Kun kuollut läheinen ottaa yhteyttä rajan takaa – ”Vainajan kosketuksen saattaa tuntea esimerkiksi halauksena tai hipaisuna käsivarressa”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Kuolema ja kohtaaminen
Markku Siltalan tutkimuksen mukaan moni suomalainen on kohdannut edesmenneen läheisen tämän kuoleman jälkeen. Yleensä vainaja ilmestyy kesken arkipuuhien. © istockphoto
Monella on kokemusta siitä, että kuollut läheinen ottaa yhteyttä rajan takaa. Miten kokemukset voivat olla avuksi surutyössä?

Lintu piipitti tuuletusikkunan välissä. Nainen hämmästyi. Hän ihmetteli, miten lintu on joutunut sinne ja alkoi auttaa vierailijaa. Vähän ajan päästä nainen sai kuulla, että hänen siskonsa oli kuollut samoilla hetkillä, kun hän päästi linnun vapauteen. Nainen tulkitsi, että sisko kävi jättämässä jäähyväiset.

Kertomus on yksi niistä sadoista kokemuksista, joita pappi ja psykoterapeutti Markku Siltala on kerännyt väitöskirjaansa ja sen pohjalta tehtyyn uuteen tietokirjaansa Hän oli siinä (Kustantamo S&S).

Vainajakokemukset ovat yllättävänkin yleisiä. Kokemus kohtaamisesta edesmenneen läheisen kanssa on useimmiten tärkeä ja parantava osa suremista.

1. Minkälaisia ovat tyypilliset vainajakokemukset?

Väitöskirjassani olen luokitellut kokemukset kolmeen kategoriaan. Aistein havaittavissa kokemuksissa ihminen kuulee edesmenneen läheisen puheen, näkee hänen hahmonsa, tuntee hänen kosketuksensa tai haistaa häneen liittyvän tuoksun.

Sisäisesti tunnetuissa kokemuksissa vainajaa ei välttämättä näe tai kuule, mutta hänen läsnäolonsa tuntee vahvasti ja selvästi.

Unitilakokemuksissa, jotka ovat yleisimpiä, vainaja ilmestyy hyvin todentuntuisena uneen tai hänet koetaan unen ja valveen rajamailla. Kaikkia kokemuksia yhdistää se, että vainaja tuo mukanaan usein jonkin viestin.

Moni kuvailee nähneensä vainajan tunnistettavana, mutta läpikuultavana ja valoa säteilevänä hahmona. Vainajan kosketuksen saattaa tuntea esimerkiksi halauksena tai hipaisuna käsivarressa.

On olemassa myös jaettuja vainajakokemuksia, jossa kaksi tai useampi ihminen on todistamassa vainajan kohtaamista.

Yleensä vainaja ilmestyy odottamatta kesken arjen askareiden. Jotkut kohtaavat vainajan sen jälkeen, kun ovat pyytäneet merkkiä. Eräs mies kertoi pyytäneensä merkkiä kuolleelta ystävältään. Samalla viikolla ystävän maalaama taulu putosi lattialle. Mies tulkitsi sen vastaukseksi pyyntöönsä.

2. Auttaako vainajakokemus surussa?

Useimmiten vainajakokemus auttaa surussa. Ihmiset kuvailevat kokemusta tyypillisesti lohdulliseksi, kauniiksi, koskettavaksi ja lämpimäksi. Lohdullinen viesti kuolleelta on, että he eivät ole varsinaisesti kuolleita, vaan yhä olemassa. Viestien yksi merkittävä sisältö on se, että kuollut voi hyvin, eikä hänellä ole enää kipuja tai sairautta.

Joskus vainajan kohtaaminen voi hetkellisesti vaikeuttaa suruprosessia, koska vainajan läsnäolo nostaa surun ja kaipauksen tunteita pinnalle. Näyttää kuitenkin siltä, että myöhemmin kokemus helpottaa surutyötä, sillä suhde kuolleeseen läheiseen paranee.

Vainajakokemuksesta voi saada myös konkreettista apua arkeen. Erään naisen mökkiremontti oli jäänyt kesken miehen kuollessa. Nainen sai unessa mieheltään ohjeet remontin loppuun saattamiseen. Toinen nainen kertoi saaneensa unessa edesmenneeltä puolisoltaan tietokoneen salasanan, jolla hän sai tietokoneen toimimaan. Moni koki vainajan kohdattuaan merkittävänä sen, että selvittämättömät riidat ratkesivat ja syyllisyys hävisi.

Tutkimusaineistoni mukaan suru ei ole välttämätön edellytys kuolleen läheisen kohtaamiselle, sillä kokemuksista jopa kolmasosa oli tapahtunut suruajan ulkopuolella.

Lisäksi suurin osa vainajakokemuksista tapahtui normaalissa ja rauhallisessa mielentilassa. Vain vajaa viidennes kokemuksista tapahtui silloin, kun ihminen oli surullinen. Moni vastaajista oli sitä mieltä, että suru ei selitä kokemusta, vaan pikemminkin estää vainajaa ottamasta yhteyttä.

