Kultahääpari Marja ja Kalle Koukun tarina – Miten rakkaus kestää 50 vuotta?
Kultahääpari Marja ja Kalle Koukku ovat yhä rakastuneita kuin nuorena parina. Miten rakkauden saa kestämään viisi vuosikymmentä?
"Rakkautemme on syventynyt ja parantunut vuosi vuodelta ja ajan myötä lisämausteeksi on tullut kiintymystä toista kohtaan", Marja sanoo.
”Oletteko häämatkalla?” Näin paikallinen opas kysyi Marja ja Kalle Koukulta kesken opaskierroksen Hokkaidon saarella Japanissa kaksi vuotta sitten. Pari yllättyi kysymyksestä, mutta vielä enemmän ymmällään oli opas, kun Marja kertoi, että on ollut miehensä kanssa naimisissa miltei 50 vuotta.
Kohta Marja ja Kalle esiteltiin koko opastettavalle seurueelle parina, joka tulee Joulupukin maasta ja käyttäytyy, kuin olisi häämatkalla, vaikka on ollut naimisissa vuosikymmeniä. Yleisö antoi parille isot aplodit.
Marja ja Kalle törmäävät toisinaan samantapaisiin tilanteisiin Suomessakin.
”Läheisyys on ollut meille aina tärkeää. Ei meiltä lähdetä maitokauppaan tai muille asioille ilman, että ensin kotiovella olisi vaihdettu suukot”, Marja sanoo.
Kapeat sormukset
Marja ja Kalle kasvoivat samassa pitäjässä Kiikassa Satakunnassa, mutta viiden vuoden ikäeron takia he liikkuivat eri kaveriporukoissa. Sitten syksyllä 1967 tanssittiin paikallisen urheiluseuran pikkujoulussa useampi kappale yhdessä. Illan päätteeksi Kalle tarjoutui saatille ja pyysi Marjaa tulemaan kanssaan seuraavana päivänä elokuviin katsomaan Kwai-joen siltaa.
”Miltei kolmituntisen sotaelokuvan aikana ehti varovaisesti hapuilla toisen kättä”, Kalle muistelee.
Joululahjaksi Marja sai Kallelta kauniin rannekorun. Sitä hän piti kädessään opiskellessaan viikot Tampereella sosionomiksi. Kalle oli käynyt maamieskoulun ja työskenteli jo kotitilallaan. Kihloihin pari meni toukokuussa 1969. Muodissa olivat leveät kultasormukset.
”Me emme halunneet sellaisia. Kun asia valkeni kultasepänliikkeen myyjälle, hän katsoi meitä pitkään ja vakuutti, etteivät leveät maksaisi kovin paljoa enempää. Pidimme kuitenkin päämme.”
Vanhemmilleen pari kertoi kihlautumisestaan vasta seuraavana päivänä.
”Kun isäni huomasi aamukahvipöydässä sormukseni, hän totesi, että siinä se nyt on ja siitä se pikku hiljaa kiristyy”, Kalle naurahtaa.
Marja ja Kalle kihlautuivat toukokuussa 1969. Vanhemmat ja sukulaiset kuulivat asiasta vasta jälkikäteen. kotialbumi
Minihameessa vihille
Kallen ja Marjan häät pidettiin elokuussa 1969. Marja oli tuolloin 20-vuotias, Kalle 25-vuotias.
”Meidät kuulutettiin jo kesäkuussa ja tarvitsin vielä silloin vanhempieni luvan avioliittoon, koska olin alle 21-vuotias. Kesän aikana täysi-ikäisyyden raja vaihtui 18:aan.”
Marja oli käynyt ostamassa hääpuvun äitinsä kanssa Tampereelta: siihen kuului ajan muodin mukaan huntu, jakku ja minihame. Kallen puvun ostamista varten Marja sai tulevalta anopiltaan ohjeen katsoa, että pojan vihkipuku olisi kunnollista kangasta, eikä halvin mahdollinen.
”No, se oli ehkä kaupan toiseksi tai kolmanneksi halvin puku”, Kalle toteaa.
Marja ja Kalle pitävät nykyään Maatilamatkailutila Kinnalan Koukkua ja siksi seuraavat läheltä lukuisia häitä. Kalle sanoo miettineensä paljon sitä, miksi niin moni pari eroaa.
”Joskus aprikoin, menevätkö parit naimisiin enemmän hienojen juhlien vuoksi kuin solmiakseen elinikäisen liiton. Ei meillä ollut polttareita tai kuukausien hääjuhlasuunnittelua ja silti liittomme on kestänyt”, Kalle pohtii.
Marja Kalle kutsuivat häihinsä vain lähipiirin. Marjalla oli päällään häissä tuolloin muodissa ollut lyhyt häämekko. kotialbumi
Omaan kotiin
Häiden jälkeen Marja muutti Kallen kotitilalle ja nuoret asettuivat appivanhempiensa yläkertaan. Parin ensimmäinen lapsi syntyi syksyllä 1970, muut lapset 1973, 1975 ja 1978.
”Äitini on kertonut, että olin jo lapsena sanonut haluavani kuusi lasta eli suurperheen. Tuohon aikaan ei harrastettu varsinaista perhesuunnittelua, vaan otimme jokaisen lapsen vastaan lahjana”, Marja sanoo.
Kesällä 1970 nuoret ostivat Koukun tilan ja alkoivat remontoida itselleen pihapiirin tyhjillään olevaa toista asuinrakennusta.
”Iso osa isäni ajasta oli mennyt yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, ja tila kaipasi kehittämistä. Aloimme salaojittaa peltoja, rakensimme sikalan ja hankimme koneita. Tuolloin usko maatalouteen oli kova”, Kalle sanoo.
Taloudellisesti pari joutui koville. Helpotusta arkeen toi se, että Marja sai paikalliselta koululta osa-aikaisen kanslistin vakanssin. Hän työskenteli samassa koulussa lopulta koko elämänuransa ja jäi eläkkeelle keväällä 2010.
”Meille oli selvää, että Marja koulutettuna ihmisenä haki töitä. Kyllä sitä joku ihmetteli, että miten talon emäntä menee kodin ulkopuolelle töihin, mutta jätimme ihmettelyt omaan arvoonsa”, Kalle toteaa.
”Marjassa on parasta positiivisuus. Hän on tuonut kaikkina yhteisinä vuosinamme ilon ja toivon, jos olen joskus ollut murheissani jostakin”, Kalle sanoo. Sara Pihlaja / Otavamedia
Tiukat vuodet
Marjan ja Kalle kertovat joutuneensa tiukoille taloutensa takia. Silti parisuhde ei ollut tiukoilla silloinkaan. Marja teki alusta asti tilan kirjanpidon. Kerran hän lateli pankinjohtajan pöydälle laskelmat, joilla hän pystyi vakuuttamaan, että velat tulisivat kyllä maksetuiksi.
Monta kertaa Marjan valoisuus ja positiivisuus sai myös murehtimiseen taipuvaisen satakuntalaisen aviomiehen uskomaan tulevaan.
Taloudellinen tiukkuus näkyi esimerkiksi siinä, että kun Marja ja Kalle menivät neljän lapsensa kanssa vaikkapa uimarannalle, he saattoivat ottaa mukaan Jaffa-pullon, joka jaettiin tasan neljään lasiin.
”Ei siitä paljoa tullut yhdelle, mutta ei kukaan koskaan valittanut”, Marja sanoo.
Rahahuolista huolimatta Marjan ja Kallen periaatteisiin kuului, että lasten harrastuksista ei tingitty. Kasvattajina pari on vetänyt aina yhtä köyttä. Jos toinen on luvannut lapselle jotakin, on toinen ollut joko samaa mieltä tai hiljaa lapsen nähden.
”Tärkeitä ovat myös yhteiset arvot. Meistä esimerkiksi kumpikaan ei polta tai käytä alkoholia.”
Ei suhdetta hoideta
Kahdenkeskistä parisuhdeaikaa Marja ja Kalle eivät ole viettäneet, vaan talvi- ja kesäreissut – usein sukulaisten luokse – tehtiin lasten ollessa kotona aina koko perheen voimin.
”En käsitä parisuhteen hoitamista. Jos arki ei ole kunnossa, ei suhde hoitamalla parane”, Kalle toteaa.
”Meillä on aina ollut yksi leveä peitto ja olemme pitäneet kiinni läheisyydestä. Joka aamu tai ilta sanomme, kuinka tärkeä toinen on, emmekä vain nouse sängystä”, Marja kertoo.
Tärkeimmäksi parisuhteen liimaksi pari nimeää toisen kunnioittamisen.
Yhteinen elämäntapa
Kallen äidin kuolema kevättalvella 1996 muutti Koukun talon elämää monella tavalla.
Ylläpitääkseen tyhjilleen jäänyttä tilan päärakennusta, Marja ja Kalle päättivät aloittaa maatilamatkailun. Perheen kuopus kirjoitti ylioppilaaksi vuotta myöhemmin ja muutti pois lapsuuskodista.
”Kaksin jääminen ei ollut meille kriisi, eikä meille tullut tyhjiötä. Maatilamatkailu täytti kädet. Eläkkeelle jäätyämme siitä tuli elämäntapa”, Marja sanoo.
Tilaa toiselle
Yhdeksi vuosikymmenet kestävän rakkauden avaimeksi pari toteaa tilan antamisen toiselle.
Kalle tanhusi nuorena ja soittaa nykyään soittokunnassa, Marja taas on koulutettu sukututkimusopettaja. Hän on esimerkiksi perehtynyt Koukun tilan historiaan niin perusteellisesti, että toisinaan häntä luullaan talon tyttäreksi ja Kallea vävyksi.
Marja sanoo, että on hyvä huolehtia, ettei toiselta tarvitse parisuhteessa kysyä lupaa omiin menoihinsa. Silti toista kannattaa tukea ja menoihin mennä mieluummin yhdessä kuin yksin. Marja ja Kalle käyvät silloin tällöin yhdessä tanssimassa, myös vapaaehtoinen maanpuolustus on molemmille tärkeää.
”Maatilamatkailun myötä taloudellinen tilanteemme on kohentunut, niin että nykyään meidän on mahdollista matkustaa. Seuraava yhteinen haaveemme on reissata Islantiin”, Marja sanoo.
Kunnioitusta, läheisyyttä ja yhteiset arvot. Nämä asiat ovat tehneet Marjan ja Kallen avioliitosta lujan ja rakastavan. Sara Pihlaja / Otavamedia
Pohtija ja käytännön järki
Kun Kalle joutui isoon sydänleikkaukseen ensin 1978 ja myöhemmin muutama vuosi sitten, pari käsitteli asiaa ennen muuta järjellä.
”Marjan äiti jäi junan alle ja menehtyi 51-vuotiaana. Se on antanut elämään perspektiiviä ja opettanut arvostamaan jokaista päivää”, Kalle kertoo.
Kuolemaa he eivät pelkää. Heillä on vahva luottamus siihen, että ihmisen elinpäivien pituus on korkeimmissa käsissä.
”Elämää saatan kyllä pysähtyä pohtimaan ja miettimään. Marja omistaa meistä käytännön järjen ja elää tässä hetkessä”, Kalle sanoo.
”Päässäni on edelleen paljon ideoita, viimeisin oli saunatuvan ja pihauima-altaan rakentaminen. Marjan kanssa on hyvä pohtia yhdessä, missä ideoistani on järkeä.”
Kylki kyljessä
Pari on haastattelun aikana vaihtanut paikkaa niin, että istuu nyt kylki kyljessä kahdenistuttavassa keinutuolissa. Vähän väliä Marja ja Kalle katsovat toisiaan rakastaen, he myös halaavat usein.
Kultahääpari arvostaa pieniä kiireettömiä hetkiä: Sitä, että nykyään on aikaa lukea aamulla yhdessä päivän lehteä ja keskustella siitä. Tai sitä, kun pitää toista kädestä mökkisaunan jälkeen ja katselee maisemaa. Tai että saa yhdessä liikuttua nuoruuden tärkeistä kappaleista, kuten ensimmäisenä yhteisenä kesänä Tukholman matkalla kuullusta kappaleesta Kun taas on aika auringon.
”Onneen ei lopulta tarvita paljoa. Siihen riittää, että saa istua toisen vieressä. Saa rakastaa ja tuntea olevansa rakastettu”, Kalle kiteyttää.