Heli Nurmi menetti molemmat lapsensa teini-ikäisinä – Lohtua luo toivo jälleennäkemisestä: ”On tärkeää, ettei kuolleista perheenjäsenistä vaieta”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Heli Nurmi ja lapsen kuolema
Heli Nurmi on alusta saakka puhunut menetyksistä avoimesti. Se on auttanut pääsemään elämässä eteenpäin. © Sara Pihlaja
Heli Nurmi, 56, on haudannut oman lapsensa kaksi kertaa: ensin menehtyi teini-ikäinen tytär, sitten poika. Laulamisen avulla elämään on löytynyt uudestaan iloa.

Heli Nurmi joutui pahojen aavistusten valtaan helmikuussa 2017:

”Ei, ei taas. Tämä ei voi olla totta, olemme menettäneet juuri tyttären.”

Heli Nurmi oli tulossa miehensä kanssa saunasta. Sukulaispoika oli soittanut, että Valtatie 12:lla Sastamalan ja Nokian rajalla Pirkanmaalla oli sattunut mopoauton ja pakettiauton raju yhteentörmäys.

Hänen 17-vuotias poikansa oli vajaa tunti aiemmin lähtenyt mopoautollaan kohti Nokiaa. Kaveriporukka oli päättänyt suunnata kulkupeleillään syömään pikaruokaravintolaan.

”Sovimme, että sukulaispoika tulee hakemaan meitä ja lähdemme onnettomuuspaikalle. Tekstiviestit kertoivat, että joku kaveriporukan mopoautoista oli mukana kolarissa.”

Onnettomuuspaikalla selvisi nopeasti, että pahoin vaurioitunut mopoauto oli Helin pojan Eeron.

Hän ja tyttöystävä olivat menehtyneet välittömästi.

Yhdessä hetkessä Heli Nurmen elämä romahti. Hän oli kokenut saman tuskan jo kerran aiemmin.

Lapsen kuolema murentaa perustan – ”Miten olisin voinut estää tapahtuneen?”

Helin tytär oli kärsinyt yläasteella masennuksesta ja paniikkihäiriöistä. Sinä keväänä tilanne oli kuitenkin jo näyttänyt paremmalta: peruskoulua oli jäljellä reilu kuukausi ja 16-vuotiaalla tyttärellä oli tulevaisuudensuunnitelmia.

Hän oli iloisempi kuin pitkään aikaan.

”En osannut pelätä, että tyttäreni tekisi itselleen pahaa. Kun se huhtikuussa 2013 tapahtui, perusta elämältä tuntui murenevan.”

Heli muistelee ryhtyneensä järjestelemään hautajaisia kuin robotti. Kun hän ei useampaan päivään pystynyt nukkumaan tai syömään, ystävä vei hänet sairaalaan. Lääkitys, sairausloma ja keskusteluapu auttoivat eteenpäin. Myös ystävien tuella oli iso merkitys.

”Itsemurhaan liittyy usein itsesyytöksiä. Minäkin mietin, miten olisin voinut estää tapahtuneen tai olisiko pitänyt vaikkapa halata enemmän, vaikka järjellä ymmärsin, etten olisi voinut enempää.”

Suruvuoden aikana myös parisuhde joutui koville.

Heli käsitteli tapahtunutta puhumalla. Puoliso sen sijaan paiski töitä entistä enemmän tai lähti itsekseen metsään.

Lue myös: Mistä itsemurhariskin tunnistaa? Älä luule, ettei itsemurhaa suunnitteleva kerro aikeistaan – Tunnista itsemurhan riskitekijät

Luonto ja mökki ovat Heli Nurmelle tärkeitä paikkoja. Mukana ulkona kulkee usein Zira-koira. © Sara Pihlaja

Luonto ja mökki ovat Heli Nurmelle tärkeitä paikkoja. Mukana ulkona kulkee usein Zira-koira. © Sara Pihlaja

Pakko selvitä – ”Aamun valjettua meille tuli pappi ja joitakin ystäviä”

Helmikuussa 2017 Nurmen perhettä koeteltiin uudestaan raskaimmalla tavalla.

