Terhin ja Jarin koti on yhdistelmä eri tyylejä: ”Keskeneräisyys kuuluu kotini filosofiaan” - katso kuvat kauniista Kaunis Villa Kaaoksesta

Terhi ja Jari Palomaan koti on eri tyylien rohkea sekoitus – kaikkea sitä mistä rouva sattuu tykkäämään. Aina on tilaa ihanille esineille.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Terhi Palomaa istuu lempinurkkauksessaan salissa koirien kanssa. Abbie makaa, Tara istuu.

Terhi ja Jari Palomaan koti on eri tyylien rohkea sekoitus – kaikkea sitä mistä rouva sattuu tykkäämään. Aina on tilaa ihanille esineille.
Teksti: Reija Ypyä

Minua innostavat raskaat materiaalit, kuten vanhat punaiset sametit, muhkeat pitsit ja koreat gobeliinit. Tykkään koukeroisista huonekaluista, joissa näkyy taitava puusepän työ.

Kodissani on paljon tummaa viininpunaista, johon yhdistän myrkynvihreää, liilaa, kultaa ja mustaa. Valkoinen ei ole minulle väri.

En halua puhua sisustamisesta, vaan luon kotia, jossa on vähän antiikkia, hyppysellinen taidetta ja hivenen kitschiä. Onneksi miestäni ei kiinnosta kodin ilme pätkääkään, joten saan olla täysin itsevaltias sen suhteen. Mutta onneksi hän on kuitenkin mukana toteuttamassa monia toiveitani.

Jari ja Terhi ovat juuri tehneet aamutalleja neljä tuntia. Nyt on helppo hymyillä.

Jari ja Terhi ovat juuri tehneet aamutalleja neljä tuntia. Nyt on helppo hymyillä. Sara Pihlaja

Ei mitään järkeä

Jari ja minä löysimme toisemme vasta vanhemmalla iällä. Kun meillä oli mahdollisuus saada toisemme kymmenen vuotta sitten, ostimme vanhan kansakoulun Orivedeltä ja minä pakkasin Lohjalla hevoset, kissat, koirat ja tavarat rekkaan. Jari liittyi mukaan Tampereelta. Kodin ostokriteerinä oli hevostalli ja maalämpö.

Hankinnassa ei ollut mitään järkeä, sillä talo on keskellä ei mitään.
Maalämpö ei pelittänyt eikä ratsastustoiminta kannattanut. Pari talvea nukuimme kylmässä koulussa pilkkihaalarit päällä pönttöuunit humisten. Lopulta lämmitys saatiin kuntoon.

 

Koulu oli myös ankean ruma, 800 neliötä valkoisia seiniä ja loisteputkia. Lisäbonuksena kovaksi tallattu koulun piha, ei mitään vehreää puutarhaa.

Mutta päätimme kääntää koulun karman. Menimme siellä naimisiin heti, kun sain punaisen salin juhlakuntoon. Aloitimme siis uuden elämän.

Pääovella Abbie, Maikki, Gaala, Irma ja Impi.

Pääovella Abbie, Maikki, Gaala, Irma ja Impi. Sara Pihlaja

Koristeita katossakin

Tavaramme ja huonekalumme löysivät paikkansa jo kymmenen vuotta sitten, eivätkä ne ole juurikaan vaihtaneet sijaansa.

Meillä on neljän huushollin tavaroita, minulta, Jarilta, vanhemmiltani ja appiukon lapsuudenkodista. Niiden ympärille kerääntyy koko ajan uusia, minua inspiroivia tavaroita.

Suosikkihuoneitani ovat ylisuuren talon onnettoman pieni keittiö sekä mystinen, tummanpuhuva sali. Se on olotilamme, jossa on värikkäät pönttöuunit ja erilaisia sohvaryhmiä.

 

Siellä vietämme Jarin kanssa aikaa leffoja katsellen tai kirjoja lukien. Samalla ihailen katossa olevaa kuutta kristallikruunua, itämaisia koristekankaita, peilejä ja tauluja.

Taiteilija Tiina Hallalahden tekemä pupu on yllätyslahja aviomieheltä. Se on tärkeässä osassa Liisa Ihmemaassa -asetelmassa.

Taiteilija Tiina Hallalahden tekemä pupu on yllätyslahja aviomieheltä. Se on tärkeässä osassa Liisa Ihmemaassa -asetelmassa. Sara Pihlaja

Buduaarissa on nostalgista vintagetavaraa, sulkia ja naisellisia koruja.

Buduaarissa on nostalgista vintagetavaraa, sulkia ja naisellisia koruja. Sara Pihlaja

Terhi koristelee pienen kirjastohuoneen kattoa tapettinäytteillä. Projekti on kesken.

Terhi koristelee pienen kirjastohuoneen kattoa tapettinäytteillä. Projekti on kesken. Sara Pihlaja

Kun seinät tulivat täyteen, siirryin koristelemaan kattoja. Rakastan koukeroisia peilejä, joilla tehostan näkymiä. Kattoon niitä mahtuukin useita.

Salin seinillä on gobeliineja, tauluja, valtava täytetty hirvenpää sekä kalloja ja sarvia. Siellä on myös täytettyjä peuroja, lintuja ja pari kettua. Erikoisuutena on täytetyt mustat joutsenet.

Tykkään täytetyistä eläimistä, vaikka muut ihmiset yleensä inhoavat niitä. He paheksuvat, että kuinka voin eläinystävänä pitää niitä esillä. Mutta minulla ei ole Afrikan safarimatkoilta kaadettuja eläimiä, vaan kotimaisia lintuja ja hirvenpäitä. Monet linnuista ovat kuolleet lennettyään voimalankoihin.

