Pokemon Go -pelistä kuntoa ja kavereita – Virpi Virtanen, 50, koukuttui ja askelmittarissa paukkuu helposti 10 000 askelta pelatessa
Virpi Virtaselle jokainen päivä on hyvä taistelupäivä. Sammakkohahmo Mega Venusstarin taltuttamiseen hän pyytää mukaan koko perheen.
Pelin korkeimman tason suorittanut Virpi jakaa nykyään virtuaalisia lahjoja kanssapelaajilleen.
Pirkkolan Muralin gymillä odottaa konetuliaseita selässään kantava sininen kilpikonna. Se on Blastoise. Blastoise on Pokemon Go -mobiilipelin hahmo ja gym on taistelukenttä, jossa Blastoise valmistautuu kohtaamaan muita pokemoneja.
Taistelukenttä on perustettu Helsingin Pirkkolan urheilupuistoon, koska se on seutukunnan ihmisten luontainen kokoontumispaikka. Läheisen luistinradan katveesta ja uimapaikan törmiltä löytyy myös useita muita gymejä.
Pirkkolasta on tullut pokemonien virtuaalinen kotirintama.
Blastoise kuitenkin värisee ja pullistelee yksin helsinkiläisen Virpi Virtasen, 50, puhelimen näytöllä.
”Vastustajia ei ainakaan vielä ole näköpiirissä, joten taistelu saattaa jäädä tällä kertaa käymättä.”
Pian Virtasen puhelimen näyttöön ilmestyy hunajakenno. Hän tunnistaa sen urokseksi, josta ei voi tehdä ampiaista.
”Ampiainen vie vähemmän säilytystilaa kuin hunajakenno.”
Pokemon Go -peliin vihkiytymättömästä Virtasen selostus kuulostaa verrattain käsittämättömältä.
Virpi Virtanen riemuitsee onnistumisesta: Taas on yksi uusi pokemon saatu pyydykseen. © Tommi Tuomi/Otavamedia
Motivaatio muuttui
Virpi Virtasen aviomies Mika Leino aloitti Pokemon Go -pelin pelaamisen elokuussa vuonna 2016 ja Virtanen kuukautta miestään myöhemmin.
Mobiilipelissä on 40 tasoa, joista viimeisen ja vaativimman Virtanen saavutti reilut kaksi vuotta sitten. Pokemonien metsästys ei kuitenkaan loppunut siihen. Motivaatio pelin pelaamisen vain muuttui.
Nykyään hän lähettää pelin välityksellä lahjoja kanssapelaajilleen ja korottaa siten pelaajien kesken vallitsevien ystävyyksien tasoa.
”Pokemon Go -pelin myötä tänne on syntynyt parinsadan ihmisen yhteisö, johon kuuluu yhtä lailla lapsia kuin ikäihmisiäkin.”
”Pelaaminen on tapaamistemme aihe, mutta tutustumisen myötä kanssakäyminen on lisääntynyt. Olemme pelaajien kesken vaihdelleet pistokkaita ja kukkasipuleita.”
Askeleita 10000
Sadat tuhannet suomalaiset ovat ladanneet puhelimiinsa Pokemon Go -mobiilipelin. Suomen Latu palkitsi vuonna 2016 pelin Suomen Liikuttaja -tunnuksella.
Vaikka pelin suosio on hieman hiipunut, suomalaisten pelaajien Facebook-ryhmässä on yhä lähes 26 000 jäsentä. Virallisen ryhmän lisäksi sosiaalisessa mediassa on myös muita aktiivisia keskusteluryhmiä, kuten Pokemon Go Seniorit.
IT-alalla työskentelevä Virpi Virtanen arvioi, että ilman peliä hänen askelmittariinsa kertyisi noin 2 000 askelta vuorokaudessa. Pelatessa määrä nousee usein yli 10 000 askeleen.
