Kleinspitz-Siena on oikea rakkauspakkaus, joka sai alkunsa vähän vahingossa – ”Tällä rodulla on niin iloinen luonne, että en kovin helpolla vaihtaisi toiseen”
Lemmikkien päivänsäde 2020 -voittaja Siena on iloinen ja nopeasti uusia taitoja oppiva kleinspitz. Tavoille sitä opettavat omistajien lisäksi koirakaverit.
Seuran lukijat valitsivat Siena-koiran Lemmikken päivänsäde -kisan voittajaksi. Siena sai lähes 500 ääntä. © Sara Pihlaja
Tamperelaisen omakotitaloalueen maisema muistuttaa talvista postikorttia. Lumen kuorruttaman tiilitalon syövereistä kuuluu haukahduksia. Haukku loppuu oitis, kun ovi aukeaa ja jalkojen juureen syöksyy ensimmäinen pörröinen kleinspitz, sitten toinen ja kolmas.
Kermanvaalea narttupentu tervehtii hätäisesti vieraat ja singahtaa portaalta pihaan. Pienen maanittelun jälkeen se palaa eteiseen.
”Tässä on Siena, sen mummu Laku ja isotäti Foxy”, esittelee touhottavien koirien huoltaja Johanna Häkkilä, 53.
Seuran lukijat valitsivat Sienan vuoden 2020 Lemmikkien päivänsäde -kilpailun voittajaksi ylivoimaisella äänivyöryllä. Eikä ihme: nyt puolivuotiaaksi varttunut Siena on ilmeikäs ja edelleen pehmoinen kuin pumpulipallo.
Todellinen rakkauslapsi
Mustaojan Siena syntyi Johanna Häkkilän kodissa 30. heinäkuuta 2020. Johannan äiti Maija-Liisa Penttilä on kasvattanut kleinspitzejä pienimuotoisesti omalla kennelnimellä 1990-luvulta lähtien, ja osa pentueista on aiemminkin syntynyt Johannan luona. Siena ja sen kaksi veljeä saivat kuitenkin alkunsa hieman vahingossa.
Johanna kyllä tiesi, että Sienan emällä Ohvilla oli juoksu, mutta luuli sen alkaneen myöhemmin. Tarkoitus oli astuttaa Ohvi vasta seuraavalla viikolla. Sitten Sienan isä Pablo tuli viikoksi hoitoon.
”Näin sitten kävi, Siena on oikea rakkauslapsi. Eikä meille edes pitänyt jäädä yhtään koiraa tästä pentueesta. Mutta se oli niin kaunis kermapaketti, että se oli pakko pitää.”
Heille ei ollut syntynyt kermanväristä pentua yli 20 vuoteen, Sienan emä ja sen kaksi veljeäkin ovat mustia.
”Tässä rodussa on se vika, että yksi ei riitä, vaan niitä vain siunaantuu ja jää. Tällä hetkellä minulla ja äidilläni on yhteensä seitsemän koiraa.”
Kiinnostunut kuuntelija
Koirat ovat rauhoittuneet ja pötköttävät pitkin olohuonetta. Vaikka Siena mutustaa pehmolelua, sen kirkkaat nappisilmät ja pystyt korvat tarkkailevat tapahtumia. Pää kääntyy koiramaisesti, kun Siena kuulee nimensä.
”Nämä ovat hyvin ulospäinsuuntautuneita, Sienakin kuuntelee puhetta mielellään. Se myös tottelee paremmin, jos komentamisen sijaan pyytää nätisti. Tällä rodulla on niin iloinen luonne, että en kovin helpolla vaihtaisi toiseen.”
Siena on pienestä pitäen oppinut uusia asioita nopeasti. Kun vanhemmille koirille laitettiin pantoja kaulaan, Siena tuli viereen odottamaan, että sekin saa omansa. Kutsuttaessa se tulee luokse lähes aina yhtä riehakkaasti ja liukuu viimeiset metrit vauhdilla suoraan syliin.
Nyt Siena tosin alkaa olla mörköiässä, joten välillä se mieluummin maistaisi pantaa kuin antaisi sujauttaa sen paikoilleen. Kun se ei malttaisi tulla sisälle käskyillä ”tänne” tai ”syömään”, namipussin rapina kyllä herättää mielenkiinnon. Mutta jos Siena on veikeällä tuulella eikä namia annakaan, se istahtaa kynnykselle ja siirtyy sisälle vasta palkinnon saatuaan.
Ja tietysti pentuikään kuuluu lukematon määrä kolttosia, jotka välillä koettelevat omistajien hermoja.
Johanna Häkkilän mukaan Siena on oikea rakkauslapsi, joka sai alkunsa vähän vahingossa. © Sara Pihlaja
Hampaille tekemistä
Siena ei ole juurikaan tärvellyt omistajiensa tavaroita, jos muutamia risaisiksi jyystettyjä kengännauhoja ei lasketa. Omista leluhahmoistaan se kyllä irrottaa kuonot, korvat ja silmät.
”Kerran oli ihan kirkkaanpunaista kakkaa, kun se oli syönyt jostain kumikanasta osan. Mutta ei se kaikkea tuhoa, tämä on sen lemppari”, Johanna sanoo ja viskaa korista poimimansa ehjän lelun lattialle.
Siena ampaisee perään, nappaa pinkin laulavan pehmon hampaisiinsa ja kuljettaa sitä ylväänä ympäri huonetta. Hetken päästä Siena jo nyhtää matosta hapsuja ja kuikuilee viattoman näköisenä lattianrajasta.
”Kerran oli ihan kirkkaanpunaista kakkaa, kun se oli syönyt jostain kumikanasta osan.”
”On se muuten makuuhuoneessakin silpunnut yhden maton. Ja jos Siena löytää paperia, sekin on tasan millin silppuna sen jäljiltä. Välillä suututtaa, mutta en halua ärähtää kovin isosti. Tämä kuuluu hampaidenvaihtoprosessiin, jotain pitää kalvaa koko ajan. Kaikki opettelu sisäsiisteyttä myöten kuuluu pennun kehitykseen.”
Joissain tilanteissa Siena vetää herneen nenäänsä. Kun Johanna leikkaa sen kynnet tai setvii korvakarvojen takkuja, se yrittää kiemurrella irti eikä tahdo heti tulla uudestaan syliin. Siena leppyy kuitenkin nopeasti ja jatkaa touhujaan.
Kleinspitzit myös kiintyvät kovasti omistajiinsa. Aamun ensiaskelista lähtien Siena seuraa kotiväkeä lähes koko ajan, myös vessaan ja saunaan. Häkkilöillä kaikki perheenjäsenet lenkittävät ja hoitavat koiria vuorollaan.
”Paitsi minä ruokin koirat. Siena ei ole yhtään ahmatti, vaan vähän kranttu ruokansa suhteen.”
Usein koirat saattavat laumassa hotkia ruokansa jo senkin takia, ettei toinen ehdi syödä niitä ensin. Siena sen sijaan ottaa kupistaan palasen kerrallaan ja siirtyy eteisen matolle syömään. Välillä kuppi on ollut tyhjä sen palatessa, mutta tavallisen ruuan kohdalla se ei ole Sienaa häirinnyt. Siankorvan kaltaisten herkkujen kanssa Sienakin on tarkempi ja pitää omastaan tiukasti kiinni.
Koirakaverit opettavat
Vaikka Sienan touhut välillä kiristävät hermoja, sen lapsekkaat reaktiot sulattavat kerta toisensa jälkeen Johannan sydämen. Kun terassille sadellut vesi jäätyi ensi kerran syksyllä, Siena nuoli sitä kuin pikkulapsi jääpuikkoa. Lunta nähdessään Siena epäröi hetken, mutta innostui loikkimaan heti hankeen päästyään.
Pienempänä sillä oli tapana nousta kahdelle jalalle eteisen suurta peiliä vasten – ihan kuin se olisi tanssinut peilikuvansa kanssa.
Pennun kasvatuksesta vastaavat omistajien lisäksi koirakaverit. Tavallisesti Sienan emä asuu Johannalla, mutta tällä hetkellä se majailee Maija-Liisan luona.
”Emä on kova haukkumaan, enkä halua, että se opettaa saman Sienalle. Sitten taas jossain vaiheessa vaihdamme koirakomboa.”
Perheen vanhemmat koirat Laku ja Foxy opettavat Sienaa koirien tavoille. © Sara Pihlaja
Tässä laumassa Foxy pitää kaikki ruodussa. Tai niin ruodussa, kuin pennun kanssa vain voi: lenkillä Siena tahtoo usein taluttaa Laku-mummuansa ja repii sen remmiä. Välillä Siena roikkuu olohuoneessa tepastelevan Lakun korvassa, mutta mummu ei ole moksiskaan.
”Ne jaksavat kyllä känistä keskenään. Ja jos toinen kaveri väsyy, toinen jatkaa.”
Kun Johanna koirineen vierailee äitinsä luona, Siena leikkii mieluiten kaksi ja puolivuotiaan emänsä kanssa.
Kun Siena itse väsähtää, se sammuu kuin akku loppuisi. Niin käy nytkin: se kellahtaa kyljelleen ja taistelee unta vastaan. Silmät vuoroin sulkeutuvat ja avautuvat, kun se yrittää jaksaa edelleen tarkkailla ympäristöään.
Tulevia harrastuksia
Kleinspitzit ovat paljon muutakin kuin kainaloon käpertyviä seurakoiria. Saksasta kotoisin oleva rotu kehitettiin vahtikoiraksi. Johannankin koirat kyllä ilmoittavat vieraista, mutta eivät muuten juuri pidä meteliä.
Perheen 15- ja 17-vuotiaat tyttäret ovat omaksi ilokseen opettaneet koirille agilitya, jossa koirat esimerkiksi hyppivät esteiden yli ja sukeltavat tunnelien läpi.
Osa kasvateista on pärjännyt myös tottelevaisuuskokeissa eli tokossa.
”Ne ovat tosi ketteriä ja hanakoita oppimaan.”
Siena on sen verran nuori, että sen kanssa ei vielä ole aloitettu harrastuksia. Yksi haave Johannalla kuitenkin on.
”Odotamme kuumeisesti, että koiranäyttelyt alkaisivat koronan jäljiltä. Uskon, että Sienassa on potentiaalia: se on tosi neliömäinen, jollainen kleinspitzin pitääkin olla. Kivan värin lisäksi Sienalla on tosi kauniit silmät ja ilme, hyvät liikkeet ja ryhdikäs asento.”
Sienassa yhdistyy kaksi sukua, joita Maija-Liisa kasvattaa. Kun Johanna kertoi voittouutisen äidilleen, Seuran uskolliselle lukijalle, tämä liikuttui kyyneliin.
”Hän oli aivan, että ei voi olla totta, meidän Siena! Tämä on tosi tärkeä juttu hänelle. Äidin kasvattihan Siena kuitenkin on.”
Siena lepäilee edelleen lattialla, mutta sen kirkkaat silmät tapittavat Johannaa. Pörröiseltä päälaelta pilkistävät korvat värähtelevät. Aivan kuin mahdollinen tuleva näyttelytähti ymmärtäisi jokaisen sanan.