Kangasniemen kunnanjohtajan pesti johdatti Risto Nylundin rakkauden luo: ”On mukavampi ja turvallisempi olla parina”

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Kangasniemen kunnanjohtaja Risto ja Päivi-rakas
Leskeksi jäänyt Päivi Kyröläinen ja Risto Nylund nauttivat yhteisestä arjesta. © Hanna-Kaisa Hämäläinen
Kangasniemen kunnanjohtajan pesti oli Risto Nylundille onnenpotku. Tänä uutenavuotena hän juhlii kolmevuotista kihlausta Päivi Kyröläisen kanssa. Yhteiset eläkepäivät kuluvat yhdessä kokkaillen, sauvakävellen ja pihapiirin lintuja tiiraillen.

Pieksämäen Veturitallilla vietettiin tammikuussa 2018 Etelä-Savon yrittäjägaalaa. Keittiökalusteyrittäjä Päivi Kyröläinen oli jäänyt pari kuukautta aiemmin leskeksi, eikä ollut juhlatuulella, mutta ystävä houkutteli hänet mukaan. Virkansa puolesta paikalla ollut kunnanjohtaja Risto Nylund plaseerattiin Kangasniemen yrittäjien pöytään, jossa vastapäätä sattui istumaan Päivi.

”Katseemme kohtasivat alkuillasta, ja askeleet sopivat hyvin yhteen tanssilattialla. Jotain ilmassa oli, mutta illasta seurasi vain Facebook-ystävyys”, Risto muistelee ensitapaamista.

Seuraavana kesänä Risto näki Päivin Kangasniemen rantatorilla juttelemassa yhteisen tutun kanssa. Mutta Päivi ehti lähteä ennen kuin Risto ehti paikalle.

Seuraava kohtaaminen oli yrittäjägaalassa 2019. Se oli kohtalokas.

Risto oli Facebookista huomannut, että Päivi on menossa sinne.

Etsin hänen paikkansa ja istuin viereen. Sillä tiellä ollaan.

Päivi ja Risto tanssivat koko illan.

Tuntui niin luonnolliselta ja helpolta olla Päivin kanssa. Olin ollut kymmenen vuotta yksin eroni jälkeen”, Risto muistelee.

Uutenavuotena kihloihin

Korona toimi lisä-amorina, sillä se nopeutti pariskunnan yhteen muuttoa ja eläkkeelle jäämistä.

Keittiömaailman kauppiaana toiminut Päivi asui vielä 2019 viikot Mikkelissä. Hän ajoi vain viikonloppuisin kotitilalleen Kangasniemen Kerikantaan. Aluksi pari vietti aikaa Mikkelissä, mutta pikkuhiljaa kevään edetessä pariskunta oli yhtä useammin Kangasniemellä Päivin kodissa.

”Olimme jo päättäneet muuttaa yhteen maaliskuussa 2020. Sitten iski korona. Yhtäkkiä olimmekin tiiviisti yhdessä ja teimme paljon etätöitä Kerikannassa.

Kun Risto jäi eläkkeelle elokuussa 2020, Päivikin jätti työnsä ja jäi eläkkeelle vuoden aiottua aikaisemmin.

Päivi ja Risto kihlautuivat kotonaan 1.1.2020. Kihlaus oli molemmille tärkeä vahvistus.

”Päivistä kumpuaa sydämen hyvyyttä. Olemme yhdessä onnellisia maalaisia”, Risto sanoo.

Päivi kehuu Ristoa turvalliseksi ja avuliaaksi.

”Elämämme on arkista ilotulitusta, kun kaikki on niin hyvin.

”Elämä oli hyvää ennenkin, mutta Päivin tavattuani kaikki on mennyt vain parempaan suuntaan. Hänen kanssaan on niin hyvä olla”, Risto sanoo. © Hanna-Kaisa Hämäläinen

”Elämä oli hyvää ennenkin, mutta Päivin tavattuani kaikki on mennyt vain parempaan suuntaan. Hänen kanssaan on niin hyvä olla”, Risto sanoo. © Hanna-Kaisa Hämäläinen

Päivät täyttyvät kuin itsestään

Kihlaparin arki on seesteistä. Aamuvirkut kumppanukset nousevat yleensä jo kuudelta. Päivi, 64, keittää kaurapuuron ja Risto, 65, kahvin. Sitten on sauvakävelylenkin vuoro metsätiellä.

Talvella arki on rauhallista, mutta kesällä tilalla riittää tehtävää.

”Möyrimme isossa hyötypuutarhassamme seitsemänä päivänä viikossa aamukuudesta iltakuuteen.”

Työn määrä ei ole eläkkeellä vähentynyt, mutta laatu on muuttunut.

”Päivi keksii kyllä puuhaa meille”, Risto sanoo nauraen mutta jatkaa tykkäävänsä pihatöistä.

Toistasataa vuotta vanhassa suuressa hirsitalossa ja pihapiirin rakennuksissa riittää korjattavaa ja kunnostettavaa. Talo on Päivin edesmenneen miehen kotipaikka, joka on ollut saman suvun hallinnassa vuodesta 1639. Päivi on asunut entisellä maitotilalla yli 40 vuotta.

”Edellinen elämäni on täällä esillä, esimerkiksi hääkuvat. Ne kuuluvat tänne. Riston mielestä tämä on luonnollista, ja puhumme edesmenneestä miehestänikin melkein viikoittain.”

Kun Päivi ja Risto muuttivat yhteen, turhia huonekaluja oli paljon. Osa vietiin kierrätykseen ja osa odottaa seuraavaa sijoituspaikkaa.

Joskus naisen kotiin muuttavalle miehelle ei tahdo löytyä omaa tilaa, mutta 200-neliöiseen maalaistaloon asettunut Risto on saanut yllin kyllin kaappitilaa.

”Olen muuttanut niin monta kertaa elämässäni paikkakuntaa, että kotiudun nopeasti. Entisiä koteja on parikymmentä. Mutta kun seitsemän vuotta sitten ajelin Nastolasta Kangasniemelle työpaikkahaastatteluun, en olisi voinut kuvitellakaan, että löydän täältä rakkauden.”

Keväisin Risto ja Päivi hiihtelevät Puulan jäällä. Ennen Risto kävi Lapissa hiihtämässä, mutta nyt Puula ja Päivi riittävät hänelle. © Päivin ja Riston kotialbumi

Keväisin Risto ja Päivi hiihtelevät Puulan jäällä. Ennen Risto kävi Lapissa hiihtämässä, mutta nyt Puula ja Päivi riittävät hänelle. © Päivin ja Riston kotialbumi

Pimeän ajan ylellisyyttä

Risto lempipaikka on keittiön pöytä, jonka ääressä nautitaan yhdessä aamupala. Samalla katsellaan takapihan lintulautaa, joka roikkuu kolmessa heinäseipäässä.

”Muistan kiireisenä työaikana unelmoineeni, että kunpa saisin joskus istua tämän pöydän äärellä aamupuurolla ilman kiirettä. Nyt se aika on koittanut.”

Pari katselee lintuja kiikareilla ja tunnistaa niitä lintukirjan avulla.

”Keväällä tunnistin pulmusparven pihalla”, Risto kertoo.

Päivin mielestä pimeän ajan arjen ylellisyyttä on telkkarin katsominen saman viltin alla kylki kyljessä, käsi kädessä ja jalat jalkarahilla.

”Katselemme Wallanderia, Beckiä ja saksalaisia dekkareita. Teemme myös vaikeita sanaristikoita yhdessä. Se on kivaa, kun toinen täydentää toista ja syntyy keskustelua. Teemme kaiken yhdessä siivouksesta alkaen.”

Ruoan pari tekee enimmäkseen puuhellalla. Keittoja ja laatikoita syntyy kerralla muutamaksi päiväksi. Risto kerää lehdistä uusia ruokaohjeita kokeiltavaksi.

Viime keväänä pihalle hankittiin uusi puutarhakeinu, joka laitettiin parhaaseen ilta-aurinkopaikkaan.

”Pitkän puutarhapäivän jälkeen saatamme mennä siihen ruoan jälkeen fiilistelemään. Joskus otan meille lasilliset viiniäkin.”

Keinusta aukeaa kaunis näkymä puutarhaan.

”Ei meidän tarvitse edes jutella, usein vain katselemme lintuja. Maisemaa ihaillessa olen onnellinen, että löysin kumppanin, joka tykkää tästä näkymästä yhtä paljon kuin minä.”

”Elämämme on arkista ilotulitusta, kun kaikki on niin hyvin”, Päivi sanoo. © Hanna-Kaisa Hämäläinen

”Elämämme on arkista ilotulitusta, kun kaikki on niin hyvin”, Päivi sanoo. © Hanna-Kaisa Hämäläinen

Sydänten yhteistä leikkiä

Ristosta on ihanaa herätä aamuisin toisen vierestä. Tai havahtua yöllä siihen, että Päivi hengittää siinä vieressä.

”Se tuo onnen tunteen, jota minulla ei ole ollut vuosikausiin.”

Risto laskeskelee, että heillä voi olla 15–20 yhteistä vuotta, jos he pitävät huolta terveydestään.

”Onnellinen yhdessäolo lisää terveyttä.”

Risto kuvailee kauniisti elämän olevan sydänten yhteistä leikkiä. Hän vertaa heidän rakkauttaan tulen sytyttämiseen uuniin.

”Ylhäältä sytytetty palaa rauhallisesti. Meillä molemmilla pitää olla kuivia klapeja, joita lisätä liekkiin, jotta se pysyy ja palaa tasaisesti. Mutta koska olemme persoonia, välillä jompikumpi laittaa tuleen pihkaisen, paukkuvan puun. Mutta se menee ohi, kun toinen lisää kuivaa puuta.”

Pari saa joskus pientä toraa aikaan.

”Minä sanon nopeasti ja ehkä vähän napakastikin, mutta se menee hetkessä ohi. Kokatessa teen viittä asiaa kerrallaan, lisään puita hellaan, tiskaan ja pilkon vihanneksia. Risto taas keskittyy yhteen asiaan. Olen opetellut, etten puutu siihen, kun hän leikkaa yhtä porkkanaviipaletta kerrallaan”, Päivi kertoo.

Ristoa naurattaa.

”Persoonamme ja elämänarvomme sopivat hyvin yhteen, samoin elämänrytmimme ja arvomme.”

Molempien lapset ovat tyytyväisiä, että Päivi ja Risto ovat löytäneet toisensa.

”Luonnossakin näkee aina kaksi lintua yhdessä. Myös ihmisillä on mukavampi ja turvallisempi olla parina.”

Lue myös: Saksasta vaimoksi Posiolle – Christina rakastui ensin Suomeen, sitten porokuiskaaja-Manneen

Juttu julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 12/22.

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X