Kalle Päätalon lapsenlapsi Vilja Päätalo: ”Tuntuu ikävältä, etten oppinut tuntemaan vaaria”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Vilja Päätalo on ylpeä juuristaan kirjailijasuvussa.
Vilja Päätalo on ylpeä juuristaan kirjailijasuvussa. © Pekka Nieminen / Otavamedia
Kun kirjailija Kalle Päätalo kuoli, Vilja Päätalo oli 8-vuotias. Aikuisena tyttärentytär luki vaarinsa Iijoki-sarjan ja oppi tuntemaan isoisänsä luonteen pienetkin vivahteet uskomattoman tarkasti.

”Tuo repsottava sauma häiritsee maallikkoakin, joten häiritsisi varmasti vaaria”, Vilja Päätalo sanoo viitaten vaariinsa, kirjailija Kalle Päätaloon. Kallehan teki toisen työuran rakennusmestarina.

Päätalon tyttärentytär Vilja, 26, keittää kahvia espoolaisessa rivitalokodissaan, jossa hän asuu poikaystävänsä Mikko Korhosen kanssa.

Koti vaikuttaa harmoniselta ja viimeistellyltä, kunnes katse osuu kattoon. Talo on niin uusi, ettei kaikkia korjauksia ole ehditty vielä tehdä.

Olohuoneen pöydällä lepää Päätalon Koilismaa-kirjasarjan kolmas osa Myrsky Koilismaassa. Vilja Päätalo ahmii parhaillaan vaarinsa Koilismaa-sarjaa. Teksti on hänen mielestään vetävää.

Kolme vuotta sitten Vilja luki koko 26-osaisen Iijoki-sarjan, mutta ei yhtä innoissaan.

Hän piti tekstiä hidastempoisena ja vaikealukuisena. Silti Vilja luki vaarinsa pisimmän kirjasarjan loppuun asti.

Ajatuksena oli tutustua paremmin omiin juuriin ja omaan vaariin. Miksei Vilja tutustunut Kalleen, kun tämä oli vielä elossa?

Kirjailija Kalle Päätalo sai ensimmäisen lapsenlapsensa, kun Vilja Päätalo syntyi vuonna 1992.

Kirjailija Kalle Päätalo sai ensimmäisen lapsenlapsensa, kun Vilja Päätalo syntyi vuonna 1992. Vilja Päätalon kotialbumi

Kohokohta arjessa

Vapisevat kädet. Se on Vilja Päätalon ensimmäinen muistikuva vaaristaan Kallesta.

Vilja oli vaarinsa ensimmäinen lapsenlapsi. Kun Vilja syntyi joulukuussa 1992, Kalle Päätalo oli jo 73-vuotias ja hänellä oli sydänvika. Kahden vuoden päästä hänen toinen keuhkonsa poistettiin syövän takia.

Koska ikä ja sairaudet painoivat, vaarin haaveet olivat pieniä.

”Vaarilla oli ollut sellainen haave, että hän ottaa minua kädestä ja kävelemme yhdessä kotitien ympäri. Niin myös ilmeisesti teimme, vaikken sitä muista”, Vilja Päätalo sanoo.

Kalle seurasi lapsenlapsiensa leikkejä, mutta ei pystynyt enää touhuamaan ympäri pihaa kirmaavien lasten mukana.

Silti Kalle-vaari osallistui leikkeihin huumorintajuisesti. Hän halusi esimerkiksi asettaa viimeisen palapelin palan paikalleen, koska lapset eivät muka osanneet itse.

Viljalle, Otso-veljelle, Emmi-serkulle ja Aliisa-serkulle jäi vaarista hyvät muistot. Kalle-vaari oli lämmin ihminen.

”Meidän vierailumme olivat vaarille arjen kohokohtia, jotka rikkoivat vaarin päivärutiinia. Vaari kirjoitti koko päivän niin kauan kuin jaksoi, mutta kun me tultiin käymään, hän pystyi luopumaan työstään vähäksi aikaa”, Vilja kertoo.

Serkukset Emmi, Otso ja Vilja Kalle-vaarin sylissä vaarin 75-vuotisjuhlissa vuonna 1994.

Serkukset Emmi, Otso ja Vilja Kalle-vaarin sylissä vaarin 75-vuotisjuhlissa vuonna 1994. Vilja Päätalon kotialbumi

Vahvat makumuistot

Kalle-vaari ja Leena-mummo huomioivat lapsenlapsiaan yksilöllisesti. He pitivät huolen, että jokaisen lempiruokaa oli tarjolla.

