Rintasyöpä vei Kirstin pitkälle sairauslomalle - Paluu arkeen toi syvyyttä psykoterapeutin työhön: ”Nykyään todella tiedän, miltä kriisissä oleminen tuntuu”

Kun Kirsti Keskitalo palasi pitkältä sairauslomalta takaisin töihin, pyöri hänen mielessään pelottava kysymys, osaisiko hän enää hoitaa hommiaan entiseen malliin?

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Ulkoilu perheen schipperkien Nukan ja Siilin kanssa on Kirsti Keskitalolle tehokas tapa ladata akkuja työpäivän jälkeen.

Kun Kirsti Keskitalo palasi pitkältä sairauslomalta takaisin töihin, pyöri hänen mielessään pelottava kysymys, osaisiko hän enää hoitaa hommiaan entiseen malliin?
(Päivitetty: )
Teksti: Hanna Vilo

Vuosi sitten keväällä oululainen Kirsti Keskitalo, 55, kaatui hiihtolenkillä ja ihmetteli vasempaan rintaansa pari päivää myöhemmin ilmestynyttä suurta verenpurkaumaa, jonka alla tuntui jotain kovaa. Hän hakeutui tutkimuksiin, joiden tulos oli hänelle täysi yllätys: hänellä oli rintasyöpä.

Syöpädiagnoosi pysäytti ja vei sairauslomalle

”Sairauslomalle jääminen oli iso muutos elämässäni. Olin koko elämäni ollut vilkas Duracell-pupu. Syöpädiagnoosi pysäytti oikein kunnolla, ja ajatukseni pyörivät jatkuvasti sen ympärillä.

Erityisen vaikeaa oli kertoa asiasta kolmelle lapsellemme.

Syöpäpatti, osa rintaa ja kainalon imusolmukkeet poistettiin viime vuoden toukokuussa. Sen jälkeen alkoivat säde- ja sytostaattihoidot. Silloin suunnittelin vielä palaavani takaisin työelämään syksyllä.”

Rankat sytostaatti- ja sädehoidot

”Syöpähoitojen sivuvaikutukset olivat paljon rankemmat kuin osasin odottaa. Sain kuusi kertaa sytostaattihoitoa kolmen viikon välein. Sen jälkeen kävin 25 kertaa sädehoidossa.

Sytostaattihoitojen myötä hiukset lähtivät päästä, mutta se ei ollut kovin paikka. Paljon pahemmalta tuntuivat muut sivuvaikutukset, kuten väsymys ja huono olo. Nukuin jatkuvasti huonosti.

Vasta silloin aloin ymmärtää, että minun piti antaa itselleni aikaa toipumiseen ja keskittää huomioni paranemiseen. Päätin jäädä sairauslomalle kymmeneksi kuukaudeksi.

Kävin hiljalleen ulkoilemassa koirieni kanssa, ja vietin monta päivää mökillä tekemättä mitään. Perhe ja ystävät tsemppasivat jaksamaan.”

Takaisin töihin: ”Osaisinko enää mitään?”

”Tämän vuoden maaliskuussa olin vihdoin valmis palaamaan takaisin töihin.

Koska oloni oli vielä fyysisesti heikko, päätin käyttää mahdollisuutta jäädä osasairauslomalle ja tehdä vain 50-prosenttista työaikaa ensimmäiset neljä kuukautta.

Töihin paluu tietenkin jännitti. Olen ammatiltani psykoterapeutti, ja työkseni hoidan traumatisoituneita ja kriisissä olevia ihmisiä.

Vaikka järki sanoi, että minulla on monen vuoden kokemus alaltani, mieleni sopukoissa oli epäilys, osasinko enää mitään. Pelkäsin myös, etten fyysisesti jaksaisi tai muistini alkaisi reistailla.

Onneksi työkaverini ottivat minut lämpimästi vastaan ja toivottivat tervetulleeksi takaisin tiimiin. Myös esimieheni kannusti kertomaan tarpeistani ja pitämään osasairauslomaa niin kauan kuin tarve vaati.”

Oma kriisi toi lähemmäksi asiakkaita

”Minulla on perinteinen suomalainen, korkea työmoraali. Siksi oli rankkaa, kun työpaikan palaverissa muistutettiin jo heti alussa, että jokaisen täytyy ansaita oma palkkansa työnteolla.

Vaikka viesti ei ollut suunnattu minulle henkilökohtaisesti, asian kuuleminen heti sairausloman jälkeen oli vaikeaa. Stressasin, teinkö tarpeeksi töitä ja olinko riittävän tehokas.

Epävarmuus kuitenkin hävisi aika nopeasti. Nykyään koen, että sairastumisesta on ollut minulle jopa hyötyä työssäni.

Sairastumiskriisin läpikäyminen on tuonut minua lähemmäksi asiakkaitani. Kohtaamiset ovat muuttuneet syvemmiksi, koska nykyään todella tiedän, miltä kriisissä oleminen tuntuu.”

”Elossa oleminen on lahja”

”Olen valtavan innoissani, kun saan olla taas töissä. Monet vanhat asiakkaani ovat palanneet vastaanotolleni, mikä tuntuu hyvältä. Olen myös oppinut armollisuutta itseäni kohtaan.

Syövän uusiutumisen ehkäisyyn tarkoitetut hormonilääkkeet laittavat kehoni edelleen sekaisin. Termostaattini on täysin rikki: välillä hikoilen, välillä olen aivan jäässä. Muistutan itselleni jatkuvasti, että on täysin hyväksyttävää olla puolikuntoinen.

Täysin oireetonta päivää minulla tuskin tulee enää olemaan. Asioiden tärkeysjärjestys elämässäni on kuitenkin muuttunut: jo elossa oleminen on lahja. Varaan paljon aikaa pelkkään latautumiseen.

Ajattelen, että minulla on oikeus huolehtia itsestäni, jotta jaksan auttaa muita.”

Työkaveritkin voivat tukea

1. Pitkältä sairauslomalta töihin palaava kohtaa erilaisia haasteita. Moni pelkää, ettei enää osaa töitään kunnolla tai ettei jaksa työskennellä entiseen tahtiin. On myös tavallista, että palaava tuntee olonsa ulkopuoliseksi.

2. Apua töihin paluuseen saa monesta paikasta. Esimiehen kanssa kannattaa puhua avoimesti. Työterveyshuolto auttaa käytännön seikoissa, ja työterveyspsykologin kanssa voi tuulettaa ajatuksia.

3. ”Myös työkaverit voivat tukea töihin palaavaa eri tavoin, kuten kysymällä mitä kuuluu tai järjestämällä paluujuhlat. Usein ihmiset pelkäävät olevansa tungettelevia, eivätkä kysy mitään. Palaajalle kohdatuksi tuleminen on kuitenkin tärkeää”, sanoo työterveyspsykologi Annamari Heikkilä Terveystalosta.

X