Kuin meditaatiota – Kirjailija Päivi Haanpää: ”Päivä­kirjan pitäminen on maadoittava teko”

Kirjailija ja sanataideohjaaja Päivi Haanpää kertoo ehdottoman yksityisestä sopestaan.

Ensimmäinen päiväkirjani oli vaaleanpunainen. Sen kantta koristivat mintunvihreät raidat ja My Little Pony -tarrat. Seitsemänvuotiaana kirjoitin muistiin konkreettisia ­asioita, kuten leikkejä ja päivän ruokalistan.

Ensimmäiseltä luokalta lähtien olen kirjoittanut päiväkirjaa enemmän ja vähemmän säännöllisesti. Väliin on mahtunut kuukausien taukoja. En stressaannu niistä. Joka päivä ei voi olla yhtä paljon asiaa.

Viime syksynä pidin viiden kuukauden sapattivapaan. Sen aikana kirjoitin päivä­kirjaa lähes joka päivä. Päiväkirjani on ­nykyään yhdistetty muistikirja ja päiväkirja. Saatan kirjoittaa päiväkirjan sivuille kokousmuistiinpanoja, piirrellä tai liimata leffalipun. Päiväkirja kulkee aina mukanani. Usein teen siihen merkintöjä matkus­taessani junalla.

Tämänhetkinen päiväkirjani on A5-kokoinen viivaton muistikirja. Kannessa on kuva tytöstä, joka lukee kirjaa puistonpenkillä. Minulla on kotona varastossa tyhjiä muistikirjoja, joista valitsen uuden kirjan aina fiiliksen mukaan. Päiväkirjan ulkonäkö on minulle tärkeää. Missään tapauksessa päiväkirja ei voi olla pelkkä ruutuvihko.

Kirjoittaminen on ollut tärkeä selviytymiskeino, kun elämässäni on ollut vaikeaa.

Käsiala lentää mielen mukana

Päiväkirjan kirjoittaminen on minulle ennen kaikkea tapa ajatella. Jäsennän ajatuksiani parhaiten kirjoittamalla. Päivä­kirjan pitäminen on myös maadoittava teko. Se on kuin meditaatiota. Kirjoittaminen on pysähtymistä ja itseeni keskittymistä. Silloin kysyn, mitä minulle kuuluu.

Kirjoitan päiväkirjaa aina käsin. Nautin siitä, että voin kaiken hektisyyden kes­kellä tehdä jotain hitaasti. On myös hauskaa huomata, kuinka paljon käsiala paljastaa tunne­tilojani. Käsialani tiukkenee ja pienenee, jos olen ahdistunut, surullinen tai peloissani. Kun kaikki on hyvin, käsialani on isompaa ja lennokkaampaa.

Päiväkirja on minulle ehdottoman yksi­tyinen soppi. Kirjoitan sinne syvimpiä tuntojani, tulevaisuuden toiveitani ja pelkojani. Kirjoittaminen on ollut tärkeä selviytymiskeino silloin, kun elämässäni on ollut vaikeaa. En tiedä, minne olisin purkanut pahan oloni, jollen päiväkirjan sivuille.

Päivi Haanpää, kirjailija ja sanataideohjaaja

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkärissä 9/20.

Lue myös: Itsetuntemuksen kasvattaja – Päiväkirja voi olla terapeutti ja paras ystävä: ”Negatiivisista asioista kannattaa kirjoittaa korkeintaan 20 minuuttia kerrallaan”

Lue myös: Migreeni kuriin: Oirepäiväkirja yllättävän tehokas keino kohtausten ennakoimiseksi

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti