Puuvillatehtaan varjossa – Kirjailija Ann-Christin Antellin romaani tuo esiin 1800-luvun yhteiskunnan ongelmia

Jaa artikkeliTilaa Seura
Ann-Christin Antellin esikoisteos on Puuvillatehtaan varjossa
”Minulla on 1800-lukuun jokin omituinen fiksaatio”, sanoo arkeologiaa ja historiaa opiskellut, 1800-luvulle romaaninsakin sijoittanut esikoiskirjailija Ann-Christin Antell. © Suvi Elo
Ann-Christin Antellin esikoisromaanissa päähenkilö Jennyn romanttisen tarinan rinnalla on kiinnostavaa ajankuvaa yli sadan vuoden takaisesta Turusta.

Kirjailija Ann-Christin Antellin eiskoisteos Puuvillatehtaan varjossa sijoittuu 1800-luvun loppupuolelle Turkuun. Kirjailija kertoo nähneensä unen tarinan päähenkilöistä Jennystä ja Fredrikistä, mikä ei jättänyt enää rauhaan.

Mitä unen jälkeen tapahtui?

Uneni tapahtui 1800-luvun Australiassa. Jennyn ja Fredrikin lisäksi näin unessa pääpiirteittäin myös tarinan juonenkäänteet. Herättyäni ajattelin, että tästä saisi hyvän kirjan tai elokuvan.

Jatkoin iltaisin mielessäni unen tarinaa. Minulla on nimittäin sellainen tapa, että ennen kuin menen nukkumaan, kirjoitan päässäni tarinoita, koska sillä tavalla saan unohdettua maalliset murheet ja työasiat.

Vuonna 2017 olin työn puolesta mukana projektissa, jossa digitoitiin Turun kaupunginkirjaston aineistoja, jotka olivat suurimmaksi osaksi 1800-luvulta. Kun kävin aineistoa läpi, huomasin, että täällä on elänyt tosi mielenkiintoisia ihmisiä, varsinkin säätyläisiä ja porvaristoa ja papistoa, ja järjestetty monenlaisia tapahtumia kuten naamiaisia, luistelutapahtumia ja tanssiaisia.

Yhtenä iltana keksin, että siirrän uneni tarinan Turkuun.

Turku ympäristöineen on romaanissasi keskeisessä roolissa, ja tarinassa esiintyy useita oikeasti eläneitä turkulaisia, kuten liikemiehet Pehr Fredric Rettig, John Barker, William Crichton, sekä vahvat naiset Vivi Malm ja Jenny Maria Tallgren.

Miksi halusit puhaltaa heidät henkiin?

Digiprojektissa törmäsin kirjaan, jossa esiteltiin näitä Turussa 1800-luvun lopulla vaikuttaneita ihmisiä. Minulla oli siis tarinaan iso nippu henkilöitä valmiina, ja olen romaanissani tuonut heidät kaikki ikään kuin samalle näyttämölle.

Yksi kiinnostava henkilö on Maria Tallgren, joka valitettavasti on jäänyt unohduksiin. Hän löysi Koroisten piispanlinnan rauniot, joilla romaanissa tehdään arkeologisia kaivauksia. Häneen minulla on läheinen suhde, sillä kun Turku vuonna 2011 oli Euroopan kulttuuripääkaupunki, esiinnyin hänen hahmossaan ja vedin opastuskierroksia Koroistenniemellä.

Puuvillatehtaan varjossa aloittaa kolmiosaisen kirja­sarjan. Se kuvaa elämää aikana, jona säätyläisyhteiskunta natisee teollistumisen myötä liitoksissaan.

Puuvillatehtaan varjossa aloittaa kolmiosaisen kirja­sarjan. Se kuvaa elämää aikana, jona säätyläisyhteiskunta natisee teollistumisen myötä liitoksissaan.

Päähenkilösi Jenny Malmström on opiskellut, ajatteleva ja emansipoitunut nainen. Hän on naisten koulutuksen intomielinen puolestapuhuja aikana, jolloin fiksutkin miehet kyseenalaistivat naisten koulutuksen.

Mistä hän on saanut tämän koulutusherätyksen?

Jennyn isä, rovasti, oli ollut niin kaukaa viisas, että oli maksanut tyttärensä koulutuksen, ja tästä Jenny häntä kiittääkin. Turussa toimi 1800-luvun lopulla yksityisiä kouluja säätyläistytöille.

Halusin Jennyn kautta tuoda esiin sen, kuinka tuolloin kouluja käynyttä, oppinutta naista pidettiin vähän kummajaisena. Nykypäivään verrattuna tilanne on ihan toinen, kun koulutus on itsestäänselvyys.

Pohdit romaanissasi myös 1800-luvun yhteiskunnan ongelmia kuten köyhien asiaa, johon Jennykin kiinnittää huomiota. Hän miettii, kuinka toisilla ei ole mitään ja toisilla on yllin kyllin.

Juuri näin, olen halunnut tuoda historiaa eläväksi. Esimerkiksi kuinka tuohon aikaan alkanut kaupungistuminen ja teollistuminen muuttivat luokkajakoa ja yhteiskuntaa, ja kuinka tämä murrosvaihe näkyi tavallisten ihmisten elämässä. Ihmisiä muutti kaupunkiin töihin tehtaisiin, joissa olosuhteet olivat surkeat ja palkka niin pieni, ettei se riittänyt elämiseen.

Jennin tavoin monet säätyläiset rupesivat ihmettelemään, kun näkivät kaiken kurjuuden ympärillään. Muihin kaupunkeihin verrattuna Turussa oli poikkeuksellisen paljon hyväntekeväisyyteen lahjoittajia. Esimerkiksi tehtaanomistajat lahjottivat kaupungille varoja köyhäinhoitoon.

Jenni on papin tytär ja papin rouva. Romaanin aikaan hän on tosin nuori leski, ja hyvin tyytyväinen asemaansa. Mutta kosijoita riittää, ja lukija jännittää, kenet Jenny valitsee.

Mikä kääntää Jennyn pään ja hän tekee ratkaisunsa?

Kyllä se on rakkaus. Tunne voittaa järjen. Mutta on totta, että tuohon aikaan leskellä oli oikeus päättää omista asioistaan ja omaisuudestaan toisin kuin aviovaimolla, jonka asioista päätti aviomies.

Puuvillatehtaan varjossa aloittaa Puuvillatehdas-sarjan. Kirjoitatko jo seuraavaa osaa?

Kun sain romaanin valmiiksi, olin kuin maani myynyt, sillä kirjoittamisesta oli tullut elämäntapa. Aloin miettiä, kuinka tarina voisi jatkua, ja nyt ajattelen, että sarjasta voisi tulla kolmiosainen. Toinen osa aika hyvällä mallilla, sillä ensimmäinen versio alkaa olla valmis.

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 2/21.

Lue myös: Marie Linder syleili kaikkia, juhli paheksuntaa herättäen – ja kirjoitti 1860-luvulla ensimmäisen Suomessa julkaistun feministisen romaanin

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X