Laihdutuskäsky aiheutti Virpi Hämeen-Anttilalle rajun syömishäiriön: ”Häiriintynyt syöminen on ihmisen terveydelle suurempi riski kuin ylipaino”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Lihavuudella on niin voimakas stigma, että se jätti Virpi Hämeen-Anttilaan sitkeän jäljen. ”Minun on vieläkin vaikea täysin hyväksyä itseäni.”
Lihavuudella on niin voimakas stigma, että se jätti Virpi Hämeen-Anttilaan sitkeän jäljen. ”Minun on vieläkin vaikea täysin hyväksyä itseäni.” © Pekka Nieminen / Otavamedia
Virpi Hämeen-Anttila haluaa haastaa meidät miettimään, kumpi on ihmiselle tärkeämpää: vaakalukema vai mielenterveys?

Virpi Hämeen-Anttila killuu katonrajassa neljäntoista metrin korkeudessa.
Kiipeily on 61-vuotiaan kirjailijan ja tutkijan uusin harrastus. Parin kuukauden kokemuksella hän antautuu laskeutuessaan jo tottuneesti varmistuslaitteen varaan.

Lihaksiaan pinnistellen Hämeen-Anttila on vienyt oman painonsa ylös pystysuoraa seinää pitkin, ja yhdessä hujauksessa se sama paino tuo hänet alas.

Niin suuri on painovoima.

Fysiikan laeille emme voi mitään. Mutta myös arkielämän katsannossa painolla on meihin aivan liian suuri vaikutus. Virpi Hämeen-Anttila tietää sen hyvin, sillä hän on kamppaillut painoon liittyvien ongelmien kanssa lähes koko ikänsä.

Virpi Hämeen-Anttila käy kiipeilemässä Helsingin Salmisaaressa sijaitsevalla areenalla. Uusi harrastus antaa voiman ja rohkeuden tunnetta. ”Olen vähän pelännyt korkeita paikkoja, mutta enää en pelkää.”

Virpi Hämeen-Anttila käy kiipeilemässä Helsingin Salmisaaressa sijaitsevalla areenalla. Uusi harrastus antaa voiman ja rohkeuden tunnetta. ”Olen vähän pelännyt korkeita paikkoja, mutta enää en pelkää.” © Pekka Nieminen / Otavamedia

Se voi olla monelle yllätys, sillä Hämeen-Anttila tunnetaan akateemikkona ja kirjailijana – hengen urotöistä. Mutta kehoaan hän on ylipainon vuoksi ja ulkonäkösyistä kiusannut ja jopa rääkännyt aivan viime vuosiin asti.

Nyt Virpi Hämeen-Anttila on tullut kehonsa kanssa sinuiksi ja kirjoittanut kaikesta kokemastaan ja oppimastaan omaelämäkerrallisen kirjan nimeltä Paino – Miten pääsin sinuiksi kehoni kanssa.

Hän haluaisi vapauttaa meidät muutkin painon voimasta.

”Laihduta, lapsi!” käski koululääkäri

Koululääkäri oli itse niin lihava, että hädin tuskin mahtui tuoliinsa.

Kolmetoistavuotias, 160-senttinen Virpi seisoi vaa’alla alusvaatteisillaan. Juuri murrosikään tullut tyttö häpesi muuttunutta kehoaan jo valmiiksi. Kun viisari heilahti yli 70 kilon, lääkäri kirjoitti papereihinsa: liikalihava, lättäjalat.

Sillä hetkellä keskenkasvuiseen tyttöön liimattiin lihavan identiteetti.

Hänen piti pudottaa painoa, ja sitä varten hän sai voimistelunopettajalta neljä liuskaa ohjeita. Tai oikeastaan kyseessä oli lista ruoka-aineista. Ensin oli listattu kokonaan kielletyt ruoka-aineet, toisin sanoen kaikki makea ja rasvainen. Toisessa listassa oli ”rajoitetusti” nautittavat ruoka-aineet eli lähes kaikki muu – myös esimerkiksi vihannekset ja hedelmät.

Kokonaan sallittujen ruoka-aineiden lista oli lyhyt: vesi, mausteet, kahvi ja tee.

”Eli lapsi, laihduta juomalla vettä ja makeuttamatonta mustaa kahvia! Se oli kuin suora kutsu erittäin häiriintyneeseen syömiseen”, Virpi Hämeen-Anttila sanoo.

