Juontaja Jorma Pulkkisen ja Anna-Liisan rakkaustarina on kestänyt yli 64 vuotta – ”Olemme osanneet olla pois toistemme tieltä”

Aurinko, lämpö ja leppoisa tunnelma. Niiden vuoksi Jorma Pulkkinen ja hänen vaimonsa Anna-Liisa ovat talvet Espanjassa − ovat olleet jo yli 36 vuoden ajan.

Tänäkin syksynä aviopari ajoi kotoaan Vantaalta Euroopan halki Benalmadenan kakkosasunnolleen, jonka parvekkeelta aukeaa upea näkymä Välimerelle.

”Onneksi tulimme aikoinaan sijoittaneeksi säästöön jääneet rahat. Sen ansiosta olemme saaneet nauttia täällä yhdessä lämpöisistä eläkepäivistä”, Jorma sanoo.

Jorman ja Anna Liisan yhteistä taivalta on kestänyt jo yli 64 vuotta, avioliittoakin 57 vuotta. Ilman Jorman sinnikkyyttä he eivät olisi nyt tässä.

Onnen aika

Kun Jorma oli 16-vuotias ja Anna-Liisa 15, he asuivat Helsingin Mannerheimintien vastakkaisilla puolilla.

Jorma: Olin bensa-asemalla töissä ja näin Anna-Liisan kadulla. Hän tosin aluksi vältteli minua, koska olin nahkatakkinen prätkäkundi.

Anna-Liisa: Pelkäsin jostain syystä häntä, enkä tykännyt hänen olemuksestaan. Paremmin tutustuessamme mieli rupesi muuttumaan. Huomasin, että Jorma onkin kiva kundi.

Jorma: Olen ollut pienestä asti kauppamies, ja sain lopulta hurmattua hänet. Kävin juttelemassa tarpeeksi monta kertaa.

Anna-Liisa: Naimisiin me menimme vasta kun olin 21 ja Jorma 22 vuotta. Esikoispoikamme Timo syntyi kolme vuotta myöhemmin vuonna 1965, Tomi vuonna 1969.

Jorma: Olin rallin kartanlukijana, kun pojat olivat pieniä. Taisin tartuttaa heihin moottoriurheiluinnostuksen. Timppa työskentelee moottoriurheilutoimittajana YLE:llä ja Tomppa on tehnyt pitkän uran varikkokuvaajana formulakilpailuissa ja MTV3-kanavalla.

Anna-Liisa: Olen aina sanonut, että jos poikien pitäisi valita meistä vanhemmista jompikumpi, he ottaisivat ilman muuta Jorman. Timppa sanoi jo lapsena, että äiti hoitaa aina ikävät asiat ja velvollisuudet, mutta faijan kanssa on kiva puuhata muuta.

Anna-Liisa ja Jorma Pulkkinen avioituivat parikymppisinä keväällä 1961. Yhteiselo alkoi jo teini-iässä. Pekka Holmström / Kuvaryhmä/SKOY

Vauhtia ja säätämistä

Kun pojat olivat pieniä, Pulkkisten perheessä elettiin kiireistä aikaa. Aina 80-luvun alkuun asti jatkuneen rallityön lisäksi Jorma oli suosittu juontaja. 70-luvulla hän teki Tänä keskiviikkona -ohjelma, ja seuraavat 20 vuotta hän juonsi Sirpa Viljamaan kanssa Ruutuysiä ja Ruutuässää. Hän juonsi kauanmyös Kultainen harmonikka -kilpailuja. Anna-Liisa puolestaan työskenteli Matka-Kalevan toimistopäällikkönä ja reissasi paljon työnsä vuoksi.

Jorma: Tuntuu, että noina vuosina juoksin koko ajan paikasta toiseen. Siihen aikaan en ollut juuri kotona. Mutta lähdin aina mielelläni, koska olen rakastanut työtäni.

Anna-Liisa: Oma suosikkini Jorman hommista oli Kultainen Harmonikka.

Anna-Liisa: Mutta jälkikäteen ajateltuna ruuhkavuodet olivat ihan kauheita aikataulujen säätämisen vuoksi. Onneksi minulla oli aina lastenhoitaja käytettävissäni, muuten omasta työnteostani ei olisi tullut mitään. Reissaaminen oli raskasta, mutta onneksi kaikki meni poikien kanssa hyvin.

Jorma: Meille ei niinä vuosina jäänyt arjessa yhteistä aikaa, mutta se taisi olla ihan hyvä juttu. Uskon, että juuri se piti meidät yhdessä, että meillä molemmilla oli omaa aikaa ja mahdollisuus tehdä uraa.

Anna-Liisa: Kesälomilla sitten reissattiin yhdessä perheenä ja otettiin lastenhoitajakin aina matkoille mukaan, jotta saatiin välillä olla kahden. Ajelimme paljon autolla pitkin Eurooppaa. Ne ovat kivoja muistoja.