Pokemoneja täytyy välillä ruokkia. Kuvan hahmo saa ananaksen. © Tommi Tuomi/Otavamedia
Virtanen siirtyy kävellen taistelupaikalta ja pokemonstopeilta toiselle.
”Koronaviruksen vuoksi pelaajien tapaamiset ovat vähentyneet, mutta ryhmätaisteluihin voi osallistua etäyhteyksien välityksellä myös kotoa.”
Virtanen kuitenkin lähtee kotoaan ulos jahtaamaan pokemoneja päivittäin säästä riippumatta.
”Jos on oikein kiire, käyn ainakin korttelin kulman pysäkillä tarkastamassa tilanteen.”
Kannustaa liikkumaan
Virpi Virtanen ja hänen miehensä Mika Leino aloittivat Pokemon Go -mobiilipelin pelaamisen kannustaakseen kolmea lastaan ulkoilemaan.
Vaikka perheessä pelataan mobiilipeliä yhä viiden hengen voimin, tätä nykyä Pokemon Go innostaa enemmän vanhempia kuin jo heidän teini-ikään kasvaneita lapsiaan.
Virtasen mukaan pelistä on tullut lapsille leikkimielinen rangaistus.
”Jos teini ei tule illalla sovittuna aikana kotiin, hän joutuu äidin kanssa ulos pelaamaan pokemonia, koska se on teinistä niin noloa”, Virtanen nauraa.
”Ehkä juuri pelin ansiosta olemme kuitenkin saaneet välitettyä lapsillemme muita liikunnallisia harrastuksia.”
Virpi Virtanen houkuttelee Pokemon Go -mobiilipeliin taistelukavereita Helsingin Pirkkolassa. © Tommi Tuomi/Otavamedia
Suunnistamista pelin avulla
Virtasen puhelimesssa on violetti-valkoinen, roteva ja äkäiseltä näyttävä otus.
Nidoking-pokemon on hänen matkamuistonsa muutama vuosi sitten vietetyltä lomalta Portugalista.
Virtanen on pelannut mobiilipeliä myös Ranskassa, Tsekin tasavallassa, Singaporessa, Indonesiassa, Itävallassa, Virossa ja Martiniquen saarella Karibianmerellä.
”En tarvitse ulkomailla matkustaessani karttaa. Pystyn suunnistamaan Pokemon Go -pelin avulla.”
Todellisiksi aarteikseen hän nimeää skotlantilaista alkuperää olevat pokemonit, jotka hän kuitenkin pyydysti Suomesta käsin.
Kun Virtasen työpaikan tietojärjestelmien langattomat tukiasemat siirtyivät häiriön seurauksena vuoksi Skotlannin tietoverkkoon, hän ehti poiketa sikäläisellä pokemon-pysäkillä pyydystämässä pokemoneja ennen kuin häiriö saatiin korjattua.
”Mega Venustar on voimakas, mutta joukkovoimalla käännämme taistelun voitoksemme.”
Virtanen vaikuttaa Pokemon Go -pelissä virtuoosilta, mutta hän kertoo tuntevansa itseään ansioituneempia pelaajia.
”Aggressiivisesti pokemoneja keräävillä ja pisteitä kartuttavilla miehillä on huomattavasti paremmat kokonaistulokset kuin minulla.”
Yksin ei Virpi Virtanenkaan Pokemon Go -mobiilipelissä menesty. Kun pokemonin munasta kuoriutuu seuraavan kerran Virtasen kodin lähistön taistelupaikalle palmua päässään kantava sammakkohahmo Mega Venustar, mahtipokemonia on lähdettävä taltuttamaan viiden hengen perheen voimin.
”Mega Venustar on voimakas, mutta joukkovoimalla käännämme tulevan taistelun voitoksemme.”
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 10/20.
Lue myös: Pokemon pesii aivoihin – Näköaivokuoren ”lokerot” liittyvät varhaislapsuuden kokemuksiin
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti