Kamppailua itsensä kanssa – avoimesti transvestiittina tunnettu Markus Kuotesaho: ”Minua ei kiinnosta paskaakaan, mitä ihmiset ajattelevat, kunhan vain antavat olla rauhassa”
Siikajokinen romukauppias Markus Kuotesaho ajelehti vuosia, ennen kuin löysi itsensä ja rohkeutensa.
Markus Kuotesaho aikoo pitää minihameita vielä kymmenen vuotta. ”Sitten se loppuu. Kuka nyt haluaisi katsoa ruttuisia suonikohjuisia koipia. Sukkahousuja en pidä, eivät miehet voi niitä pitää, ne puristavat munia.”
Eteisessä makoilee kaksi kissaa, toinen lattialla ja toinen korissa hyllyn päällä. Eka-koira tassuttelee nuuhkimaan vieraita ja seuraa sitten hyräilevän isäntänsä perässä peremmälle taloon.
”Voi sinua ruttunaamaa! Eka on lähes sokea ja kuuro. Se on ihan jännityksessään”, romukauppias, avoimesti transvestiittina tunnettu Markus Kuotesaho, 60, kertoo rapsuttaessaan lempeästi jalkojen juuressa tärisevää koiraansa.
Pihalta kantautuu häkissä haukkuvan Osmon räksytys. Koirat ovat tulleet Markukselle, koska edelliset omistajat eivät ole pystyneet enää pitämään niitä.
”Nämäkin ovat vähän sellaisia huutolaispoikia.”
Eläimet ovat Markukselle kaikki kaikessa: hän pelkää elämässä vain rakkaiden koiriensa kuolemaa. Mitään muuta hän ei enää jännitä.
Ujoutta ruokittiin
Markus kasvoi kolmilapsisen perheen kuopuksena pientilalla nykyään Siikajokeen kuuluvalla Revonlahdella Pohjanmaalla. Perheellä oli enimmillään viisi lehmää. Lapsena Markus osallistui maatilan töihin.
Harrastuksia hänellä ei ollut, mutta unelmia ja haaveammatteja riitti. Maanviljelijä, laulaja, kuorma-autonkuljettaja, urakoitsija, autohajottamon omistaja…
Markus oli kiinnostunut etenkin autoista ja opetteli ohjaamaan autoa Revonlahden pastorin Opelilla papin sylissä istuen. Kun jalat ylsivät polkimelle, hän pääsi huristelemaan 61-mallin Neckarilla. Autoista tuli ammatti, mutta ennen autohajottamon perustamista Markus työskenteli maatalouslomittajana. 2000-luvun alussa hänestä tuli romukauppias.
”Lapsuus oli niin hajanaista. Tuntui, että voisin haluta olla sitä tai voisin haluta olla tätä. Koko lapsuus oli sellaista etsikkoaikaa. En tiennyt yhtään mitään mistään, sitä vain haikailin jotain. Asiat tapahtuivat, halusinpa minä tai en. Vain ajelehdin. Oli paljon haaveita, mutta valmista ei tullut oikein mistään. Myöhemmin on harmittanut, että olisi pitänyt hoitaa asioita jämerämmin.”
Lapsena Markus oli myös ujo ja arka. Vielä viime aikoina hän on jännittänyt isommissa porukoissa, varsinkin selvinpäin. Häntä on kyselty juontajaksi tapahtumiin ja stand up -esityksiin, mutta stand up -komiikka ei Markukselta käy.
”Täälläpäin ujoutta ruokittiin. Olisi pitänyt puhua määrätyn kaavan mukaan. Se vain pahensi ujouttani.”
Kesti vuosia, ennen kuin hän löysi rohkeutensa.
Ensimmäinen hame
Pinkki tyllimekko, niitein koristellut mustat korkokengät, avonainen toppi, musta nahkatakki. Meikkaamisessa ja laittautumisessa meni tänä aamuna toista tuntia.
Markus sulkee silmät ja suihkauttaa meikinkiinnityssuihketta kasvoilleen.
”Olen saanut tämän lahjaksi, niin kuin nämä kaikki”, hän sanoo osoittaen hyllyllä olevia meikkejä, ihonhoitotuotteita ja korkokenkiä.
Lapsena Markus ei koskaan kokeillut salaa äitinsä vaatteita. Ajatus ei käynyt hänellä edes mielessä, ja nähdessään 10-vuotiaana ensimmäisen kerran transvestiitin hän järkyttyi.
Markus oli 38-vuotias pukiessaan ensimmäisen kerran hameen päälleen 1990-luvun lopussa. Ajatus tuli mieleen tv:tä katsoessa, ja seuraavana päivänä hän päätti kokeilla naisten vaatteita luettuaan jutun transvestiitista heteromiehestä.
Markuksesta tuntui kuin salama olisi iskenyt. Tuotahan hän oli aina halunnut tehdä! Samalla hän muisti ihailleensa jo aiemmin kierrätyskeskuksesta löytämiään hameita.
Sydän hakkasi jännityksestä, kun Markus puki hameen ylleen. Se tuntui heti luontevalta. Silti häntä nolotti käydä paikallisessa vaateliikkeessä ostamassa hame. Myöhemmin Markus kokeili myös korkokenkiä ja alkoi meikata.
Markus vertaa asiaa laulamiseen, senkin hän löysi vasta vanhemmalla iällä opetellessaan kappaleita karaokebaarissa.
”Se on ollut minussa koko ajan, mutta en ole sitä tiedostanut. Se on sitä vaakaihmisen elämää, mistään ei ole varma.”
Lapsena Markus oli innokas kalamies, ja kalastus yhdisti koko perhettä. Kuvassa Markus onkii Siikajoella kesällä 1967. © Markus Kuotesahon kotialbumi
Liian nuorena kouluun
Lähdetään käymään ulkona. Markuksen piha on täynnä autoja, joillakin niistä hän on ajanut vain tänne.
Toisella puolella peltoa soi kello välitunnin merkiksi, ja pian heinäsirkkojen sirinä peittyy lasten nauruun ja kiljahteluun.
Vuonna 1965 Markus aloitti koulutaipaleensa samassa koulussa. Ensimmäisenä koulupäivänä tädin mies Pauli vei hänet kouluun sinisellä Volgalla. Markus istui etupenkillä ja jännitti, tietääkö Pauli varmasti, missä koulu on.
Ensimmäisestä koulusta on mukaviakin muistoja, mutta myöhemmin oppilaitoksen vaihduttua koulunkäynnistä tuli tervanjuontia.
”Ensinnäkin menin liian nuorena kouluun enkä ollut oppimiskykyinen. Koulu ei kiinnostanut paskan vertaa. Koulukäynnin pitäisi olla vapaaehtoista.”
Myöhemmin Markus vaihtoi koulua Siikajoelle ja Ruukiin. Ruukissa Markuksesta tuli kiusattu ja kiusaaja, ja koulunkäynnistä yhtä tappelua. Opettajat eivät koskaan puuttuneet oppilaiden välienselvittelyyn tai kiusaamiseen.
”Ai miksi kiusasivat? Minkä takia tämä maailma on tällainen? En osaa niin yksiselitteisesti sanoa. Olosuhteet vievät ihmistä, ja välillä ihmiset ovat pirullisia.”
Varovainen alku
Markus tunnustaa pelänneensä varsinkin aluksi muiden suhtautumista transvestisuuteensa. Kun Markus ensimmäistä kertaa meni kylän kauppaan hameeseen pukeutuneena, hän sai ajaa kaupan pihaan monta kertaa ennen kuin uskaltautui sisään.
Tutussa kaupassa kauppiaspariskunta otti Markuksen vastaan yhtä ystävällisesti kuin ennenkin. Markus yllättyi iloisesti, että kauppiaille hame ei ollut ongelma.
”He hyväksyivät heti. Minulle se oli kaapista tulemista. Välillä sain kuulla naljailua, mutta enimmäkseen ihmiset suhtautuivat aika positiivisesti.”
Hän aloitti kuitenkin varovasti, ensin hän piti julkisesti kilttiä, sitten hametta. Vasta myöhemmin hän alkoi meikata ja käyttää korkokenkiä. Aluksi hän myös kielsi olevansa transvestiitti.
