Sirpa sai tulitikkukaktuksen tupaantuliaislahjaksi 38 vuotta sitten – Näin tulitikkukaktusta hoidetaan
Normaalisti keväällä tai alkukesällä kukkiva tulitikkukaktus kukkii Sirpa Leinosen hoidossa kolmekin kertaa vuodessa. Kasvi on lähes 40 vuotta vanha.
”Tupaantuliaislahjaksi saatu tulitikkukaktus on ollut pitkäikäinen ilo”, sanoo iisalmelainen Sirpa Leinonen.
Huonekasvit viihtyvät ja elävät pitkään Sirpa Leinosen hoivissa. Sukulaisilta saaduissa kasveissa suvun henki on läsnä niin arjessa kuin juhlissakin.
Miten sait tulitikkukaktuksen?
Veljeni vaimo Helena toi sen tupaantuliaislahjaksi, kun omakotitalomme valmistui 38 vuotta sitten. Se oli silloin vasta aivan pieni alku.
Mitä tiedät kasvin historiasta?
Helena oli muistaakseni saanut kasvin äidiltään. Vanhaa perua se joka tapauksessa on.
Miten hoidat tulitikkukaktusta?
Kerran viikossa kastelen, keväällä ja läpi kesän annan vähän lannoitetta. Syksyllä se siirtyy lepovaiheeseen. Kasvi tykkää suihkuttelusta, joten sitä teen silloin tällöin. Se näyttää viihtyvän ihan tavallisessa mullassa, mitään kaktusmultaa se ei ole saanut.
Mitä haasteita sen hoidossa on?
Tulitikkukaktuksen pitää roikkua, joten sen on oltava muoviruukussa ja kiinni vahvalla koukulla katosta. Kasvi oli rääpäle pitkään, eikä ensin kukkinut moneen vuoteen. Nyt se on jo metri kertaa metri. Sitä ei kovin usein siirrellä. Kasvista tuleva neste on ärhäkkää, ja sitä käsitellessä saan joskus näppylöitä käsiini.
Tulitikkukaktus on koko ajan vihreä, ja sitten yhtäkkiä nuput tulevat ja se alkaa kukkia. Matias Honkamaa
Miten se kukkii?
Tulitikkukaktus on koko ajan vihreä, ja sitten yhtäkkiä nuput tulevat ja se alkaa kukkia. Minulla se kukkii kolmekin kertaa vuodessa, maalis-toukokuussa, marraskuussa ja joskus vielä keskellä pimeää talvea tammikuussa.
Kukat ovat aivan niin kuin tulitikun pää. Ne aukeavat keltaisina, mutta roihahtavat sitten oransseiksi. Kuituneet kukat tippuvat pois. Kukan antaja käy sitä joskus meillä ihastelemassa. Lahjasta on ollut pitkäikäinen ilo.
Mikä kasvissa viehättää?
Tulitikkukaktus on nähnyt tuossa olohuoneen ikkunalla kihlajaisia, syntymäpäiviä, lastenlasten temmellyksiä. Samoin anopinkieli, kliivia, valkotupsukki ja amatsoninlilja, joita sain äidiltäni ja äidinäidiltäni. Kukissa kulkee suvun henki, menneiden aikojen tarina. On se vaan ihan eri asia kuin ostaa kaupasta uusi kukka.
Lue myös: Kirjailija Satu Koskimies peri veistoksellinen anopinkielen 20 vuotta sitten äidiltään
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 6/20.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti