytyksen jälkeen kauhein kokemus, kun Jaakon oma elimistö ajettiin niin alas”, Marja sanoo.

Porin Ässistä ja Yö-yhtyeestä lohtua ja voimaa vaikeisiin hetkiin

Yksinäisinä hetkinä Jaakkoa lohduttivat omat suosikit, jääkiekkojoukkue Porin Ässät sekä Yö-yhtye. Erityisesti Yön kappaletta Minne tuulet vie Jaakko kuunteli usein: Mitä tapahtuu, jos lähden tuntemattomaan/ Loppuuko maailma siihen vai alkaako vaan uudestaan.

Jääkiekkojoukkueelta Jaakko omaksui iskulauseen, joka kantoi vaikeina hetkinä.

”Ässäthän mainostaa, että periksi ei anneta!”

Kantasoluhoidon jälkeen Jaakon täytyi vielä pysytellä puoli vuotta kotona täysin eristyksissä muusta maailmasta. Sydäntalven pitkinä kuukausina hän katsoi ihan kaiken urheilun, mitä televisiosta tuli. Sen lisäksi hän kuunteli paljon äänikirjoja ja kuunnelmia, muun muassa koko klassikkosarjan Knalli ja sateenvarjo.

Lähes tarkalleen vuosi sen jälkeen, kun Jaakko Torkkeli oli ensi kertaa otettu sisälle sairaalaan, kotiaresti päättyi.

Jaakko oli nyt terve mies – pernaton kylläkin, mutta aikuinen ihminen pärjää ilman pernaa, kunhan elimistöä suojellaan rokotuksilla.

Jaakko on saanut tilalle jotain arvokkaampaa. Kokemus on opettanut arvostamaan ihan tavallista elämää.

”Jokainen päivä on elämys.”

Jaakko Torkkeli täyttää toukokuussa 22 vuotta. Sairaus vei vuoden elämästä, mutta sinä aikana oli myös aikaa ajatella tulevaisuutta. © PEKKA NIEMINEN / OTAVAMEDIA

Lakki jäi saamatta – opinnot jatkuivat merkonomilinjalla

Jaakko Torkkeli sai lukion päästötodistuksen, mutta ylioppilasta hänestä ei tullut. Kirjoitukset jäivät kesken, eikä Jaakolla ollut motivaatiota tehdä niitä valmiiksi.

Sairaalassa oli nimittäin ollut aikaa ajatella paitsi menneitä myös tulevaisuutta. Toivuttuaan Jaakko laittoi hakupaperit ammatti- ja yrittäjäopiston merkonomilinjalle Huittisiin ja aloitti opinnot viime syksynä.

”Odotin ensimmäistä koulupäivää kuin ekaluokkalainen. Oli niin mukavaa päästä normaaliin arkeen kiinni.”

Parhaillaan Jaakko tekee opintoihin kuuluvaa harjoittelua kirjakaupassa Huittisissa. Asiakaspalvelutyö kiinnostaa, ja Jaakko on aina viihtynyt kirjojen parissa.

Koulussa hän nauraa viihtyvänsä lähes epänormaalin hyvin. Tätä nuortamiestä ei todellakaan tarvitse aamuisin maanitella hereille ja liikkeelle.

Jaakon syöpäseurannat jatkuvat vielä vuosia, mutta muuten sairaus on taakse jäänyttä elämää. Myös kiusaaminen on enää pelkkä muisto.

”Meillä on tosi mukava luokka. Nyt koen, että kuulun porukkaan.”