”Rattijuoppo oli ohjannut tila-autonsa tahallaan päin Eeron mopoautoa. Poliisikuulusteluissa mies kertoi jälkikäteen yrittäneensä itsemurhaa,” Heli Nurmi kertoo.

Heli ei osaa sanoa, miten selvisi loppuillasta – ehkä siksi, ettei vaihtoehtoa ollut. Tilanne oli epätodellinen, vielä iltapäivällä perheen kuopus oli maalannut kattolautoja navetan uudessa laajennusosassa.

”Sen muistan, että menimme mieheni kanssa seuraavana aamuna navetalle, eläimet oli hoidettava. Aamun valjettua meille tuli pappi ja joitakin ystäviä.”

Osalle tutuista toistamiseen lapsensa menettäneiden vanhempien kohtaaminen tuntui liian vaikealta.

”Oli niitäkin, jotka eivät ottaneet yhteyttä lainkaan. Suru näytti konkreettisesti, ketkä tutuista välittivät aidosti ja tukivat.”

Heli sanoo tarttuneensa rutiineihin. Ensimmäisen menetyksen jäljiltä hän tiesi, että on syötävä, vaikkei olisi nälkä. Jauhelihakeitto porisi keittiössä surun keskelläkin. Elämää piti pystyssä myös kaksi vanhinta poikaa, jotka olivat jo muuttaneet omilleen, mutta osasivat yhä tilan työt ja auttoivat paljon lihakarjatilan arjessa.

”Kun Eero kuoli, olimme jo oppineet puhumaan lapsen kuolemasta myös yhdessä. Se auttoi jaksamaan.”

Suru jää arkeen – sureva ei mene rikki

Kun Eeron kuolemasta oli kulunut viikko, nuorukaisen ystävät tulivat Nurmille muistelemaan häntä.

”Keittiöömme kokoontui iso joukko Eeron ystäviä. Tuntui hyvältä, kuinka rohkeita nuoret olivat ja miten he pystyivät kohtaamaan surun, joka kosketti myös heitä.”

Heli Nurmi sanoo, ettei sureva mene rikki. Häneltä voi kysyä suoraan, haluaako hän puhua menetyksestä vai jostakin muusta asiasta. Oikeita sanoja on silti turha miettiä etukäteen. Usein riittää pelkkä halaus tai läsnäolo.

”Ja kukkien sijaan voi tuoda vaikka makaronilaatikon tai ei mitään. Tai tarjoutua olemaan tukena käytännön asioissa.”

Heli sanoo käyneensä ystävänsä kanssa läpi tyttärensä vaatteita ja tavaroita, tärkeimmät niistä ovat säilytettynä kirstussa. Lohtua tuovat myös kaikkien lasten rippikuvat kodin seinällä.

”On tärkeää, ettei kuolleista perheenjäsenistä vaieta, vaan he säilyvät luontevalla tavalla osana arkea.”

Heli on saanut lohtua jälleennäkemisen toivosta.

Hän on osallistunut seurakunnan sururyhmään ja seurakunnan tarjoamaan taideterapiaan, jossa pahaa oloa purettiin esimerkiksi eri värien avulla.

”Kukaan ei toivo menettävänsä lastaan, mutta moni joutuu silti tilanteen eteen. Pidän siksi hirmuisen tärkeänä, että myös pienillä paikkakunnilla toimisi vertaistukiryhmiä. Sellaista olisin kaivannut ainakin itse.”

Seurakunnan järjestämä taideterapia on ollut Helille tärkeä keino käsitellä menetyksiä. © Sara Pihlaja

Seurakunnan järjestämä taideterapia on ollut Helille tärkeä keino käsitellä menetyksiä. © Sara Pihlaja

Elämä kahden lapsen kuoleman jälkeen on tuntunut välillä merkityksettömältä

Kun tyttären kuolemasta oli kulunut pari kuukautta, Heli Nurmi päätti toteuttaa pitkäaikaisen unelmansa.

Hän aloitti laulutunnit.

”Laulun lisäksi tunneilla on puhuttu, itketty ja naurettukin, ja tunnit ovat olleet minulle kuin terapiaa. Musiikin avulla olen löytänyt yhteyden tunteisiini ja pystynyt esimerkiksi itkemään surua pois sisältäni.”

Heli kertoo laulaneensa molempien lastensa hautajaisissa. Tyttären muistotilaisuudessa hän avasi virsikirjan ja lauloi eteen tulleen lohduttavan virren ex tempore.

Eeron muistotilaisuudessa äiti lauloi pojalleen Täällä Pohjantähden alla.

”Vaikka elämä kahden lapsen kuoleman jälkeen on tuntunut välillä merkityksettömältä, laulutunteja olen halunnut jatkaa. Musiikin avulla möykky sisälläni on pienentynyt.”

Musiikki on lohduttanut Helin lisäksi myös muita Eeron ja tämän tyttöystävän läheisiä. Helin mieleen hiipi joulun alla 2017 ajatus muistokonsertista. Idea otti tulta alleen, ja laulutunnilla ääneen sanotusta lausahduksesta kasvoi iso hyväntekeväisyyskonsertti. Se pidettiin Tyrvään kirkossa tammikuussa 2018 – samassa kuussa, jolloin onnettomuudessa menehtyneet nuoret olisivat täyttäneet 18 vuotta.

Yleisöä oli paikalla yli 1 000 ja esiintyjiä nelisenkymmentä, yhtenä heistä Heli. Konsertin kolehti ohjattiin lasten ja nuorten mielenterveystyölle.

Lue myös: Tyttärensä menettänyt Laura Hyvönen löysi lohdun saaresta: ”Toisinaan tuntuu, että olen hyvin lähellä Mariannea”

Kyky löytää iloa – ”Elämässäni on menetyksistä huolimatta paljon hyvää”

Molempien menetystensä jälkeen Heli on jäänyt hetkellisesti työttömäksi, kun määräaikaiset työsopimukset ovat loppuneet. Vajaa vuosi sitten hänen ystävänsä, pienten lasten äiti, menehtyi syöpään.

Perhepiirissä on onneksi ollut myös iloisia juhlia, mutta niihin ei ole ollut aina helppo mennä.

”Väistämättä mietin ylioppilasjuhlissa tai häissä, olisivatko nuorimmat lapseni nyt samassa elämäntilanteessa tai olisinko jo esimerkiksi mummu.”

Heli ei ole halunnut menetyksistä huolimatta takertua suruun.

Hän työskentelee päiväkodissa ja sanoo, että pienten lasten aito ilo ja läsnäolo ovat auttaneet myös itseä keskittymään käsillä olevaan hetkeen ja iloitsemaan siitä hyvästä, mitä ympärillä on.

”Elämässäni on menetyksistä huolimatta paljon hyvää. Iloa voi saada pienistä asioista, vaikka siitä, että orkideani innostuu kukkimaan uudelleen.”

Elämän hyvyyttä ovat myös surun lohkareet kestänyt parisuhde ja se, että Helin ystävä Hannu Sepponen teki naiselle omaelämäkerrallisen laulun, jonka Heli on päässyt tallentamaan studiossa.

Kertosäettä laulaessaan Heli sanoo ajatuksissaan joka kerta hyvästelevänsä tyttärensä ja kuopuspoikansa, mutta samalla tuntevansa kiitollisuutta elämästä: ”Ja mä laulan, ja mä huudan, ja metsänlinnut mulle vastaavat. Ne kuulee kuiskauksen ja siiveniskuin sulavasti perille terveiseni kuljettaa.”

Lue myös: Lapsen syövälle menettäneet Varpu ja Sami Hintsanen onnistuivat avaamaan parisuhteensa solmut: ”Senja opetti elämään hetkessä”

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X