Myös eläviä eläimiä majailee salissa. Joku viidestä kissasta loikoilee sohvalla tai 1800-luvun lastenvaunuissa. Rakastan salin kuvioituja itämaisia mattoja, mutta minulle kelpaavat myös muiden hylkimät sinapin väriset vanhat plyyssimatot.

Myrkky-kissa viihtyy myrkynvihreiden kaapinovien edessä. Se on yksi Terhin lempivärejä.

Myrkky-kissa viihtyy myrkynvihreiden kaapinovien edessä. Se on yksi Terhin lempivärejä. Sara Pihlaja

Yksi tärkeimpiä tauluja on ystävältä saatu punainen taulu, josta lähti koko kyläkoulun värimaailma.

Pidän pöydillä pieniä, arvoituksellisia asetelmia. En kätke kaappeihin tavaroitani.
Muutama vuosi sitten järjestelin Liisa ihmemaassa -teeman teekutsuineen. Pöydällä on lintuhäkki, iso kanipatsas ja teekannu, ja vadilla vieressä kuivattuja ruusunlehtiä.

Keskeneräisyys kuuluu kotini filosofiaan. Kodin ei kuulu koskaan olla valmis, vaan se elää päiväkirjan kaltaista elämää. Aina on tilaa ihanille esineille. Olen ollut keräilijä koko ikäni.

Tavaroiden henki ja kulunut kauneus saa kertoa oman tarinansa. Trendit ja sisustusmuodit eivät merkitse minulle mitään. Romuromantiikka saa kukkia – ruusu, raita ja ruutu mahtuvat samaan tilaan. En tavoittele harmonista kokonaisuutta.

 

Olotila on talon käytetyin huone keittiön lisäksi. Sinne mahtuvat vaikka kaikki seitsemän lasta perheineen kyläilemään.

Olotila on talon käytetyin huone keittiön lisäksi. Sinne mahtuvat vaikka kaikki seitsemän lasta perheineen kyläilemään. Sara Pihlaja

Terhi mielestä punainen sametti sopii joka paikkaan.

Terhi mielestä punainen sametti sopii joka paikkaan. Sara Pihlaja

Ruokasalissa on yhdistetty myrkynvihreää ja viininpunaista puuhun. Koristeelliset ruokapöydän tuolit löytyivät Lahden kierrätyskeskuksesta.

Ruokasalissa on yhdistetty myrkynvihreää ja viininpunaista puuhun. Koristeelliset ruokapöydän tuolit löytyivät Lahden kierrätyskeskuksesta. Sara Pihlaja

Kumma mummola

Neljä lastani ja mieheni kolme lasta vierailevat silloin tällöin Villa Kaaoksessa. Tilaahan meillä riittää.

Seitsemänvuotiasta lapsenlastani Nikiä hiukan pelotti pienempänä synkän tumma mummola.

Nyt hän tietää, että ei täällä kummittele, vaikka paikat ovat täynnä kummallisia esineitä. Kerran aamupuurolla keittiössä Niki osoitti seinällä olevaa ehkä A4-kokoista tyhjää tilaa.

”Mummi, tuohon mahtuisi vielä jotakin”, hän huomioi. Fiksu poika.

Prinsessamainen vierashuone loistaa sinisenä.

Prinsessamainen vierashuone loistaa sinisenä. Sara Pihlaja

Meillä on 14 koiraa ja viisi kissaa. Ne liikkuvat huoneesta toiseen melko vapaasti ja makoilevat sohvilla kuin perheenjäsenet. Kurakeleillä vähän rajoitan niiden pääsyä jokaiseen huoneeseen.

Meillä on kennel, ja teetämme muutaman pentueen vuodessa Irlannin susikoiria, griffoneita ja ranskanbuldoggeja. Kesäisin pidämme kotieläinpihaamme auki vieraille.

Siellä on hevosia, poneja, aaseja, lampaita, vuohia, lehmä, alpakoita, kanoja ja kaneja.
Eläimet määrittävät elämäämme tosi paljon. Emme lähde elokuviin tai kahville tuosta noin vaan. Jokainen aamu alkaa kotieläinpihan eläinten hoidolla, ruokinnalla ja tallien siivoamisella.

Pikkukirjastossa on paljon hevostauluja.

Pikkukirjastossa on paljon hevostauluja. Sara Pihlaja

Onneksi Jari ja minä viihdymme arjessa kotipiirissä. Välillä joudun ihan tarkistamaan mieheltä, että onko nyt tiistai vai torstai. Emme välitä matkustelusta, sillä tämä meidän luomamme maailma täällä metsän keskellä riittää meille.

Aina vanhan talon hoitaminen ja kunnostaminen ei tietenkään ole pelkästään ihanaa. Siksi perustin kuusi vuotta sitten Facebookiin Pelastetaan vanhojen talojen omistajat -ryhmän. Siellä vanhoihin taloihin haksahtaneet voivat tuulettaa ajatuksiaan.
Perustin Facebookiin myös boheemit-ryhmän, jossa persoonalliset kodin luojat kokoontuvat.

Mottoni on, että laita kotiasi miten haluat. Jos tykkäät jostakin ja se tuottaa sinulle iloa, pane se sopimaan kotiisi. Älä mieti mitä muut ajattelevat.

Mikään ei estä toteuttamasta villejäkään ideoita. Päällystän juuri kirjastohuoneen kattoa ylijäämätapetin palasilla.

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 5/20.

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X