Viikingit kiinnostivat jo pikkupoikana – Kun Jukka Salonen pukee viikinkivarusteet, hänestä tulee Knut Härkä – skandinaavinen idänkävijä

Jaa artikkeliTilaa Seura
Historia ja sen elävöittäminen kiinnostaa nyt monia. Savonlinnassa sijaitseva Olavinlinna on peräisin 1400-luvulta. © Heli Hirvelä / Otavamedia
Jukka Salonen huomasi parikymppisenä, että viikinkiaikaa voikin elävöittää pukeutumalla ajanmukaisiin asuihin ja varusteisiin – sekä osallistumalla tapahtumiin ja performansseihin, kuten miekkailu- ja paininäytöksiin.

Kun paimiolainen Jukka Salonen, 40, oli 4-vuotias, vanhemmat joutuivat kaivamaan kirjahyllystä poikansa vaatimuksesta iltasaduksi tavallista erikoisemman opuksen, Orm Punaisen. Ääneen lukeminen vaati pientä kikkailua – kun klassinen ruotsalainen viikinkitarina äityi paikoittain veriseksi, tekstiä täytyi niiltä osin sensuroida.

Viikingit ja varhainen keskiaika ovat kiinnostaneet miestä aina.

”Silloin, kun en juoksennellut muovihaarniska päällä, istuin lukemassa Marvel-sarjakuvia, joissa viikinkijumalat seikkailivat. Hurja meininki viehätti pientä poikaa”, Jukka Salonen kertoo.

Oma vaimo jalkavaimon roolissa

Jukka Salonen huomasi parikymppisenä, että viikinkiaikaa voikin elävöittää pukeutumalla ajanmukaisiin asuihin ja varusteisiin sekä osallistumalla tapahtumiin ja performansseihin, kuten miekkailu- ja paininäytöksiin.

Päätöstä lähteä mukaan toimintaan mies kertoo miettineensä ’noin kolmisen sekuntia’.

Harrastuksen aloittamisesta on nyt kulunut yli 20 vuotta. Salonen ei kuulu harrastajaseuraan, mutta elävöittäjäpiireissä lähes kaikki tuntevat toisensa ja isommat tapahtumat ovat avoimia jokaiselle.

Myös ovet seurojen järjestämiin tapahtumiin aukeavat useimmiten.

Alussa Salonen päätti kahden naispuolisen kaverinsa kanssa ryhtyä elävöittämään viikinkiperhettä. Myöhemmin mukaan liittyi niin ikään harrastuspiirin parista löytynyt tyttöystävä. Tämä ei esittänyt vastalauseita, vaikka joutuikin aluksi jalkavaimon rooliin.

Tyttöystävästä tuli aikanaan vaimo. Nyt perhe, johon kuuluu lisäksi 11-vuotias tytär, elävöittää kolmisin viikinkiperhettä.

Vain oma uteliaisuus on rajana

Parasta Jukka Salosen mukaan elävöittämisharrastuksessa on se, että mielenkiinnon kohteita ja tutkittavaa löytyy loputtomasti.

”Kuten kaikissa aikakausissa, myös viikinkiajassa vain oma uteliaisuus on rajana. Tosin mitä syvemmältä tietoa kaivaa, sen enemmän selvitystyö vaatii myös viitseliäisyyttä. ”

Hän hyödynsi harrastustaan myös opiskeluissaan. Gradun aihe aikanaan yliopistoon liittyi viikinkiaikaisissa saagoissa esiintyvään väkivaltakäsitykseen. Tänä päivänä miestä voikin hyvällä syyllä kutsua käveleväksi viikinkiajan tietopankiksi. Tuttavat ovatkin kommentoineet, että Jukka Salosta on vaikea saada lopettamaan aiheesta puhumisen, kun tämä on kerran päässyt vauhtiin.

Sotureiden ja kaukopurjehtijoiden joukko on Salosen mukaan mielenkiintoinen oma lukunsa Skandinavian ja Euroopan historiassa.

”Kaikkihan ryöstelivät naapureitaan, mutta viikingit eivät tyytyneet vain sorkkimaan vastarantaa esimerkiksi Saksassa tai Puolassa. He lähtivät aina Välimerelle asti, muun muassa suojelemaan Bysantin keisaria. Tämä on vaatinut paljon logistista suunnittelua”

Hän muistuttaa, että viikinkien retkien pääasiallinen tarkoitus oli kaupankäynti. Ryöstely oli jotakin, jota tehtiin siinä sivussa – kun tilaisuus sattui tekemään varkaan.

”Kerran eräässä taistelunäytöksessä joku totesi minulle osuvasti: ’Viikingit eivät olleet porukkaa, joka otti pari tuoppia simaa ja lähti sen jälkeen jylistelemään. He osasivat myös etukäteissuunnittelun.’”

Jukka Salonen on Knut Härkä

Jukka Saloselta löytyvät elävöittämisvarusteet useaa aikakautta varten. Työn alla on 30-vuotinen sota sekä myöhäinen antiikin aika. © Jukka Salosen kotialbumi

Mieskin osaa parsia ja paikata

Kun Jukka Salonen pukee viikinkivarusteet ylleen, hänestä kuoriutuu Knut Härkä, skandinaavinen idänkävijä, jossa on lisäksi hiukan palkkasoturin vikaa.

Viikinkihahmon nimi syntyi sekä harkinnan että sattuman kautta.

”Etunimi on käännös Solmusta, joksi kaverit kutsuvat minua siviilissä. Härkä liitettiin Knutin perään aikoinaan Saltvikin viikinkimarkkinoilla Ahvenanmaalla. Siellä iltaohjelmaan kuului muun muassa paini, jossa olin pitkään voittoputkessa.”

Jukka Salonen ei ole uskaltanut vielä tähän päivään mennessä laskea, kuinka paljon harrastukseen on uponnut rahaa. Kuluja kerryttävät paitsi matkat ja tapahtumat, myös mieltymys taisteluvarusteisiin; kypäriin, miekkoihin, keihäisiin ja haarniskoihin.  Kilpikin täytyy uusia parin vuoden välein.

Useimmat varusteista voi tilata verkosta, mutta Salosen kohdalla varusteisiin liittyy erityinen haaste – joskin viikinkihahmoon varsin sopiva.

”Olen pitkä ja roteva miehenjärkäle. Lisäksi minulla on iso pää, minkä vuoksi joudun teettämään kypärät tutuilla sepiltä.”

Kevyemmällä kukkarolla pääsee, jos valitsee hahmon, jolle riittävät yksinkertaiset varusteet.

Elävöittämisharrastus kartuttaa paitsi tietoa, myös käden taitoja. Salonen on ommellut itse käsin miltei kaikki viikinki- ja keskiaika-asunsa – ja tarvittaessa parsii ja paikkaa ne takaisin kuosiin.

”Seuraavaksi haluaisin uskaltaa opetella leikkaamaan, mutta esimerkiksi 30-vuotisen sodan asun leikkaaminen on monimutkainen projekti”, Jukka Salonen kertoo.

Lue myös: Keskiaika sai hurahtamaan – Näin sovellustestaaja Päivi Mustosesta kuoriutuu englantilainen vallasnainen: ”Keskiajan elävöittäminen tarjoaa ihanan pakomatkan arjesta”

Vikings – ei tosiharrastajille

Viikingit ovat rymistelleet myös kotikatsomoihin muun muassa suositun Vikings-televisiosarjan myötä. Sarjaa ovat tähdittäneet myös suomalaiset näyttelijät Peter Franzén ja Jasper Pääkkönen.

Toisin kuin moni sarjan juonikuvioihin imeytynyt maallikko, Jukka Salonen löysi heti sarjasta ison joukon asiavirheitä.

”Kärvistelin ruudun äärellä 3 jakson verran. Luovutin, kun vaimoni lopulta sanoi minulle, että ’Jukka, eihän sinun ole pakko katsoa sarjaa, jos se harmittaa noin paljon.’”

Kiitosta tosiharrastaja antaa sarjan tunnelmasta sekä siitä, miten henkilöhahmot pohtivat lakikysymyksiä.

Visuaalinen puoli onkin sitten Salosen mukaan silkkaa huttua.

”Talot näyttävät röttelöiltä, joihin aurinko paistaa sisään hatarien seinälankkujen läpi, mikä ei vastaa tuon ajan rakennustaitoja. Lisäksi kaikki viikingit näyttävät siltä, kuin olisivat juuri palanneet sammuttamasta metsäpaloa – todellisuudessa monissa historialähteissä mainitaan viikinkien olleen aina tarkkoja omasta puhtaudestaan.”

Mikäli mielii tutustua paremmin elävöittämisharrastukseen tai viikinkeihin, konkariviikinki suosittelee hakeutumista harrastajien piiriin lisätietojen hankkimiseksi.

Tietoa voi hankkia myös itse. Esimerkiksi Ylen Areena-palvelusta löytyvät Viikinkien aika -audiosarja sekä televisiodokumentit Viikinkien armeija ja Viikinkisoturin arvoitus, joista voi lähteä liikkeelle alkuun.

Mikäli englannin kieli on hallussa, Anders Winrothin kirjoittama The Age of the Vikings -teos on myös tutustumisen arvoinen.

Kaipuu leiritulen äärelle

Tällä hetkellä korona on harventanut kokoontumisia ja tapahtumia, Riskiryhmään kuuluvana Jukka Salosen katse on suunnattuna kesään 2022.

”Odotan kovasti, että pääsen tapaamaan ihmisiä yhteisissä tapahtumissa ja istumaan porukan kanssa juttelemaan ja tarinoimaan leiritulen äärellä.”

Myös sitä tunnetta on ikävä, kun haarniska ja muut taisteluvarusteet on puettu päälle näytöstä varten. Jo pelkkä ketjupaita painaa 5 kiloa, mutta sen kantamiseen tottuu Salosen mukaan melko nopeasti.

Tapahtumissa ja markkinoilla taistelunäytöksiä järjestetään aina tarkasti suunnitelluista vapaaseen taisteluun ilman koreografiaa.

”Pelasin nuorempana jenkkifutista. Olo on samanlainen kuin ennen ottelun alkua – kohta rytisee, mutta hyvällä tavalla. Adrenaliini on pinnassa, mutta tiedät, että täältä kävellään kotiin ehjin nahoin”, Salonen kuvailee.

Pitkään harrastusrupeamaan mahtuu lukemattomia mieleenpainuvia hetkiä. Yksi näistä sijoittuu Ahvenanmaalle noin 10 vuoden taakse.

”Onnistuin taistelunäytöksessä ensimmäistä kertaa murtautumaan vihollismuurista läpi. Kuiva maa pöllysi kuin elokuvissa ikään. Käännyn katsomaan lähintä kohdettani, vihollisarmeijan päällikköä. Sen taistelun lopulta hävisin, mutta sillä ei ollut väliä – hetki oli upea. Tuntui kuin olisin ollut sisällä jossakin hyvässä tarinassa”, Jukka Salonen päättää.

Lue myös: Metallinpaljastin vie muinaisesineiden jäljille – Viikinkiajan miekat ja hopearahakätkö ovat vuoden kiinnostavimpia aarrelöytöjä

Urjalan viikinkimiekka

Urjalan viikinkimiekka oli hyvin säilynyt. © Esa Mikkola / Museovirasto

X