3. Voiko vainajan kohtaaminen lieventää kuolemanpelkoa?

Vähän yli puolella tutkimukseen osallistuneista vainajakokemus lievensi kuolemanpelkoa merkittävästi. Moni sanoi sen loppuneen kokonaan. Hyvin usein kuollut esiintyi nuorempana, terveempänä, rakastavampana ja ymmärtävämpänä kuin oli eläessään.

Moni kuvaili, että kuolleesta hehkuu ylimaallista rauhaa ja rakkautta. Vainajien viesteistä välittyi ajatus, että omaakaan kuolemaa ei tarvitse pelätä. Lisäksi moni alkoi uskoa kohtaavansa rakkaansa tuonpuoleisessa.

Kuolema ja kohtaaminen

istockphoto

4. Liityykö näihin kokemuksiin pelkoa?

Kokemus vainajan läheisyydestä on yleensä positiivinen ja hyvä, ei pelottava. 85 prosenttia väitöstutkimuksiini osallistuneista piti vainajakokemusta myönteisenä asiana.

Myönteinen kokemus liittyy yleensä siihen, että kokija tunnistaa vainajan heti. Myönteisiin kokemuksiin saattaa liittyä nopea alkusäikähdys tai hämmennys, mutta kokemus muuttuu yleensä tunnistamisen jälkeen positiiviseksi. Kielteisissä ja pelottavissa kokemuksissa ihminen on tuntenut kuolleen läsnäolon, mutta ei ole välttämättä tunnistanut vierailijaa.

5. Kuinka yleisiä kokemukset ovat?

Vainajakokemukset ovat tunnettuja eri puolilla maailmaa. Samanlaisia kokemuksia kohtaamisesta on raportoitu uskonnosta tai kulttuurisesta taustasta riippumatta.

Vainajakokemuksia on tapahtunut sekä uskonnollisesti orientoituneille että heille, jotka sanovat, etteivät usko kuolemanjälkeiseen elämään.

Amerikkalaisten tutkimusten mukaan kolmasosa ihmisistä kokee kuolleen läheisen läsnäolon. Surevista puolestaan joka toisella on arvioitu olevan kokemuksia yhteydestä kuolleeseen.

Minä kiinnostuin vainajakokemuksista 2000-luvun alussa työskennellessäni pappina. Kuulin toimituskeskusteluissa ja hautajaisten yhteydessä usein ihmisten kokemuksia kuolleen läheisen kohtaamisesta. Kohtasin vainajakokemuksia myös psykoterapeutin työssä. Vähitellen huomasin, että kokemukset yhteydestä vainajan kanssa ovat melko yleisiä − ja erittäin merkittäviä niitä kohdanneille ihmisille.

Lokakuussa 2013 etsin muun muassa Kirkko ja kaupunki -lehdessä ihmisten kokemuksia väitöskirjatutkimustani varten. Sain jo muutamassa päivässä kymmeniä yhteydenottoja.

Eräs minulle kirjoittanut ihminen kertoi, ettei ole koskaan aiemmin uskaltanut puhua kokemastaan kenellekään leimautumisen pelossa. Silmäkulmani kostuivat, kun luin ensimmäistä kertaa ihmisten koskettavia kirjeitä vainajien kohtaamisesta. Yhteensä kokemuksia on tutkimuksessani yli 600.

6. Miten vainajakokemukseen tulisi suhtautua?

Kannustan luottamaan omaan kokemukseen ja tulkintaan. On hyvä kirjoittaa kokemus ylös heti sen tapahduttua.

Kokemuksista on myös hyvä jutella jonkun luotettavan ihmisen kanssa – jos siltä tuntuu. Jos kertoessaan huomaa toisen epäröivän tai suhtautuvan vähättelevästi, on parempi vaieta.

Jotkut tutkimukseeni osallistuneista kertoivat tulleensa ohitetuiksi, kun he olivat kertoneet kohtaamisestaan vainajan kanssa. Toiset olivat arvelleet heidän kuvitelleen asian. Muiden kyseenalaistava suhtautuminen ei kuitenkaan muuttanut tulkintaa kuolleen läheisen kohtaamisesta, koska se oli niin todentuntuinen.

7. Mitä sanoa läheiselle, joka kertoo saaneensa yhteyden kuolleeseen?

Tärkeintä on kuunnella rauhassa, mitä läheisellä on kerrottavana. Toiselta voi kysyä esimerkiksi, että miltä kokemus sinusta tuntui ja mitä se sinulle merkitsi. Voi myös miettiä yhdessä, sisältyikö vainajakokemukseen jokin viesti.

Toisen kokemusta kannattaa arvostaa, vaikka itselle asia olisi vieras. Vainajakokemukseen ei ole tarvetta keksiä järkeilyä tai selitystä. Kuunteleminen riittää.

Juttu on julkaistu ensi kerran Kotilääkärissä 5/19.

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X