Oikea lääkitys kilpirauhasen vajaatoimintaan pelasti: ”Nyt pää ja kroppa toimivat”

Tamperelaisen Merja Haapalan, 57, kodin alakerrassa huomaa, että hänen elämänsä on saanut uuden suunnan. Hänen työhuoneensa veistoksissa on pilkettä ja iloa.

”En ole voinut näin hyvin yli 20 vuoteen! Nyt toimii kaikki, pää ja kroppa”, Merja iloitsee.

Hän oli pitkään lähes erakko, kun hänen oireensa olivat pahimmillaan. Nyt hän kertoo vuolaasti, kuinka elämä muuttui 20 vuoden oireilun jälkeen.

Merjan ongelmat alkoivat 23 vuotta sitten, 34-vuotiaana. Kun hän eräänä aamuna katsoi itseään peilistä, hän kauhistui. Kaulan molemmilla puolilla oli puolikkaan appelsiinin kokoiset turvotuspallot.

Merjan kolmas lapsi oli puolivuotias, kun Merja alkoi oireilla. Hän saattoi nukahtaa istualleen nojatuoliin. Hiuksia lähti paljon.

Merja löysi yksityisen endokrinologin, joka antoi diagnoosiksi kilpirauhasen vajaatoiminnan. Tyroksiinilääkitys alkoi.

Mutta oireet pahenivat. Kerran kauppareissulla Merja havahtui rautatieaseman luona ja mietti, minne olikaan menossa.

Oireet lisääntyivät pikkuhiljaa. Merjan painokin nousi, vaikka Merja liikkui ja söi normaalisti.

40 ikävuoden tienoilla keho alkoi reistailla kunnolla.

Pikkuhiljaa väsymys yltyi ja verenpaine kohosi. Lihas- ja nivelkivut alkoivat. Olkapäissä oli tulehdusta. Pinnetilat vaivasivat. Sormet puutuivat, eikä kynä pysynyt kädessä.

”En kestänyt stressiä, aivot eivät toimineet kunnolla. Sain ahdistuskohtauksia, jolloin en saanut henkeä. Yöllä heräsin siihen, että sormenpäät olivat kuin tulessa.”

Kipu lähti leviämään olkapäistä alaspäin ja saavutti kyynärpäät.

Pahinta oli kuitenkin se, että ennen niin iloinen nainen ei jaksanut enää tavata edes ystäviä.

”Lääkäreiden mielestä oireet johtuivat iästäni ja ammatistani. Olin ollut pitkään keraamikko.”

Lääkäri kirjoitti Merjalle uuden tyroksiinireseptin. Se toi hänelle sydänoireita, hermostuneisuutta ja paniikkihäiriöitä.

”Lääkärini lisäsi tyroksiinin määrää, eikä kertonut, että on olemassa muitakin kilpirauhaslääkkeitä.”

Merjan onni kääntyi vuonna 2013. Hän oli alkanut hakea lisätietoa kilpirauhasvaivoista ja löysi sattumalta Facebookista vertaistukiryhmän. Hän liittyi siihen. Silloin ryhmässä oli alle 1 000 jäsentä. Nyt niitä on noin 14 000.

Puoli vuotta Merja luki netistä muiden kertomuksia ja imi tietoa.

”Silmäni aukesivat ryhmän ansiosta.”

Ryhmässä hänelle selvisi, mitä eroa on T4-hormonilla eli tyroksiinilla ja T3-hormonilla eli trijodityroniinilla. Hän ymmärsi myös, että tyroksiini ei muutu kaikkien kehossa T3-hormoniksi eli kilpirauhasen päähormoniksi.

Hänellä oivalsi, että hänellä on muunto-ongelma.

Kaksi vuotta sitten Merja löysi itselleen uuden lääkärin. Laboratoriokokeissa ilmeni selvä puutos D-vitamiinista, seleenistä, magnesiumista ja jodista. Niitä ei oltu tutkittu aikaisemmin.

Lääkkeeksi määrättiin T3-hormonia.

Sen seurauksena Merjan elämä alkoi palata pikkuhiljaa entiselleen. Kilpirauhasen vajaatoiminnan oireet hävisivät.

”Olin pihassani ja ihmettelin, miten kauniisti linnut laulavat.”

Merja huomasi, että kilpirauhaspotilaan oloa voi helpottaa myös oikeanlainen ravinto: viljaton ja maidoton ruokavalio, jossa on käsittelemättömiä raaka-aineita sekä hyvälaatuisia rasvoja.

T3-hormonin myötä Merjan olo koheni yhtä seikkaa lukuun ottamatta: hänen aloitekykynsä ei palautunut.

Tyroksiini otettiin T3:n rinnalle, mutta se pahensi tilannetta.

Lopulta Merjan lääkitykseksi kokeiltiin eläinperäistä kilpirauhashormonia. Se oli hyvä valinta.

Merja tunsi paitsi terveytensä myös kateissa olleen energiansa palaavan.

”Käytän samaa lääkettä kuin Hillary Clinton”, Merja naurahtaa.

Haapala on halunnut levittää sairaudesta tietoa sekä muille potilaille että virkamiehille ja lääkäreille. Hän oli viime kesänä mukana perustamassa Suomen kilpirauhaspotilaat ry:tä.

Merja painottaa, että lääkäreiden tulisi kuunnella enemmän potilasta ja tutkia heidät kunnolla.

”Pelkkä laboratoriotestien numeroihin tuijottaminen ei kerro aina koko totuutta.”

Viva 4/2016

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti