”Twitterissä ei tarvitse olla kenenkään kaveri” – Kapellimestari Atso Almila vaihtoi Facebookin Twitteriin

Jaa kaverilleTilaa Seura
Kapellimestari Atso Almila
© Antti Aimo-Koivisto / Lehtikuva
Kapellimestari, säveltäjä ja professori Atso Almila lopetti Facebookin käytön ja hullaantui uudelleen Twitteristä.

”Lähdin Facebookista vuonna 2012 presidentinvaalien alla. En jaksanut siellä käytävää poliittista vääntöä ja vaalihössötystä. Tarkoitukseni oli pitää vaalitauko, mutta en koskaan palannut.

Tuntuu hyvältä olla vapaa Facebookin kärjistyvistä keskusteluista, joissa yleensä aina joku haluaa ymmärtää tahallaan toista väärin. Facebook eli tuohon aikaan muutosvaihetta, jossa kohdennetut mainokset alkoivat olla yhä hallitsevammassa roolissa.

En pitänyt siitä, etten pystynyt itse säätelemään, mitä näen uutisvirrassani.”

”Twitter on minulle chatti”

”Lopetettuani Facebookin käytön, löysin uudelleen Twitterin, jonne olin liittynyt vuonna 2010. Innostuin twiittailusta tosissani, kun alani kannalta tärkeät toimijat ja kulttuurilaitokset tulivat Twitteriin.

Aloin twiittailla niin ahkerasti musiikkiin ja kulttuuriin liittyvistä asioista, että sain 2015 Suomen yliopistojen viestinnän ammattilaisten tunnustuspalkinnon.

Vaikka käytän Twitteriä paljon työasioihin, twiittailu ei tunnu minusta työltä. Ennen kaikkea Twitter on minulle chatti, jossa voin rupatella ihmisten kanssa.”

”Ihminen tarvitsee lepoa ja omaa aikaa, jolloin mikään ei piippaa”

”Nautin siitä, että aivan kuten Facebookissa, myös Twitterissä voi löytää tuttuja vuosien takaa ja eri puolilta maailmaa. Eräänä aamuna istuin kuuden jälkeen kotisohvalla twiittailemassa. Samaan aikaan linjoilla olivat kollegani Yhdysvalloissa ja Australiassa.

Pidän Twitterin napakkuudesta.

Twitterissä ei tarvitse ruveta kenenkään kaveriksi, vaan siellä voi seurata niitä, joita haluaa. Minulla on tällä hetkellä noin 15 000 seuraajaa, ja seuraan noin 7000 twiittaajaa.

Perheen sisällä ja erittäin läheisten ystävien välillä käytän WhatsAppia. Sähköpostit luen noin kerran päivässä.

Ennen luulin, että olen laiska, kun en jaksa olla aina tavoitettavissa. Myöhemmin ymmärsin, että ihminen tarvitsee lepoa ja omaa aikaa, jolloin mikään ei piippaa. Haluan päättää itse ajankäytöstäni.”

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkärissä 3/19.

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X