Kiipeily koukutti – Paula Strengell valloittaa vuoria: ”Sitkeydellä, innokkuudella ja päämäärätietoisuudella voi kiivetä vaikka Everestin huipulle”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Paula Strengell
Repoveden kansallispuisto on Paula Strengellin treenimaastoa. © Tommi Mattila
Lasten aikuistuttua Paula Strengell oli tylsistynyt ja kaipasi jotain uutta. Kun hän lähti kiipeämään maailman korkeimmille vuorille, elämään tuli jännitystä ja huumaavia hetkiä.

Metalliset sulkurenkaat osuvat kilahdellen punertavaan graniittikallioon ja jossain ulvahtaa silkkiuikku. Ensin vasen jalka löytää pitävän kohdan, sen jälkeen helsinkiläinen Paula Strengell, 51, tarraa kädellä kiinni kallioon. Sitten hän ottaa ristiaskeleen.

”Moi! Täällä taas”, Paula Strengell huutaa Olhavaa laskeutuvalle tutulle kiipeilijälle.

Hetken päästä hän palaa maan kamaralle pienelle saarelle, jota ympäröi Repoveden musta Olhavanlampi.

Paula käy suoritustaan läpi kiipeilyopettajansa Petter Reuterin kanssa ennen uutta yritystä. Hän riisuu samalla takkinsa ja vitsailee vaihdevuosista. Hän iloitsee, että pystyi keskittymään, vaikka ympärillä oli muitakin kiipeilijöitä.

Paulaa jännittää, sillä kalliokiipeilyä on takana vasta muutama vuosi.

Noin 40 metriä korkea Olhava on Suomen korkeimpia kiipeilykallioita. Sen kylkeä pitkin voi laskeutua suoraan veteen. © Tommi Mattila

Noin 40 metriä korkea Olhava on Suomen korkeimpia kiipeilykallioita. Sen kylkeä pitkin voi laskeutua suoraan veteen. © Tommi Mattila

© Tommi Mattila

© Tommi Mattila

Paula osaa vaikka unissaan kasisolmun, joka on vuorilla elinehto. Köysiin on pakko luottaa. © Tommi Mattila

Paula osaa vaikka unissaan kasisolmun, joka on vuorilla elinehto. Köysiin on pakko luottaa. © Tommi Mattila

Yli kasitonniset Mount Everest ja Cho Oyu eivät jännittäneet

”Isoilla vuorilla en jännitä koskaan. Hoen, että tämä on vain kiipeilyä. Pelkään paikalleen jämähtämistä, siitä se varmaan johtuu.”

Ne isot vuoret ovat maailman korkein vuori Mount Everest, 8 849 metriä, ja 8 188 metriä korkea Cho Oyu.

Lapissa Pelkosenniemellä kasvanut Paula oli lapsena lukutoukka. Kun isä pakotti hänet juoksulenkille, hän otti kirjan mukaan ja hölkkäilyn sijaan luki metsässä kivellä istuskellen. Paula nautti luonnosta mieluummin marjastaen ja kalastaen.

Hän innostui vaeltamisesta ja hiihtovaeltamisesta vasta 13 vuotta sitten entisen aviomiehensä kautta.

”Olin pikkuisen tylsistynyt keski-ikäinen nainen, joka halusi elämänmuutoksen. Lapset olivat jo aikuisia enkä saanut heitä enää seuraksi ulkomaan matkoille. Piti keksiä jotain omaa tekemistä.”

Ensimmäisenä Paula vaelsi Haltin huipulle, sen jälkeen vuorossa oli Ruotsin Kebnekaise. Sitten hän näki Mandala Travelsin mainoksen, jossa kolme pienempiä vuoria valloittanutta kiipeilijämiestä houkuttelee asiakkaita Kiinaan Cho Oyon retkikuntaan.

Paula huumaantui ajatuksesta, että vaikkei ollut aloittanut lajia nuorena, voi päästä kasitonnisen huipulle.

Hän päätti, että jos mainoksen kolme ”poitsua” lähtevät Himalajan Island Peakille 6,2 kilometrin korkeuteen, hänkin pystyy siihen.

Paula alkoi tehdä pitkäkestoisia lenkkejä ja kehittää voimaansa. Hän alkoi säästää kaiken ylimääräisen kiipeilyyn ja teki jopa satatuntisia viikkoja lääkärinä.

Himalajan Island Peakin jälkeen Paula kiipesi Cho Oyun huipulle. Hän sopeutui korkeaan ilmanalaan hyvin. Seuraavaksi kohteeksi valikoitui Mount Everest, jonka Paula huiputti keväällä 2019, mutta ei ilman ongelmia. Etelän eli Nepalin puolella huipulle oli ruuhkaa. Läheiset olivat huolissaan, vaikka Paula meni Everestille Kiinan puolelta.

