Lähes satavuotias käsin tehty amme on Seijan aarre: ”Paatipunkka muistuttaa suvustani”

Pian satavuotias puinen amme on Seija Kärkkäiselle, 76, rakas. Matti-ukki rakensi sen Seijan Hilda-äidille. Mitä virkaa paatipunkalla on nyt?

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Kesäisin paatipunkka koristaa sisustus­elementtinä Seija Kärkkäisen mökin kuistia. © Matias Honkamaa

Pian satavuotias puinen amme on Seija Kärkkäiselle, 76, rakas. Matti-ukki rakensi sen Seijan Hilda-äidille. Mitä virkaa paatipunkalla on nyt?
Teksti: Milla Olkkonen-Lind

Minun aarteeni on pian satavuotias paatipunkka eli lapsen kylpyamme. Isoisäni Matti Partanen rakensi sen äidilleni Hildalle tämän syntymän aikoihin vuonna 1922. Matti-ukki ja isoäitini Jenni saivat yhteensä 12 lasta, joista Hilda syntyi neljäntenä. Puuamme muistuttaa omasta suvusta.

Mikä mies paatipunkan tekijä oli?

Vuonna 1886 syntynyt Matti Partanen eli 82-vuotiaaksi. Hän piti maatilaa Pohjois-Pohjanmaalla Pudasjärven Pintamon kylässä.

Vapaa-ajallaan Matti-ukki rakensi ja veisteli puusta käyttöesineitä. Paatipunkan lisäksi minulla on hänen tekemä pahkakuppi, jossa minun poikani ja hänen lapsensa on kastettu.

Muistan Matin miehenä, joka enimmäkseen myhäili omissa oloissaan. Hän oli tottunut lasten läsnäoloon, joten emme aiheuttaneet hänelle erityisiä hilpeyden tuntemuksia.

Muistan silti istuneeni Matti-ukin sylissä ja sivelleeni hänen partaansa. Aikuisina tavatessamme kättelimme. Olin 22-vuotias, kun hän kuoli.

Ketkä paatipunkassa kylpivät?

Paatipunkka tehtiin äitiäni varten, mutta Hildan ja hänen sisarustensa lisäksi siinä kylpivät lähistöllä asuvien sukulaisten ja naapureiden lapset, joten punkkaa kuljetettiin talosta taloon.

Saattaa olla, että minäkin olen siinä kylpenyt, sillä olin 2-vuotias vieraillessani ensi kertaa mummolassa. Lapseni ja lapsenlapseni ovat ihmetelleet, miten vesi on joskus pysynyt sen sisällä. Turvottelen sitä yhä säännöllisesti, mutta eihän se enää tiiviiksi tule.

Miten puuamme päätyi haltuusi?

Partasten perhe eli hyvin vaatimattomasti, joten äitini Hilda arvosti tätä juuri hänelle tehtyä esinettä ja tahtoi sen aikuisena itselleen.

Hilda lähetettiin 9-vuotiaana kotoaan palvelustöihin, myöhemmin hän ryhtyi lotaksi. Sota-aikana hän tapasi isäni Toivo Mecklinin. He avioituivat helmikuussa 1945, ja minä synnyin saman vuoden marraskuussa.

Minulla on yksi nuorempi sisko. Paatipunkka jäi äitini jälkeen perinnönjaossa kuitenkin minulle. Hän kuoli vuonna 2013.

Lue myös: Japanilainen teeastiasto on perintö isoäidiltä – Sofia Maleike-Ruohola: ”Ne muistuttavat suomalaisen naisen sisukkuudesta”

Mitä esine merkitsee sinulle?

Puuamme edustaa sukupolvien yhtymäkohtaa – sitä, kuinka minä liityn äitiini ja hänen isäänsä. Talvella säilytän paatipunkkaa Kuopiossa kotini parvekkeella ja asettelen siihen havunoksia ja jouluvaloja.

En pääse helposti Pudasjärvelle sukuhaudalle, joten paatipunkka muistuttaa suvustani. Kesäisin paatipunkka on mökkini kuistilla Pielavedellä, kukkasilla täytettynä. Ehkä poikani perhe tahtoo sen vaikka lehtivakaksi.

Tämännäköisenä Seija Kärkkäinen muistaa Matti-ukin. Matti ja Seijan isoäiti Jenni, o.s. Peuraniemi, menivät naimisiin vuonna 1917. © Seijan kotialbumi

Tämännäköisenä Seija Kärkkäinen muistaa Matti-ukin. Matti ja Seijan isoäiti Jenni, o.s. Peuraniemi, menivät naimisiin vuonna 1917. © Seijan kotialbumi

Juttu julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 7/2022.

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X