Markuksen on pitänyt kasvattaa paksu nahka. Takavuosina joku hälytti poliisin paikalle nähtyään hameeseen pukeutuneen miehen kylillä. Nykyään hänelle tullaan vain harvoin huutelemaan, mutta viimeksi näin kävi Helsingin rautatieasemalla kesällä. Revonlahdella Markus saa olla rauhassa.
Markus on menettänyt ystävyyssuhteita transvestisuuden takia. ”Tietenkin ympäristön paineiden takia”, hän sanoo. © Teija Soini
Vaikea paikka
Markuksella oli lähes kymmenen vuoden tauko transvestisuudesta, kun hän seurusteli pitkään naisen kanssa. Hän katuu taukoa, samoin kuin sitä, että tajusi niin myöhään olevansa mikä on. Uudelleen hän alkoi pukeutua hameisiin vuonna 2012 vaikka pelkäsi, että on jo liian vanha.
Läheisillä ja ystävillä oli siinä aluksi sulateltavaa. Varsinkin vanhemmille asia oli pitkään vaikea. Kun Markus kävi ensimmäisen kerran hameessa vanhempiensa luona 2000-luvun alussa, häntä pelotti, mitä mieltä isä on. Tilanne oli yhtä jännittävä kuin Markus pelkäsikin.
”Isä ei puhunut mitään, katseli vain muualle. Isälle se oli kai kova paikka – ja kaikille. Muutamille kavereille, ja tietenkin minulle itselleni. Muiden ihmisten takia se pelotti. Mutta ei minulla ole ollut varsinaisia ongelmia tämän takia. Se on paljon omaakin asennetta. Olen vain päättänyt olla välittämättä muiden ihmisten mielipiteistä. Mutta meni siinä oma aikansa.”
”Minua ei kiinnosta paskaakaan, mitä ihmiset ajattelevat, kunhan vain antavat olla rauhassa.”
Julkisuuden kautta Markuksesta on alkanut tuntua, että nyt hänet hyväksyvät kaikki. Nekin, jotka aluksi olivat vastaan. Isäkin on katsonut Markuksen ohjelmia ja kehunut, jos tämä on sanonut poliitikoille suorat sanat.
”Joillekuille muut ihmiset ovat tärkeämpiä kuin verisuku. Minua ei kiinnosta paskaakaan, mitä ihmiset ajattelevat, kunhan vain antavat olla rauhassa.”
Kauhea ristiriita
Pihlajanmarjat hehkuvat syysauringossa, osa lehdistä kellertää. Markus hyräilee Päivänsädettä ja menninkäistä. Eka juoksentelee ympäriinsä ja kömpii lopulta sinisen auton alle. Se ei pääse sieltä enää pois.
”Eka, pakita tänne, tule tule”, Markus houkuttelee, ja pian Eka nuuskii jo muita autoja.
Markus ajattelee, että luterilainen kirkko näkee transvestisuuden ikään kuin kamppailtavana kiusauksena.
”Kauheasti pitäisi rukoilla. Armahda, etten taas vain halua pitää transsuvaatteita! En sisäistä sitä, että ne olisivat naisten vaatteita. Se on kauhea ristiriita. Ajattelen, että mitä se ketään haittaa, jos vielä kymmenen vuotta transuilen. Meni tuota nuoruutta niin paljon hukkaan, ja pitää yrittää kuroa sitä umpeen. Mutta sukkahousuja en pidä. Eivät miehet voi niitä pitää, ne puristavat munia.”
Vuodet ovat koulineet Markuksen ujoutta pois, mutta räväkkyyden ja sanavalmiuden takana on yhä herkkä mies. Hän ei osaa sanoa, mistä sai rohkeutta tulla julkisuuteen “naisten vaatteissa” elävänä miehenä.
”Se piti kai tehdä. Kyllähän se oli sellaista tappelua itsensä kanssa. Mietin koko ajan, uskallanko mennä ja mitä jos kaikki toljottavat. Se oli aika onnetonta, toivotonta hommaa. En ole niin rohkea, olen paljon pelännytkin ja ollut valmiina iskemään takaisin, ennen kuin minua lyödään. Mutta ei ole lyöty, ainakaan transsuilun takia.”
Kirsi-Maria Hiltusen kirjoittama elämäkerta Markus Kuotesaho – Legenda jo eläessään (Koikkela Kustannus) ilmestyi 26. syyskuuta.