Kamilla uupui äidin sairastumisen ja rankan arjen seurauksena: ”Oli pakko pysähtyä, antaa itselleen oikeus olla rikki”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Kamilla Raution uupumus, väsymys
© PEKKA NIEMINEN / OTAVAMEDIA
Vahvasta heikoksi on lyhyt matka – ja niin on hyvä. Uupumus opetti Kamilla Rautiolle, kuinka tärkeää on antaa itselleen lupa mennä rikki.

”Eräänä aivan tavallisena iltana äitini soitti minulle ja kertoi, että hänellä on huolestuttavia oireita. Jollakin mystisellä tavalla tiesin heti: äidilläni oli syöpä, ja hän tulisi kuolemaan. Diagnoosi tuli myöhemmin.

Aggressiivinen haimasyöpä muutti pienen, tiiviin perheemme elämän. Minä otin perheen vanhimman naisen roolin, ja suuri huoli isoisän pärjäämisestä siirtyi äidiltä minulle. Mieheni otti ohjat kodissamme, jotta sain olla äitini tukena.

Pyöritin arjen rattaita kuin kone: tein täysipäiväisesti töitä, vein opintoni loppuun ja valmistuin. Äidin kunto huononi nopeasti. Kuljin rinnalla loppuun saakka.

Neljä raskasta kuukautta

Se oli elämäni raskain matka. Se kesti neljä kuukautta. Kun se oli ohi, väsymys tuli vastaan kuin seinä; tunsin, kuinka voimat valuivat pois jäsenistäni eivätkä enää palanneet.

Tähän väsymykseen eivät auttaneet kävelyt, nukkumiset, vihreät vihannekset eivätkä vitamiinit. Oli pakko pysähtyä, antaa itselleen oikeus olla rikki.

Sisimmässäni ymmärsin, että en voinut jäädä liian pitkäksi aikaa paikalleni. Minun olisi autettava itseäni jotenkin, löydettävä uudelleen voimani.

Kehonhuoltokuuri puhdisti

Ravintoneuvojaystäväni tarjoutui avuksi. Hän ohjasi minulle kehonhuoltokuurin, joka perustui kehon ’uudelleenkäynnistykseen’; ensin käytiin ketoosissa, sitten ryhdyttiin vähitellen ravitsemaan kehoa monipuolisemmin. Se tuntui huikean puhdistavalta; jaksoin paremmin, olin virkeämpi ja pääkin toimi. Pian pääsin jo liikkeelle: ulos, lenkille ja joogaamaan.

En surrut yksin, vaan koko perheeni suri. Se kannatteli minua; kävimme läpi kivun ja ikävän, toisiimme turvautuen. Sain tärkeää vertaistukea kahdelta ystävältäni, jotka menettivät äitinsä samaan aikaan kuin minä.

Jooga antoi armollisuutta kohdata oma elämä

Jooga antoi minulle kestävyyttä sekä lempeyttä ja armollisuutta kohdata oma elämäni. Se, että ymmärsin itseni henkisenä ja fyysisenä kokonaisuutena, tuki selviytymistäni. Sain purettua uupumustani ja rikkinäisyyttäni myös kirjoittamalla.

Pitkittynyttä uupumusta ei paranna se, että nukutaan koko ajan enemmän ja juodaan kahvia. Oireen hoito ei pure syyhyn – on kaivettava syvemmältä. On tilanteita, jolloin pitää vain antaa itselleen lupa romahtaa; joskus se on ainoa keino resetoida jokin elämänalue, jonka on uudistuttava.

Uupumus oli hyvä opettaja: se auttoi minua löytämään itsestäni kätkettyä tietoa, omaan minuuteen liittyvää viisautta. Kun tuska on käyty läpi, on helppo nähdä ympärillään hyvää, ihanaa ja merkityksellistä.

Näin kuului käydä. Jos en olisi uskaltanut käydä pohjalla, en ehkä olisi löytänyt tietä takaisin.”

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkäri-lehdessä 10/18.

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X