Niinpä Riitta-tyttären saapuessa perheineen paikalle, pöytään katettiin sekä Viljan lempiruokaa lihakeittoa että Otson lempiruokaa makaronilaatikkoa.

Jälkiruoaksi lapset saivat hakea kellarin pakastimesta Ville Vallaton -puikkojäätelöt.
Viljan perhe asui hänen varhaislapsuutensa Lahdessa.

Lapsenlapset vierailivat usein Tampereen-mummolassa, Kallen omin käsin rakentamassa rintamamiestalossa Messukylän lähiössä Kirvestiellä.

Viljalla, Emmillä ja Otsolla on hyvin tilaa vaarin sylissä.

Viljalla, Emmillä ja Otsolla on hyvin tilaa vaarin sylissä. Vilja Päätalon kotialbumi

Kunnes Suomen valtasi suru-uutinen.

Kalle Päätalon menehtyminen keuhkosyöpään oli lähipiirille kova isku vuonna 2000.

Tyttärentytär Vilja Päätalo oli tuolloin vain 8-vuotias.

”Jos vaari olisi elänyt pari vuotta pidempään, muistaisin varmaan enemmän hänestä. Kyllä se ikävältä tuntuu, etten oppinut tuntemaan häntä. Hän olisi varmasti ylpeä, että olen opiskellut ja olen ammatiltani äidinkielenopettaja”, Vilja sanoo.

Hän olisi toivonut voivansa käydä Kalle-vaarinsa kanssa mökillä tai metsässä ja oppia luonnossa liikkumisen taitoja.

Kallen kuoleman jälkeen Vilja Päätalo kasvoi kokonaan ilman isoisää, sillä hänen isänisänsä oli kuollut jo ennen hänen syntymäänsä.

Kalle-vaaria Vilja ajatteli usein haikeudella.

Kirjailijasuvun lapsi

Vilja Päätalo ymmärsi varhain kuuluvansa tärkeään kirjailijasukuun.

Lapsesta asti hän on haaveillut kirjoittavansa kirjan, mutta odottaa yhä tarpeeksi hyvää ideaa romaania varten.

”Muutama Päätalo-fani laittaa säännöllisesti viestiä, että milloin se sinun kirjasi ilmestyy. Eli painetta tulee kyllä”, Vilja sanoo.

Yhdeksännellä luokalla Vilja halusi tehdä vaikutuksen ja saada kouluesitelmästä täyden kympin. Hän luki selaillen vaarinsa esikoisteoksen Ihmisiä telineillä ja piti siitä esitelmän.

Esitelmästä tuli kymppi, mutta Päätalo-innostus ei vielä tarttunut.

”Ihmisiä telineillä on vaarin esikoisteos ja kerronnaltaan vielä kömpelö. Olihan se aikamoista tervanjuontia vielä siinä vaiheessa lukea”, Vilja Päätalo sanoo.

Vaikka ensimmäinen vaarin kirja ei auennut ensiyrittämältä, Kalle-vaari on ollut Viljan elämässään todella tärkeä. Juuri kirjailijasuvussa kasvaminen on yksi syy, miksi hänestä tuli äidinkielenopettaja, ja kirjallisuus alkoi ylipäänsä kiinnostaa.

Sisarukset Otso ja Vilja (alh.) vierailivat usein Tampereen mummolassa.

Sisarukset Otso ja Vilja vierailivat usein Tampereen mummolassa. Vilja Päätalon kotialbumi

Taivalkosken mökissä

Vilja Päätalolle on muodostunut lähes jokavuotinen perinne osallistua Päätalo-päiville Taivalkoskelle jo kymmenen vuoden ajan.

Perinne on yhdistänyt toisilleen läheisiä serkuksia. Heillä on ollut tapana yöpyä Päätalopäivien aikaan yhdessä suvun kesämökillä.

Kesämökki on erityinen.

Se on kopio Kalle Päätalon synnyinkodista. Alkuperäinen Kallen synnyinkoti on museoitu, mutta sille on rakennettu kopio naapuritontille elokuvalavasteeksi.
Kopio on lähes autenttinen. Ei juoksevaa vettä ja ulkohuussi.

Mökissä yöpyminen on opettanut serkukset asettumaan Kalle Päätalon saappaisiin.

”Kyllähän mökillä olo on rentouttavaa, kun siihen tottuu. Kaikki kestää kauemmin, eikä tule katsottua kelloa niin paljon. Käsin tiskaaminen kestää, kun pitää kantaa vedet järvestä. Mutta jos ajattelee Kallen aikaista elämää mökissä, pitää vielä kuvitella, että ei olisi autoja eikä autoteitä.”

