Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastava Elli: ”Rohkaisen kaikkia sairastuneita avoimuuteen”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Elli Kaarnajärvi
”Avoimuus sairauden suhteen on helpottanut oloani. Minun ei tarvitse arvailla, mitä muut ajattelevat”, Elli Kaarnajärvi sanoo. © anton reenpää/otavamedia
Elli Kaarnajärvellä todettiin kaksisuuntainen mielialahäiriö kaksi vuotta sitten. Diagnoosi auttoi ymmärtämään menneitä tapahtumia.

Kirkkonummella asuva Elli Kaarnajärvi, 36, jäi sairauslomalle kaksi vuotta sitten sairastuttuaan kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Hän on puhunut sairaudestaan alusta asti avoimesti ja kannustaa muitakin bipolarista häiriötä sairastavia olemaan avoimia ainakin läheisilleen.

Näin todettiin

Nojailin eräänä perjantaina kaksi vuotta sitten avokeittiömme tiskialtaaseen, ja katselin sieltä perheeni suuntaan. Päähäni iski täysin varoittamatta voimakas ajatus siitä, että kaikki ei ole nyt kunnossa. Tajusin olevani loppu ja tarvitsevani apua.

Vastaanotolle

Hakeuduin työterveyslääkärille, jossa tilaani alettiin selvitellä.

Minua hoidettiin ensin masennuspotilaana. Kun sairaushistoriani tutkittiin, sain hyvin nopeasti tietää sairastavani ykköstyypin kaksisuuntaista mielialahäiriötä.

Olin varmasti sairastanut bipolarista jo kauemmin. Kymmenen vuotta sitten perustin firman, ja otin siinä yhteydessä suuren lainan.

Käyttäydyin holtittomasti muillakin tavoilla. Masennuin yrityksen mentyä konkurssiin, ja päädyin sairaalahoitoon pitkiksi jaksoiksi. Tämä on tyypillinen bipolarisen ihmisen tarina.

Tätä aaltoilua ei osattu vielä tuolloin yhdistää kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. Firman perustaminen nähtiin nuoruuden intoiluna. Konkurssin jälkeisen masennuksen katsottiin johtuneen työuupumuksesta.

Näin hoidettiin

Heti sairauden toteamisen jälkeen sain kaksi viikkoa sairauslomaa. Kahden viikon päästä tarvitsin lisää lomaa.

Aloitin myös mielialalääkityksen, jota käytän lopun elämääni. Lääkkeet eivät täysin paranna sairauttani, mutta helpottavat elämääni ja tasoittavat mielialaani.

Saan hoitoa työterveyshuollossa ja mielialahäiriöpoliklinikalla kunnallisella puolella. Minulle on opetettu sairaudenhallintaa, ja lisäksi olen käynyt sairaudenhallintaryhmässä.

Käyn myös säännöllisesti keskustelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa sekä lääkärikontrolleissa.

Sairauden ainoa takapakki on liittynyt oikeastaan työhön. Olen yrittänyt palata takaisin työelämään muutamia kertoja.

Olen pystynyt olemaan töissä muutamasta viikosta muutamaan kuukauteen. Sen jälkeen on ollut pakko palata sairauslomalle.

Sairauslomat ovat minulle haastavia ajanjaksoja. Koko ajan on olo, että pitäisi tehdä töitä, ja syyllistän helposti itseäni. Yritän kuitenkin ajatella, että tämä on tärkeää toipumisen kannalta ja että minun on hoidettava itseäni.

Tässä ja nyt

Lääkärini sanoi hyvin, että ”kyllä sinä vielä aika vakava olet”. Mietin, että saatan ollakin, mutta toisaalta olen ottanut ison harppauksen eteenpäin. Masennustestien pistemäärät ovat tulleet alaspäin niin, että voidaan puhua jo normaalista olotilasta. Se on minusta juhlan paikka.

Avoimuus sairauden suhteen on helpottanut oloani. Olen saanut pelkästään positiivista ja kannustavaa palautetta, kun olen kertonut ihmisille sairastavani kaksisuuntaista mielialahäiriötä. Minun ei tarvitse arvailla, mitä muut ajattelevat.

Rohkaisen muitakin sairastuneita avoimuuteen. Sen ei tarvitse tarkoittaa samanlaista äänekkyyttä, kuin mihin olen itse lähtenyt. On tärkeää olla avoin ennen kaikkea läheisilleen. Se helpottaa oloa jo tosi paljon.

Arjessani tärkeintä ovat mieheni ja lapseni. Nautin myös muiden ihmisten tapaamisesta. Kirjoittaminen on minulle kuin terapiaa. Sitä teen jaksamiseni mukaan. Kirjoitan tällä hetkellä kahta blogia ja kirjaa.

X