Erot yhdistivät kirjailijoita – Katariina Hakaniemen ja Jukka Behmin omista erokokemuksista syntyi yhteinen teos ja virisi vahva ystävyys

Jaa artikkeliTilaa Seura
Jukka Behmin ja Katariina Hakaniemen ystävyys
Keskustelut Katariina Hakaniemen kanssa auttoivat Jukka Behmiä kaoottiseksi muuttuneessa elämäntilanteessa. Ero ja entisen puolison kuolema olivat raskaita kokemuksia. © Linda Varoma
Katariina Hakaniemen avioliitto päättyi kymmenisen vuotta sitten, kun hänen miehensä halusi erota. Jukka Behm teki eropäätöksen kolme vuotta sitten. Kokemuksista syntyi romaani, jossa eron kipupisteitä ei kierrellä.

”Ensin jätin hänet ja sitten hän menee kuolemaan.” Lause on toimittaja-kirjailija Katariina Hakaniemen ja kirjailija Jukka Behmin hiljattain ilmestyneestä kirjeromaanista Piti vielä sanoa (Docendo).

Vaikka lauseen kirjoittaa kirjassa sen toinen päähenkilö Sakari, sen voisi sanoa myös Behm. Hänen vaimonsa kuoli vuonna 2019 syöpään vain 45-vuotiaana, vuosi sen jälkeen, kun he olivat eronneet.

Hakaniemi työskentelee kirjan roolihenkilön Riinan tavoin terapeuttina. Hakaniemen oma liitto päätyi eroon kymmenisen vuotta sitten.

Eroja ruotiessa kouvolalaisille Hakaniemelle ja Behmille syntyi ajatus kirjasta, jossa käsitellään parisuhdetta ja sen loppumista.

Kirjaa kirjoittaessa sen tekijöiden välille virisi ystävyys.

Tukemista

Katariina Hakaniemi ja Jukka Behm ovat tunteneet toisensa jo kauan. Behm pani Hakaniemen merkille ensimmäistä kertaa lukiessaan tämän paikallislehteen kirjoittamia kolumneja. Behm taas on jo reilun vuosikymmenen ajan ollut palkittu kirjailija.

Hakaniemi ja Behm asuivat aiemmin puolen kilometrin päässä toisistaan. Hakaniemi muistaa, että kysyi kerran Behmiltä, miten kirjoitetaan kirja.

”Vastaus oli yksinkertainen: Keksi alku ja loppu ja laita jotain siihen väliin.”

Myös Hakaniemen ja Behmin perheet olivat tuttuja keskenään. Kun Hakaniemi täytti 50 vuotta, hän kutsui juhliinsa Behmin, miehen uuden elämänkumppanin ja entisen vaimon, vaikka pariskunta oli eronnut vasta äskettäin.

”Kaikki saivat päättää, mahdummeko samaan tilaan. Mahduimmehan me”, Behm toteaa.

Myöhemmin Hakaniemi huomasi, miten ristiriitaiseen tilanteeseen Behm oli joutunut, kun hänen entinen puolisonsa oli kuolemaisillaan. Behm oli jo aloittanut uuden ihmissuhteen.

”Yllätyin Katariinan tarjotessa keskusteluapua, sillä emme olleet siihen aikaan paljon tekemisissä keskenämme”, Behm sanoo.

”Minusta on aina liikuttavaa, kun joku osoittaa välittävänsä.”

Hakaniemestä tuli Behmille melkein terapeutti.

”Ensisijaisesti tarjosin kuitenkin Jukalle apua ystävänä”, Hakaniemi korostaa.

Behm kertoo, että Hakaniemen kanssa käymiensä keskustelujen ansiosta hän pystyi alkamaan jäsentämään kaoottiseksi muuttunutta elämäntilannettaan.

”Aika paljon auttaa jo se, että joku on valmis kuuntelemaan. Olin elänyt kuin sumussa, mutta vähitellen pääsin taas kiinni arkeen ja työhöni kirjoittamiseen.”

”En tunne katkeruutta, vaan kiitollisuutta uudesta mahdollisuudesta”

Jukka Behm elää uudessa parisuhteessa, mutta pohtii yhä toisinaan eroaan ja entisen puolisonsa kuolemaa. Vaikka hänen lapsensa ovat jo aikuisia, isää mietityttää, mitä kaikkea he käyvät läpi.

Pariskunnan lapset olivat äidin kuollessa 18- ja 20-vuotiaita.

”Toisaalta kai aika harva aikuinen lapsi tilittää syvimpiä tuntojaan vanhemmilleen. Ainoana vanhempana minun tulisi ottaa tilanne haltuun, mutta en koe onnistuneeni siinä.”

Katariina Hakaniemen ehdotuksesta hän ja Behm päättivät kokeilla yhteisen kirjan kirjoittamista. He valitsivat romaanin muodoksi naisen ja miehen välisen kirjeenvaihdon ja roolihahmoikseen terapeutti Riinan ja esseisti-runoilija Sakarin.

Kirjan roolihenkilön Riinan elämäntilanne ja -vaiheet ovat hyvin lähellä Hakaniemen omia kokemuksia.

Ero tulee yllätyksenä useammin miehelle kuin naiselle, mutta minulle oma eromme oli yllätys. Se nolottaa, jos olen aivan rehellinen. Näin merkit, mutta katsoin peloissani niistä ohi...”

”En uskonut, että joskus eroaisin. Kantava ajatukseni oli, että lapseni saavat kasvaa ehjässä perheessä”, Hakaniemi kertoo.

Erotessa hänen lapsensa olivat 13 ja 16 vuotta.

Hakaniemi ei koskaan epäillyt, etteikö hän selviäisi hänelle shokkina tulleesta erosta.

”Tuskaan sekoittui heti aluksi prosentti helpotusta. Ajan myötä helpotuksen osuus kasvoi ja ymmärsin, että ero oli hyvä ratkaisu. En tunne katkeruutta, vaan kiitollisuutta uudesta mahdollisuudesta.”

 ”Yhteinen pitkä historia ansaitsisi viimeisen palveluksen”

Katariina Hakaniemi opiskelee paraikaa kirjallisuusterapiaohjaajaksi. Tuoreessa romaanissakin päähenkilöt kokevat toisilleen kirjoittamisen terapeuttiseksi.

Hakaniemen mukaan ero pysyy mielessä ja vaivaa pitkään, jos ero jää puolisoiden kesken käsittelemättä.

”Minussa on pohjalaista ylpeyttä, joten päätin heti, etten jää roikkumaan entiseen.”

Jukka Behm uskoi, että hänen välinsä entiseen puolisoon asettuisivat ajan myötä uusin uomiinsa, mutta aika loppui kesken.

”On hämmästyttävää, miten vuosikausien yhdessä elämisen jälkeen erosta ei pystytä kunnolla puhumaan. Yhteinen pitkä historia ansaitsisi viimeisen palveluksen, mutta se jäi itseltänikin tekemättä.”

Hän myöntää olleensa eron ja ex-puolisonsa kuoleman jälkeen ”kaikesta tapahtuneesta hieman sekaisin”.

Romaanissa Sakari pohtii:

Miten puolisoilla voi olla niin erilainen käsitys suhteen tilasta? Toinen on varsin tyytyväinen ja toinen on pitkään miettinyt lähtemistä, mutta ei saa aikaiseksi, toivoo vain, että jokin muuttuisi, vaikka tietää, ettei mitään tapahdu.

Tunteiden avaaminen Hakaniemelle kuitenkin selkeytti Behmin tilannetta.

”Katariinalle on helppo puhua omista tunnoistaan. Eronneena ja terapeuttina hän jakoi kanssani myös omia kokemuksiaan. Lisäksi yhteisen kirjan kirjoittaminen auttoi minua jäsentämään ajatuksiani.”

”Emme ole niin läheisiä, että olisimme koskaan riidelleet”

”Mitä nyt tapahtuu, kun me emme enää kirjoita yhdessä”, Katariina Hakaniemi kysyy Jukka Behmin olohuoneen sohvalla ja naurahtaa.

Hakaniemi vaikuttaa herkästi nauravalta ihmiseltä. Behm on ystäväänsä totisempi. Tuore kirja on pöydällä. Yhteinen työ on tehty.

Kirjoittajien yhteistyö sujui hyvin. Kumpikin kunnioitti toisen tekstiä, eikä suurempia erimielisyyksiä tullut.

Behm välttelee riitatilanteita ja pysyttelee mieluiten ihmisten kanssa hyvissä väleissä, mutta aina se ei onnistu.

”On paljon, mitä emme tiedä toisistamme. Emme ole niin läheisiä, että olisimme koskaan riidelleet.”

Behm kuvailee Hakaniemeä rehelliseksi ihmiseksi, joka tekee tarkkoja havaintoja ihmisistä ja myös itsestään, eikä sorru kaunistelemaan asioita.

”Katariina on myös hyväntuulisuutta välittävä nolojen tilanteiden nainen. Jos Katariinan pää jää roskalaatikon kannen väliin, hän kertoo sen sosiaalisessa mediassa.”

Luottamusta

Romaanin toinen päähenkilö Sakari näkee unta siitä, että hän pettää nykyistä naisystäväänsä kuolleen puolisonsa kanssa.

”Johanna oli oikea ihminen, ei kiiltokuva eikä pyhimys, vaan lihaa ja verta, kokoelma hyviä ja vähemmän hyviä ominaisuuksia, vahvuuksia ja heikkouksia, kimpullinen tunteita ja unelmia, onnea ja epätoivoa.

Kuolleet ovat tulleet myös Jukka Behmin uniin. Useimmiten niissä esiintyy eräs hänen pitkäaikainen lapsuuden ja nuoruusiän ystävänsä.

”Toisinaan näen unta myös lapsistani. He ovat unessa usein aivan taaperoita ja tekevät asioita, joista hätäännyn ja herään stressaantuneena.”

Hakaniemi kuvailee Jukka Behmin hyväsydämiseksi ihmiseksi, joka haluaa olla hyvä, mutta ei kirjan roolihenkilön Sakarin tavoin aina onnistu aikeissaan.

”Jukasta ei näe päälle, minkälaisia myllerryksiä hän käy mielessään läpi.”

Behmillä on useita ystäviä, joiden kanssa hän voi saunoa, kun tuntee ”päänsä olevan hajoamassa”. Jos Behmillä on tarvetta terapiaistunnolle, hän tietää ottavansa yhteyttä Hakaniemeen.

Avopuolisoa hän ei halua aina rasittaa.

”Katariinaan voin luottaa. Hän on minun puolellani.”

Otteet romaanista Piti vielä sanoa (Docendo 2021)

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 5/2021.

Lue myös: Näin elämä yllätti kaksi eronnutta – Kia ja Reijo tunnustavat: ”Meidän romanssi on täysin koronan ansiota”

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X