Lihavia moititaan helposti itsekurin puutteesta. Sitä ei Hämeen-Anttilalta puuttunut murrosikäisenäkään. Hän rajoitti ja rajoitti syömistään, punnersi ja joi nälkäänsä mustaa kahvia. Paino putosi nopeasti.

Siinä samalla tosin katosi kosketus normaaliin syömiseen kokonaan, ja ties mitä vahinkoa rääkki aiheutti murrosikäisen elimistölle. Koska keho alkaa aina taistella kalorivajetta vastaan, Virpi Hämeen-Anttila alkoi saada ahmimiskohtauksia.

Parikymppisenä hän painoikin sitten pitkästi päälle 120 kiloa.

Ei ole kovin vaikea ymmärtää, mikä tässä meni pieleen. Silti ylipainoiselle annetaan nykyään ensimmäisenä sama neuvo kuin 50 vuotta sitten: laihdu!

Dieetillä bulimiaan

Virpi Hämeen-Anttilan nuorena aikuisena kokema sairaalloinen ylipaino on tietysti monen asian summa; hänen vanhemmillaan oli omat ongelmansa, jotka heijastuivat lapsiin. Silti täysin vääränlainen suhtautuminen teini-ikäisen tytön ylipainoon ja suorastaan järkyttävät laihdutusohjeet ovat varmasti olleet isoin tekijä siinä, että Hämeen-Anttilan syöminen ja keho menivät täysin sekaisin.

Lapsen pieneenkin ylipainoon puuttumista pidetään edelleen tärkeänä, vaikka toki korostetaan hienotunteisuutta.

”Mutta jos paino otetaan puheeksi, nuori syyllistyy väistämättä. Lisäksi neuvontatilanteissa oletetaan, että lapsella on aina normaali perhe takana. Ylipaino voi olla myös oire siitä, että perheellä on isoja ongelmia, ja niitä ei todellakaan hoideta niin, että keskitytään lapsen painoon”, Hämeen-Anttila sanoo.

Nyt moni haluaisi ehkä tietää, millä tavalla Hämeen-Anttila sitten itse pudotti valtavan ylipainonsa. Hän tyytyy toteamaan laihduttaneensa täysin väärällä tavalla: mahdollisimman kituliaalla dieetillä.

”Haluan sanoa kaikille, että älkää tehkö niin. Lähes kaikki, jotka romahduslaihduttavat, ovat erittäin suuressa vaarassa sairastua syömishäiriöön.”

Hämeen-Anttila oli itsekin sairastua anoreksiaan ja bulimiaan. Ensin mainitun pysäytti säikähdys kovista kivuista, joiden aiheuttajaksi pelättiin munuaisten toimintahäiriötä.

Sen jälkeen alkanut ahmiminen ja oksentelu veivät Hämeen-Anttilan niin huonoon kuntoon, että hän havahtui ajoissa lopettaakseen.

Muilta saadut kehut laihtumisesta tuntuivatkin sitä taustaa vasten varsin irvokkailta.

Lihavuudella on niin voimakas stigma, että se jätti Virpi Hämeen-Anttilaan sitkeän jäljen. ”Minun on vieläkin vaikea täysin hyväksyä itseäni.”

Lihavuudella on niin voimakas stigma, että se jätti Virpi Hämeen-Anttilaan sitkeän jäljen. ”Minun on vieläkin vaikea täysin hyväksyä itseäni.” Pekka Nieminen / Otavamedia

Paino vai mielenterveys?

Virpi Hämeen-Anttilan mielestä on vastuutonta, että laihduttamisen riskejä ei oteta riittävästi huomioon – ikään kuin mielenterveyden vaarantaminen olisi yksilölle pienempi paha kuin ylipaino.

Puhumattakaan kansanterveydestä, joka hanakasti mainitaan ylipainon yhteydessä.

”Esimerkiksi anoreksia myönnetään ongelmaksi vasta, kun se on hyvin vakava. Häiriintynyt syöminen on mielestäni kuitenkin ihmisen terveydelle suurempi riski kuin ylipaino.”

Silti lääkärikin kiinnittää ensimmäisenä huomiota ylipainoon. Jos painoindeksi ylittää tietyn rajan, sillä perustellaan mikä tahansa terveysongelma, vaikka painoindeksi kehitettiin alun perin tilastotieteessä isojen ihmismassojen luokitteluun. Se ei sovellu yksilön terveyden arviointiin, mutta tämä fakta sivuutetaan Hämeen-Anttilan mukaan järjestelmällisesti.

”Sen käyttöä ei ole tieteellisesti perusteltu yhtään millään, mutta se on muka vain niin kätsy. Se onkin tosiaan niin kätsy, että sen käytöllä aiheutetaan syömisongelmia. Paino on helppo mitata, pistät vain ihmisen vaa’alle. Se on nopeaa ja halpaa. On kätevää perustella kaikkea ylipainolla ja vaatia ihmistä laihtumaan.”

Hämeen-Anttila huomauttaa, että normaalipainoisilla on aivan samoja terveysongelmia kuin ylipainoisilla, siis esimerkiksi kakkostyypin diabetesta ja korkeaa verenpainetta. Lisäksi ihmisen epäterveelliset elämäntavat voivat johtaa sairauksiin ylipainosta riippumatta.

Itse asiassa ylipaino voi olla elämäntapojen tai elämäntilanteen seuraus niin kuin sairauskin. Silti sitä käsitellään syynä, suurimpana ongelmana, joka pitää korjata.

”Miksi ihmeessä ei keskitytä niihin elämäntapoihin? Ohjeena pitäisi olla, että älkää menkö paino edellä, älkää edes mainitko koko sanaa”, Hämeen-Anttila sanoo.

”Keho on viisas opettaja ja tylsä juntti”

Painoaan paljon pudottanut nainen, toisinaan toki mieskin, esitellään mediassa edelleen sankarina, jolla on hallussaan onnistumisen resepti. Tarinoissa tärkeintä on aina se, miten ihminen laihtui.

Virpi Hämeen-Anttilan mielestä meidän pitäisi vihdoin alkaa mieluummin kysyä, miksi ihmiset alun perin lihovat. Samalla pitäisi hylätä se yksinkertainen selitys, että lihova ihminen on heikko ja itsekuriton ahmatti.

”Se ideologia elää edelleen vahvana, että lihavat ihmiset eivät osaa arvioida kaloreita ja pettävät itseään. Yksilöön kohdistuva syyllistäminen on rankkaa.”

Lihomisen taustalla voi olla vakavia ongelmia, kuten lapsuuden traumoja tai ahdistusta, tai vaikkapa arkiliikuntaa vaikeuttava fyysinen vamma. Osa ihmisistä voi reagoida tavallisempiinkin vastoinkäymisiin niin, että syöminen häiriintyy.

Virpi Hämeen-Anttilan mielestä meidän pitäisi vihdoin alkaa mieluummin kysyä, miksi ihmiset alun perin lihovat. Samalla pitäisi hylätä se yksinkertainen selitys, että lihova ihminen on heikko ja itsekuriton ahmatti.

Siinä vaiheessa oikeanlainen apu olisi tarpeen – ei sellainen, joka saa ihmisen vihaamaan omaa kehoaan ja ruokaa. Se voi viedä noidankehään, jossa vuoroin kituutetaan ja vuoroin ahmitaan, ollaan ylemmyydentunnossa tai ryvetään häpeässä.

Ihmisen keho ei pidä semmoisesta tempomisesta lainkaan.

”Keho on samalla kertaa viisas opettaja ja tylsä juntti. Se tykkää, kun elämä on säännöllistä ja tasapainoista.”

Hämeen-Anttilan tärkein viesti onkin se, että kehon kanssa tarvitaan kärsivällisyyttä, hitaita muutoksia ja armollisuutta.

Tämän sisäistäminen on vienyt Hämeen-Anttilalta vuosikymmeniä. Hän kertoo luiskahtaneensa ortoreksisiin eli pakkomielteisen terveellisiin kuureihin vielä viisikymppisenäkin, jolloin tuli aika ajoin tarve saada muutama ylimääräinen kilo pudotettua.

Se on monelle keski-ikäiselle naiselle tuttu ajatuskuvio: kun vain saisi viisi kiloa pois, niin kaikki olisi paremmin.

”Valehtelin itselleni, että tässä vaan vähän keventelen ja noudatan terveellisiä elämäntapoja, ja sitten kuitenkin yön pimeänä hetkenä hiivin vaa’alle nähdäkseni, mitä se sanoo”, Hämeen-Anttila kertoo.

”Nykyään panen itseni välillä syömään suklaapatukan ihan vain nähdäkseni, tunnenko syyllisyyttä.”

Enää hän ei sitä tunne.

Lue myös: Joko alkoi laihduttaminen? Mieti vielä, sanoo syömishäiriöstä toipunut Virpi Hämeen-Anttila, joka vihaa erityisesti yhtä laihdutukseen liittyvää sanaa

X