”Kärsin turhaan, sillä luulin migreeniä vain lihasjumiksi”

Tuija Palm ehti kärsiä pitkään päänsärystä, ennen kuin selvisi, että raastavat kivut johtuvat migreenistä.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Tuija nauttii luonnossa liikkumisesta aina, kun se on mahdollista. ”Metsässä kävely on mielen terapiaa.”

Tuija Palm ehti kärsiä pitkään päänsärystä, ennen kuin selvisi, että raastavat kivut johtuvat migreenistä.
(Päivitetty: )
Teksti:
Pirjo Kemppinen

Tuija Palmin, 30, päänsärkykohtaukset saattoivat kestää kaksikin vuorokautta. Hän ei mennyt lääkäriin, koska oletti päänsäryn johtuvan vain jumiutuneista niska- ja hartialihaksista.

Tähän havahduin

”Viisi vuotta sitten odotin esikoistani. Olin neljännellä kuukaudella raskaana ja istuin illan sohvalla kutomassa vauvalle villahaalaria. Seuraavana aamuna heräsin siihen, että pään oikeaa puolta särki järkyttävän paljon. Kuvittelin kivun helpottuvan särkylääkkeillä, mutta se äityikin paljon pahemmaksi.

Lopulta makasin sängyssä tyyny kasvojeni päällä pimeässä huoneessa. Yritin ikään kuin kadota, kunnes kipu helpottuisi. Pimeydessä kului koko päivä.

En hakeutunut lääkäriin vielä silloin. Luonteeni mukaisesti yritin sinnitellä ja kestää. Muita kehotan toimimaan päinvastoin. Turhaa kipua ei tarvitse sietää, vaan kannattaa hakea apua ajoissa.

Vastaanotolle

Kun samanlaisia kohtauksia oli ollut useita peräkkäin, kerroin niistä neuvolassa. Useilla sukulaisillani on migreeni, joten osasin epäillä sitä.

Lääkitystä ei voitu kokeilla, koska olin raskaana. Oli sinniteltävä synnytykseen asti.

Vauvan synnyttyä sain lähetteen fysioterapeutin vastaanotolle. Hän sanoi minun sairastavan lihasperäistä migreeniä, jota lihasten jumiutuminen ärsyttää. Hän laati minulle päivittäisen voimistelu- ja venyttelyohjelman. Siitä ei ollut apua.

Migreenikohtauksia tuli pahimmillaan vähintään yksi viikossa. Kohtaus kesti vuorokaudesta kahteen.

Näin hoidettiin

Yritin pärjätä ibuprofeenin ja parasetamolin avulla, mutta ne eivät vieneet kipua pois. Oli pakko palata lääkärin vastaanotolle. Fysioterapeutin lausunnon luettuaan hänkin totesi, että sairastan migreeniä.

Erilaisia migreenilääkkeitä on runsaasti. Toimiva on etsittävä kokeilemalla. Minulle määrätty lääke pitää ottaa, kun kohtaus on alkamassa. Kohtaukseni alkavat yleensä keskellä yötä. Niinpä en ehdi ottaa lääkettä ajoissa, sillä herätessäni särkyyn se on jo yltynyt.

Kipu alkaa oikeanpuoleisessa takaraivossa ja kulkee sieltä oikeanpuoleiseen silmään. Tuntuu kuin joku viiltäisi teräesineellä.

Muutaman kerran silmissä on välkehtinyt, mutta yleensä näköhäiriöitä ei ole. Sen sijaan voin pahoin. Ensin tunnen lievää kuvotusta, sitten tunne äityy ja usein lopulta oksennan. Se pahentaa tilannetta, sillä oksentaessa painetta kerääntyy päähän entistä enemmän.

Kohtauksen aikana lepään pimeässä sekä yritän venyttää ja rentouttaa lihaksia. Lisäksi pidän lämmitettyjä kaurapusseja takaraivolla. Se helpottaa vähän. Kohtauksen edetessä palelen, joten käperryn peittojen alle.

Jälkeenpäin olen väsynyt, mutta myös kiitollinen, koska enää ei satu. On ihanaa, ettei särkyä ole jatkuvasti.

Tässä ja nyt

Kuluneen vuoden aikana kohtauksia on ollut keskimäärin kerran kuukaudessa.

Kuopukseni syntyi joulukuussa 2015. Palasin työhön lasten ja naisten vaatteiden mittatilausompelijaksi syyskuussa. Jännittää, lisääntyvätkö kohtaukset, kun istun koko päivän ompelukoneen äärellä. Olen jo sopinut lääkärin kanssa, että tarvittaessa aloitan estolääkityksen.

Oikeastaan tunnen pääseväni aika vähällä. Vanhemmillani ja sisaruksillani on yhteensä yli kymmenen autoimmuunisairautta. Migreeni on kuitenkin pieni asia verrattuna sairauksiin, jotka vaikuttavat kauttaaltaan elämiseen ja olemiseen. Migreeni tulee ja menee, se ei hallitse koko elämää.

Yritän muutenkin keskittyä elämän myönteisiin puoliin enkä takerru kielteisiin. Haluan olla kiitollinen siitä, mitä minulla on. Kokemuksesta tiedän, että voisi olla huonomminkin.

Sairastin 14-vuotiaana non-Hodgkinin lymfoomiin lukeutuvan B-solulymfooman. Syöpä oli levinnyt kolmannelle asteelle ja vaati todella aggressiivista hoitoa. Vietin yhdeksän kuukautta sairaalassa eristyksessä.

Se kasvatti luonnetta. Tajusin, ettei elämä ole itsestäänselvyys. Se pitää elää ja siitä pitää ottaa kaikki irti.”

Lue lisää migreenistä

X