Vilja Päätalo työskentelee opettajana. Hän tietää, että Kalle-vaari arvostaisi korkeakoulututkinnon vaatinutta ammattia, sillä ei itse päässyt nuorena opiskelemaan.

Vilja Päätalo työskentelee opettajana. Hän tietää, että Kalle-vaari arvostaisi korkeakoulututkinnon vaatinutta ammattia, sillä ei itse päässyt nuorena opiskelemaan. Pekka Nieminen / Otavamedia

Mökillä Vilja ei meikkaa, sutaisee hiukset vain nutturalle ja kulkee rennosti kumisaappaissa.

Yhteen asiaan Vilja kuitenkin vetää rajan alkeellisille olosuhteille: hän ei suostuisi menemään mökille, jos siellä ei olisi sähköjä. Kännyköitä ei saisi silloin ladattua.

Mitenhän Kalle suhtautuisi tällaisiin elämän uusiin välttämättömyyksiin?

”Uskon, että hän ymmärtäisi maailman muuttuneen. Kyllähän hänkin oppi kirjoittamaan tietokoneella.”

Päätalopäiville puhumaan

Vilja oli käynyt jo vuosia Päätalo-päivillä, kun päätti päästä sisälle vaarin kirjojen maailmaan.

Neljä vuotta sitten Päätalo-päivien lukijatapahtumassa Vilja sai idean alkaa lukea vaarinsa pääteosta, 26-osaista Iijoki-sarjaa.

Ajatus syttyi, kun 22-vuotias Vilja huomasi, ettei ymmärtänyt vaarinsa kirjoista kerrotuista hahmoista tai tapahtumista juuri mitään.

Samaan aikaan Viljaa alkoi kiinnostaa, miksi Päätalon kirjat ovat hänen faneilleen niin tärkeitä.

”Vaari on ollut ihan käsittämättömän tärkeä monelle ihmiselle. Edelleen Päätalo-päiville tulee ihmisiä, jotka kertovat, miten vaarin kirjat ovat auttaneet esimerkiksi masennukseen”, Vilja sanoo.

Vilja Päätalo halusi tietää, miksi vaarin kirjat koskettavat niin paljon.

”Menin sanomaan tapahtuman jälkeen Päätalo-seuran puheenjohtajalle, että ensi vuonna voin pitää Iijoki-sarjasta esitelmän, kun olen lukenut sen. Sitten siitä ei voinut perääntyä.”

Vilja Päätalo alkoi pitää puolitoistavuotisesta Iijoen luku-urakastaan blogia. Siitä tuli suosittu, ja se julkaistiin Helsingin Sanomien sivuilla.

”Toisaalta tykkäsin lukea, mutta toisaalta tuntui, etteivät kirjat ikinä lopu. Murre oli vaikeaa, kuten myös vaarin eri töihin liittyvä termistö.”

Kalle Päätalon ex libriksessä metsäjätkä kirjoittaa kynällä paperille keskellä metsää.

Kalle Päätalon ex libriksessä metsäjätkä kirjoittaa kynällä paperille keskellä metsää. Pekka Nieminen / Otavamedia

Iijoki-kirjasarja on Päätalon omaelämäkerrallinen kasvutarina Taivalkosken pikkupirtistä metsä- ja tukkitöiden kautta sotaan, rakennustöihin ja kaupunkiin asumaan. Merkittävässä osassa ovat hyvin avoimesti kerrotut naissuhteet ja mielenterveysongelmat.

Oppiko Vilja vaaristaan uusia asioita kirjasarjaa lukemalla?

”Tiesin etukäteen kaikki vaarin vaikeat kohdat: itsemurhayritykset, syrjähypyt ja sukupuolitaudit. Mutta oppihan siinä hirveästi ihmisestä, kun hän on niin henkilökohtaisesti ja kattavasti kirjoittanut oman luonteensa pienistäkin vivahteista kymmenien tuhansien sivujen verran. Se, miten suoraan vaari tunnustaa omat heikkoutensa, toimii monelle terapiana. Nyt lukemisen jälkeen tuntuu, kuin tuntisin vaarin ihmisenä.”

Viljasta tuli lopulta myös vaarinsa Kalle Päätalon fani.

”Päätalo on yksi lempikirjailijoistani. Hän on myös iso osa elämääni. Kirjoitan hänestä blogia ja pidän hänen muistoaan esillä, mistä uskoisin vaarin olevan ylpeä.”

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 11/19.

Lue myös: Kalle Päätalon pojanpojat hakevat tunnustusta sukujuurilleen

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X