”Korkea ilmanala on vaikuttanut eniten uneeni. Ennen Everestin huiputusta olin kolme yötä nukkumatta. Laskeutuessa keuhkoihin alkoi tulla nestettä ja hengitys rohisi kuin sammakolla. Kun oireita tulee, niihin pitää reagoida ja tulla mahdollisimman pian alas.”

Lue myös: Himalaja kutsui vaeltajan takaisin – Lonkkanivelet vaihdettuina Petri palasi Nepalin vuoristoon

Paula Strengell

Paula Strengell haluaa oppia teknisesti paremmaksi kalliokiipeilijäksi. Mount Everest opetti teknisten taitojen tärkeyden.

”Kesken kiipeilyä kuoleman uhkaa ei voikaan ajatella”

Paula kaivaa rinkastaan omenan ja haukkaa sitä. Rinkassa on muun muassa säilykehedelmiä, ruisleipää, vessapaperia, kiipeilykengät ja proteiini­patukoita. Pienemmälläkin kantamuksella pärjäisi, mutta rinkka selässä kulkeminen käy treenistä.

Paula harjoittelee tavallisesti kuusi tuntia viikossa kiipeilyä ja kestävyyttä. Ennen kiipeilymatkaa määrä kasvaa kymmeneen tuntiin. Lisäksi hän käy pitkillä kävelyillä kahden koiransa kanssa ja jumppaa tuntikausia.

”Kun ikää tulee, paikat hajoilevat helpommin ja palautuminen on tärkeää. Juokseminen on täytynyt jättää vähemmälle, sillä Everestin jälkeen lonkissani todettiin rustorenkaan vauriot. Olen joutunut miettimään, otanko harrastuksen takia riskin, että saan koko loppuelämään vaikuttavan vamman.”

Vuorikiipeilyssä riskit ovat suuret. Paula on nähnyt jäätyneitä ruumiita matkalla huipulle. Kiipeilyn aikana kuoleman uhka on pakko sulkea pois mielestä ja keskittyä olemaan hetkessä.

”Kesken kiipeilyä kuoleman uhkaa ei voikaan ajatella. Pyrin valmistautumaan mahdollisimman hyvin, en tee hölmöjä juttuja tai ota liikoja riskejä.”

”Sitkeydellä, innokkuudella ja päämäärätietoisuudella pääsee vaikka Everestin huipulle”

Läheisiä, varsinkin iäkästä äitiä ja siskoja Paulan harrastus huolettaa, mutta miesystävä lähtee harjoitusretkille mukaan ja tytär on yhteyshenkilönä, kun Paula on maailmalla. Monen viikon kiipeilyreissut tarkoittavat erossa oloa läheisistä ja kahdesta lapsenlapsesta.

”Kun lähdin Everestille, sanoin äidille vain lähteväni Kiinaan vähän köpöttelemään. Toisella lapsenlapsella oli ristiäi­set lähtöpäivänäni. Tunsin pientä pistosta, mutta tytär sanoi tienneensä, että kun lapsenlapsi syntyy, mummo häippäisee.”

Paula kiinnittää taas valjaat ja vaihtaa lenkkarit kiipeilykenkiin: on aika lähteä kiipeämään. Petter neuvoo alhaalla: ”Enemmän painonvaihtoa.”

Paula kiipeää keskittyneesti, sanomatta sanaakaan. Myöhemmin hän kertoo päässeensä flow-tilaan. Silloin matka taittuu huomaamatta korkeassa ilmanalassakin.

”Kiipeily on palkitsevaa. Kuka hyvänsä voi tehdä tällaisia isoja reissuja, ei se vaadi isoja kykyjä. Harjoittelemalla oppii. Sitkeydellä, innokkuudella ja päämäärätietoisuudella pääsee vaikka Everestin huipulle.”

Huipun saavuttaminen on erityinen hetki, mutta joskus se jää haaveeksi: Mount Blanc jäi Paulalta huiputtamatta lumivyöryvaaran takia ja Aconcacualla esteenä oli kova tuuli. Pettymykset ja niiden voittaminen kuuluvat lajiin.

”Ajattelen, että tärkeintä on matka. Pettymykset ovat etappeja sen aikana. Vuorikiipeilyssä ei voi kehittyä, jos ei opi kestämään pettymyksiä ja oppimaan niistä.”

”Ajattelen, että tärkeintä on matka. Pettymykset ovat etappeja sen aikana”, Paula Strengell avaa filosofiaansa. © Tommi Mattila

”Ajattelen, että tärkeintä on matka. Pettymykset ovat etappeja sen aikana”, Paula Strengell avaa filosofiaansa. © Tommi Mattila

Juttu julkaistu ensi kerran Viva-lehden numerossa 5/2021.

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X