Kotiäiti Hanna katui ja häpesi nuoruuden tatuointejaan – Poistoprosessi kesti kaksi vuotta: ”Aluksi laserointi tuntui raipaniskulta”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Hanna Jussila
Hannan mies on potkunyrkkeilyn maailmanmestari, minkä vuoksi perhe matkustelee paljon. Viime talvena Hanna peitti vanhat tatuointinsa Afrikan helteessäkin pitkillä mustilla vaatteilla. © PEKKA NIEMINEN / OTAVAMEDIA
Teininä Hanna Jussila otti hetken mielijohteesta tatuointeja tutulta kotitekijältä. Kun ammattilainen vuosia myöhemmin tatuoi hänelle uusia kuvia, Hanna halusi vanhoista tatuoinneistaan eroon.

Esikoisensa synnytyksessä kotiäiti Hanna Jussila, 25, ei pystynyt keskittymään vauvaan. Hän häpesi nuoruuden tatuointejaan ja mietti, tuijottavatko kätilöt niitä.

Vanhoista tatuoinneista itsetunto-ongelmia

”16-vuotiaana niskaani tatuoitiin lintu, alaselkääni tribaali ja kylkeeni sekamelska kukista ja köynnöksestä.

Elin teinielämää, ja kaikki kaverit ottivat tatuointeja. Tribaalit olivat in, ja minun oli saatava sellainen alaselkääni. Tuttu kotitekijä tatuoi kaikki kolme kuvaani viidellä kympillä.

Aikuisena otin ammattitatuoijalla ihooni uusia hienoja kuvia, joiden vieressä vanhat tatuointini alkoivat näyttää kauheilta.

Vähitellen niistä muodostui minulle itsetunto-ongelma, en pystynyt katsomaan vanhoja tatuointejani peilistä tai näyttämään niitä enää edes miehelleni. Jopa paidan nostaminen raskausaikana neuvolassa oli minulle paha paikka.”

Laserointia sarjahoitoina

”Kuivaharjasin, rapsutin ja kuorin ihoani siinä toivossa, että vanhat tatuointini katoaisivat.

Niiden peittämistä en suunnitellut, sillä esimerkiksi alaselkään on vaikea keksiä muita kuvia kuin tribaali.

Aloin pohtia tatuointieni poistattamista. Olin kuullut sen arpeuttavan ihoa, mutta googlettamalla löysin arvettomuutta lupaavan laserhoitopaikan. He tekevät laserointia 1–4 kerran lyhyinä sarjahoitoina, joten päätin poistattaa tatuointini heillä.

Monessa muussa paikassa hoitoja tehdään kerralla tuntikin putkeen, minkä sanotaan olevan arpeuttavaa ja kivuliasta.

Vastaanotolle mennessä minua jännitti. Oloni muuttui kuitenkin turvalliseksi, kun minut otettiin ystävällisesti vastaan, ja sain tietoa toimenpiteestä ja jälkihoidosta.

Linnun ja tribaalin halusin pois kokonaan, mutta kyljen tatuointiin päätin jättää osion, jota olin käynyt uusimassa.

Ennen laserointia lääkäri katsoi tatuointini läpi ja hyväksyi hoidon.”

Pintapuuduttava aine poisti kivun operaatiosta

”Yhtä tatuointia laseroitiin viitisen minuuttia kerrallaan, minkä jälkeen turvotusta vähennettiin kylmäpussilla.

Ensimmäisellä kerralla ihoani veresti, joten silloin hoito tehtiin vain kerran. Muilla kerroilla prosessi toistettiin kylmäpussihoidon jälkeen kahdesta kolmeen kertaa.

Aluksi laserointi tuntui raipaniskulta. Purin hammasta enemmän kuin tatuointeja ottaessa, mutta kylmäpussin avulla iho turtui.

Myöhemmillä kerroilla käytin pintapuuduttava voidetta. Se vei kivun pois niin hyvin, että saatoin hoidon aikana jutella ja melkein nukahtaa.

Laseroinnin jälkeen iho punoitti ja ärtyi, ja vaatteet hinkkasivat siihen ikävästi.

Hoidin ihoa ohjeiden mukaan kylmäpussilla, rasvaamalla ja välttämällä hikoilua. Parissa päivässä kipu vaihtui kutinaan, jota heräsin öisin raapimaan.

Kaiken kaikkiaan oireet kestivät noin viikon ja tulivat myöhemmillä laserointikerroilla lievempinä.”

Tatuointien tilalla normaali, arveton iho

”Raskausaikanani laseroinnista pidettiin taukoa, ja koko prosessi on kestänyt nyt yli kaksi vuotta. Pian vanhat tatuointini ovat poissa. Arpia ei jäänyt, kuvien kohdalla on normaali iho.

Olen saanut joiltain ihmisiltä kommentteja siitä, olisiko tatuointien ottamista kannattanut teininä ajatella tarkemmin. Mutta jokainen tekee virheitä, ja kadun vanhoja tatuointejani enemmän kuin mitään muuta.

Aikuisena ottamani tatuoinnit olen miettinyt tarkkaan. Minulla on olkapäässäni teksti, ja käsivarttani peittää aitokuvista tehty ”hiha”. Hihasta löytyy muun muassa avaruutta, tähtiä, lintuja, metsä ja kädessään sydäntä pitävä ihminen. Tulevaisuudessa haluaisin ehkä tatuoinnin nyt 0- ja 2-vuotiaista lapsistani.”

X