Jorma: Pitkän liittomme salaisuus on siis ollut se, että olemme osanneet olla pois toistemme tieltä.

Mustasukkaisuus

Vaikka molemmilla on ollut vauhdikas ura ja elämä, liittoon ei ole mahtunut suuria kriisejä. Luottamus on rakentunut vuosien varrella.

Jorma: Kai minä nuorempana olin Anna-Liisasta vähän mustasukkainen, ainakin ensimmäiset kymmenen vuotta.

Anna-Liisa: No olit aivan hirveän mustasukkainen. Kyllä tuli tiukka kuulustelu aina kun tulin kotiin matkoilta. Olin siihen aikaan vielä ihan hauskannäköinen mimmi.

Jorma: Taisin pelätä, että jäisin kahden pojan kanssa yksin.

Anna-Liisa: Mutta kyllä se vuosien varrella helpottui, Jorma oppi luottamaan siihen, etten lähde kenenkään toisen matkaan.

Jorma: Kyllä Anna-Liisakin osasi välillä mustasukkainen olla, kun pyörin tapahtumissa missien ja juontajien kanssa. Mutta en usko, että meillä on koskaan ollut oikeasti kovin vaikeita ajanjaksoja. En ole koskaan lähtenyt ovet paukkuen pois kuin korkeintaan kahdeksi tunniksi. Olen kuumakalle, mutta ei meillä silti hirveästi riidellä. Nykyään sanomista tulee korkeintaan siitä, jos lakanan kääriminen ei mene ihan oikein.

Anna-Liisa: Meillä on kyllä ollut aina yhdessä tosi kivaa. Onnellista aikaa on mahtunut joka elämänvaiheeseen.

Elämää Espanjassa

Reilut 36 vuotta sitten Jorma ja Anna-Liisa päättivät muuttaa talviksi Espanjaan.

Jorma: Kai se alun perin minun ideani oli, että muuttaisimme tänne Benalmadenaan talviksi. Kävin katsomassa Helsingissä pienoismallia rakenteilla olevasta kohteesta ja ihastuin näkemääni.

Anna-Liisa: Nykyiseen kotiimme muutimme yli 30 vuotta sitten. Tämä on mukavan rauhallista ja leppoisaa seutua, viihdyn täällä valtavan hyvin.

”Olen meistä temperamenttisempi ja menetän hermoni helpommin”, Jorma Pulkkinen kuvaa parin eroavaisuuksia. Miia Marjamäki

Jorma: Minun täytyy tunnustaa, että olen ruvennut kaipaamaan Suomea. Voisin muuttaa sinne jo pysyvästi, koska olemme olleet täällä niin monta talvea. Olen kävellyt samoja mäkiä ylös ja alas jo niin monta vuotta.

Anna-Liisa: Siihen minä en suostu, en missään nimessä halua elää Suomessa pimeitä ja kylmiä talvia. Rakastan tätä lämpöä ja valoa. Täällä ei ole mitään muuta ärsyttävää kuin se, että Jorma jää joka paikassa juttelemaan kaikkien kanssa.

Jorma: Kieltämättä välillä tuntuu siltä, että saisi olla kumikäsi, kun monet tunnistavat ja haluavat vaihtaa kuulumisia. Olen työskennellyt täällä vuosien varrella moneen kertaan matkaoppaana ja järjestänyt lauluiltoja. Ymmärrän kyllä, että Anna-Liisaa ottaa joskus päähän, kun kävelylenkkini kestää kolme tuntia.

Tässä ja nyt

Vaikka Jorma täyttää loppuvuodesta 80 vuotta, hän tekee yhä mieluusti juontokeikkoja. Molemmat uskovat, että vuoden pimeimmän ajan viettäminen Espanjassa on pitänyt heidät virkeinä ja hyväkuntoisina.

Anna-Liisa: Vitsailen aina Jormalle, että hän on vanhus, vaikka meillä ei ole kuin vuoden ikäero. Mutta todellisuudessa hän ei ole kuin ikäisensä ja tekee vielä työkeikkoja. Minä olen jäänyt eläkkeelle jo vuosia sitten ja nautin siitä, ettei enää tarvitse juosta joka paikassa.

Jorma: Kävelen joka päivä noin 12 000 −15 000 askelta kuin robotti. Olen tosin harkinnut sähköpotkulautaakin.

Anna-Liisa: Tähän ikään asti meillä on mennyt yhdessä todella mukavasti. So far so god. Joka ilta pidämme toisiamme kädestä kiinni.

Jorma: Tulevaisuudelle meillä ei ole kummoisempia tavoitteita, mitä nyt 60-vuotishääpäivä. Vietämme joka vuosi hääpäivää, viimeksi kävimme syömässä ravintolassa.

Anna-Liisa: Tärkeintä on, että juhlitaan jollain tavalla yhteistä matkaamme.

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 11/19.

Lue myös: Reijo Kallion rakkaustarina – ”Olisi hirveää, jos toinen lähtisi viereltä”

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti