Deittisivustolta löytyi onni ja mummolle vaari – Näin Eija ja Heikki rakastuivat 63-vuotiaina: ”Kyllä tässä tuntee itsensä kakaraksi”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Eija ja Heikki
”Suhteessamme on parasta, että meidän ei tarvitse koko ajan tuoda parempaa minäämme esille. Arkiminä kelpaa.” © Susa Junnola
Oman rakkaan löytyminen tuntuu Heikki Mielosesta, 63, ja Eija Lambergista, 63, lähes ihmeeltä. Eläkkeellä olevat kyyhkyläiset nauttivat kesästä moottoripyöräillen ja toisiinsa tutustuen, vapaina kuin taivaan linnut.

Se oli hetken mielijohde. Eija Lamberg laittoi Singles 50 -deittisivustolle profiilin huhtikuisena torstai-iltana. Hän oli ollut kolme vuotta itsekseen, toki treffeillä käyden, mutta hommaan kyllästyen.

”Ajattelin kokeilla vielä kerran ja ostin 60 eurolla kuukauden aikaa. Jos ei nytkään tapahdu mitään, olen loppuiän itsekseni”, Eija kertoo.

Jo vartin kuluttua tuli Heikki Mieloselta viesti. Hän oli kiinnittänyt huomiota Eijan kuvien rooliasuihin.

”Viestissäni kirjoitin, että taidat olla harrastajateatterilainen kuten minäkin. Myös sama ikä ja viiden lapsen vanhemmuus toi yhteistä jutun juurta. Ison perheen pyörittäminen vaatii vakautta”, Heikki toteaa.

Viestittely jatkui, sillä Heikki osasi kirjoittaa ajatuksistaan. Eijalle tuli tunne, että tässä on kiinnostava mies.

”Käsittelimme aika pian myös siitä, että olemme molemmat tosissamme liikkeellä etsimässä elämänkumppania. Puhuimme jo aika syvällisiä. Kävimme läpi historiaamme, ja minulle tuli tunne, että Heikki ymmärtää minua ja elämääni.”

Aamulla Eija löysi puhelimestaan viestin, johon Heikki oli lisännyt mielitiettynsä eli moottoripyöränsä kuvan. Eija ehdotti soittamista. Jutellessa menikin pari tuntia. Tarinointi jatkui illalla lähes kolme tuntia.

He sopivat tapaamisen seuraavalle päivälle vuosaarelaiseen kahvilaan.

Pitkät treffit

Heikki meni ensimmäisillä treffeille Kampelaan etuajassa.

”Nähdessäni Heikin ensimmäinen tunteeni oli helpotus. Hän ei ollut vanhan ukon oloinen, vaan pilkettä silmäkulmassa.”

Heikki ja Eija menivät kahvien kanssa Uutelan kanavalle istumaan.

”Ensin meillä oli hyvä koronaväli, mutta vähitellen lähennyttiin”, Eija muistelee.

Juttua riitti. He lähtivät vielä Uutelan rantakallioille. Oli kevään ensimmäinen lämmin päivä. Rantakallioilla meni vielä muutama tunti, ja paikkaa vaihdettiin auringon mukaan. Pikkuhiljaa koronaväli pieneni, ja lopulta istuttiin poski poskea vasten.

”Tunnelma oli kuin vanhoissa kotimaisissa elokuvissa, sillä ajatuksissamme juoksimme ympäri koivua. Lopulta sanoin Eijalle, että tästä olisi aika lyhyt matka pussaamiseen”, Heikki hörähtää nauruun.

Eija kehuu Heikkiä herrasmieheksi, joka osasi odottaa sopivaa hetkeä niin pitkälle, että Eija jo melkein pyysi lähestymistä.

”Jos toinen tulisi liian äkkiä liki ja ottaisi kädestä, minulle voisi tulla vastareaktio. Mutta Heikin uskalsin pyytää vielä luokseni iltakahville juttelemaan pariksi tunniksi.”

Treffien jälkeen Eija istui sohvan nurkalla pöllämystyneenä, suu korvissa katsellen kaukaisuuteen.

Mitä ihmettä oli tapahtunut.

”Ja minä väläytin matkalla Nummelaan jokaisen valvontakameran, kun en ehtinyt keskittyä”, Heikki kertoo.

Nyt pääsi käymään niin, että otin tilaisuudesta vaarin”

Vielä illalla soitettiin pitkä puhelu. Molemmilla oli teinimäisen kepeä, onnellinen olo. Tiistaina Eija meni katsomaan Heikin residenssin Nummelaan.

Pian Eija laittoi Facebookin korona-ajan sinkut -ryhmään koskettavan päivityksen siitä, että hän poistuu ryhmästä, koska ei ole enää sinkku. Päivitys sai valtavasti ihastunutta palautetta.

Nyt pääsi käymään niin, että otin tilaisuudesta vaarin. Deittisivustolta löytyi nimittäin mummolle vaari. Vaari ja minä ollaan tosi samoilla leweleillä! Tänä aamuna sylikkäin herätessämme tuumimme, että kai me ollaan jo vakkareita. Olemme lyhyessä ajassa, tuntikausien puheluin ja tapaamisin opiskelleet toisemme läpikotaisin. Tuntuu niiiiiin ihanalta!

Ollaan puhuttu ja pussattu. Historiat on läpikäyty, odotukset puitu, mietitty kommunikointitavat, läheisyydentarpeet, ajankäyttö, kipukohdat, ristiriitojen selvittelymetodit ja huumori. Kyllä tässä itsensä kakaraksi tuntee, vaikka kummallakin on ikää 60+. Kun suutelee sataa sammakkoa, voi prinssi löytyä.

EIJA HEIKISTÄ: ”Heikki on vakaa, mutta äijän sisällä pilkistää herkkyys. Näen hänessä ylikasvaneen pikkupojan, mutta kuitenkin aikuisen.” © Susa Junnola

EIJA HEIKISTÄ: ”Heikki on vakaa, mutta äijän sisällä pilkistää herkkyys. Näen hänessä ylikasvaneen pikkupojan, mutta kuitenkin aikuisen.” © Susa Junnola

”Ollaan äimän käkenä, kun kaikki on lopsahtanut kohdilleen niin nopeasti”

Eijan luona Vuosaaressa istuskellessaan kyyhkyläiset eivät vielä kahden kuukauden seurustelun jälkeenkään usko asiaa todeksi.

”Ollaan äimän käkenä, kun kaikki on lopsahtanut kohdilleen niin nopeasti. Puhelimen lokitiedot näyttävät, että ensimmäisen viikon aikana puhuimme puhelimessa 25 tuntia. Kävimme läpi myös parisuhdedynamiikkaa, konfliktinratkaisua ja kipukohtia.”

Pian Heikki tutustui Eijan ystäviin, siskoon ja tämän mieheen sekä lapsista neljään. Eija tapasi Heikin siskon ja tyttären.

Eijan mielestä yhteiselo on ollut ensitapaamisesta lähtien selittämättömän helppoa. Samantyyppinen energiataso ja fyysinen vetovoima on tärkeää. Selittämätöntä kemiaa on tai ei. Välimuoto eli ”ihan kiva” ei johda mihinkään.

Heikki heittää huumorilla, ettei ole huomannut Eijassa vielä mitään vikaa, vaikka on yrittänyt etsiä.

”Minut nostaa takajaloilleni nainen, joka puhuu vain itsestään ja omista jutuistaan. Jokin henkinen yhteys pitää olla, ja hiljaisuuttakin pitää kestää.”

Nuoripari on ollut hyvin liikkuvainen, vuoroin Nummelassa ja Vuosaaressa. He ovat ajaneet 1 300 kilometriä Heikin moottoripyöräkerhon retkelle Kärsämäelle ja takaisin. Eijalle hankittiin jo kahden viikon seurustelun jälkeen moottoripyöräasu.

”Olemme olleet yli kolme viikkoa yötä päivää yhdessä. Lapseni ja ystäväni ovat onnellisia puolestani. Iäkkäät naapurinmummot ovat nimenneet Heikin talon uudeksi vävypojaksi.”

Lue myös: Luulitko, että Tinder on moderni keksintö? Näin nuoret hakivat tuhat vuotta sitten toisistaan matchia – puukon ja tupen avulla

Menneisyydestä opiksi – ”En pidä toista itsestäänselvyytenä”

Eija on ollut kolmesti naimisissa ja kahdessa pitkässä suhteessa. Heikki oli parikymmentä vuotta naimisissa lastensa äidin kanssa. Sen jälkeen hän eli pitkään avoliitossa.

”Sain suhteesta häädön henkisesti ja fyysisesti viime vuonna. Sen jälkeen murjotin yksinäni talven Tammelan korvessa mökissä ilman mukavuuksia. Olin siellä oravien ja peurojen kanssa, ja järjestelin mielessäni elämääni. Piristyin keväällä ja hommasin Nummelasta asunnon. En vielä halunnut munkkiluostariin, ja tässä ollaan Eijan kanssa. Siperia opettaa, ja siksi koetan välttää aikaisempia virheitäni. En pidä toista itsestäänselvyytenä.”

Eija sanoo kolmen vuoden yksinolon olleen hyvää ja vapauttavaa aikaa. Hän on tehnyt töitä itsensä kanssa ja huomannut pärjäävänsä hyvin yksinkin.

”Mietin jopa, onko Heikillä liian vähän aikaa edellisestä suhteesta. Mutta en tunne itseäni yhtään laastariksi, vaan tunnen Heikin haluavan olla kanssani yhtä paljon kuin minä haluan olla hänen kanssaan. Tämä turvallinen olo on minulle uutta.”

Edellisissä suhteissaan Eija on joskus ahdistanut miehen nurkkaan eli ei ole malttanut odottaa sitä, että toinen sanoisi vapaaehtoisesti jotain.

”Nyt olemme sopineet, että emme tee mielessämme tulkintoja toisistamme, vaan puhumme ongelmista ääneen.”

HEIKKI EIJASTA:

HEIKKI EIJASTA: ”Eija on positiivinen, helposti asioista innostuva ja tilanteeseen kuin tilanteeseen sopeutuva heittäytyjä.” © Susa Junnola

Ihana arki – ”Elämme hetkessä ja päätämme ruokalistan kaupassa”

Alkuhuuma menee väistämättä ohi, ja arki astuu kuvioihin.

”Mutta arki voi olla kivaakin. Siperia on opettanut minulle, että pyrin estämään arjen tuomista suhteeseen lamauttavassa mielessä. Yritän pitää suhteen tuoreena ja elinvoimaisena, sillä Eija on tuonut elämääni rauhaa ja tasaisen tyytyväisen olotilan. Minun ei tarvitse erityisesti olla toisen mieliksi, vaan saan olla oma itseni”, Heikki kiittää.

Pari kuukautta yhdessä on tuntunut romanttiselta, ja koko ajan paremmalta. Illalla tuntuu hyvältä mennä toisen viereen nukkumaan. Molemmilla on samantasoinen läheisyydentarve.

Seesteinen olotila on monien asioiden yhdistelmä: eläkkeellä olo, työstressin puuttuminen, lasten eläminen omillaan. Elämä tuntuu helpolta ja mukavalta.

”Kotona vietetyn koronavuoden jälkeen tämä tuntuu ihanalta. En muista koskaan ennen olleeni tämmöinen hetkessä elävä rouva Hulda Huoleton. Nuorempana halusin suunnitella elämää, mutta mitä vanhemmaksi tulen sen vähemmän suunnittelen. Sinkkuna kiittelin, ettei ole parisuhdehuolia. Mutta parisuhde-elämän hyviä puolia on, että ei ole sinkkuhuolia vaan seuraa!”

Heikki toteaa, että he eivät hirveästi suunnittele vaikkapa seuraavan päivän ruokalistaa.

”Elämme hetkessä ja päätämme ruokalistan kaupassa. Olemme vapaita tekemään suunnitelmia, mutta mitään to do -listoja ei ole. Kesällä teemme esimerkiksi moottoripyöräreissu iloiseen Itä-Suomeen. Saamme helposti toisemme innostumaan.”

Yhteen muuttokaan ei kuulosta mahdottomalta, sillä sitä on harjoiteltu niin tiiviisti. Nyt eletään maaseutu- ja kaupunkiasunnoissa, mutta Eija on huvikseen katsellut Nummelan vuokra-asuntoja.

”Saunallinen rivitaloasunto sopisi meille yhteiseksi kodiksi.”

Lue myös: Miia ja Jan-Erik Merivirran rakkaus syttyi MS-kuntoutuksessa – Puoliso kantaa, kun omat voimat loppuvat

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 8/21.

X